Vuosi 2018 oli osakemarkkinoilla ja yleisemminkin makrotaloudessa kuin lässähtänyt pannukakku. Odotukset olivat korkealla vielä vuodenvaihteessa, jolloin elettiin suhdannehuippua. Useat epävarmuustekijät sekä kiristynyt rahapolitiikka käänsivät osakekurssit kuitenkin lopulta laskuun ja johtivat vuoden lopun tarkistuksiin talousennusteissa. Loppuvuonna osakekurssien lasku kiihtyi, ja vuosi lopetellaan Helsingissä, yleisemmin Euroopassa, USA:ssa ja Kiinassa miinuksella. Joulun alla kurssilasku kiihtyi, kun USA:n hallinnon toimet (presidentti Trumpin kritiikki Federal Reserveä kohtaan, valtiovarainministeri Mnuchinin kysely suurimpien pankkien maksuvalmiustilanteesta) lisäsivät hermoilua USA:n talouden tilasta ja keskuspankin itsenäisyydestä entisestään. Tämän jälkeen näimme kuitenkin myös voimakkaan nousupäivän, ja volatiliteetti on noussut selvästi.
Mielialaa markkinoilla voi kuvailla selvästi muuttuneeksi: alkuvuonna ilmassa oli vielä optimismia, joka mureni vuoden mittaan ja vuoteen 2019 lähdetään ennemminkin lasi puoliksi tyhjänä kuin täynnä. Toisaalta tilanne voidaan nähdä paluuna normaaliin kasvueuforian jälkeen, mutta ongelmat eivät jätä rauhaan markkinoilla ensi vuonnakaan.
Myös talousluvuissa on nähty globaalin suhdanteen heikkeneminen. Ostopäällikköindeksit ympäri maailman ovat laskeneet kohti kasvun ja supistumisen erottavaa 50:n tasoa, ja esimerkiksi Ranskan joulukuun indeksi luisui jo tämän alle. Saksassa talouskasvu painui puolestaan negatiiviseksi kvartaalitasolla jo Q3:lla, ja euroalueen suurin talous saattaa luisua tekniseen taantumaan Q4:n aikana. Joulukuussa Saksan ostopäällikköindeksi painui alimmilleen neljään vuoteen, ja etenkin vientiin liittyvät epävarmuudet ovat painaneet talouskasvua.
Kauppapolitiikka edelleen epävarmuuden lähde
Näyttää siltä, että vielä vuonna 2017 reippaasti kasvaneet investoinnit ja nettovienti ovat olleet kuluvana vuonna talouskasvun hidastajina. Teollisuuden luottamus on karissut, ja ilman vahvaa luottamusta myös investointeja on siirretty kauemmas tulevaisuuteen. Erityisesti vahvaan vientikysyntään nojannut Saksa on kärsinyt kauppasodan ja Brexitin kaltaisista epävarmuustekijöistä sekä Kiinan talousnäkymän heikentymisestä (Kiina on yksi Saksan merkittävistä kauppakumppaneista). Heikko vienti ei tosin ole pelkästään Saksan ongelma: euroalueen kvartaalitason talouskasvuluvuissa nettovienti (viennin ja tuonnin erotus) on ollut talouskasvua supistavana tekijänä lähes koko vuoden ajan. USA:n ja Kiinan kauppaneuvotteluissa on tällä hetkellä ”välirauha”, eli 90 päivän mittainen neuvotteluaika, mutta se ei toistaiseksi ole tuonut mukanaan minkäänlaista ratkaisua tuontitullikysymyksiin. Odotamme epävarmuuden tullien suhteen jatkuvan ensi vuonna ja pidämme mahdollisena myös uusien tullien voimaantuloa. Etenkin autoteollisuuden tullit olisivat kova kolaus eurooppalaiselle autoteollisuudelle (arvioiden mukaan USA:n asettamat tullit eurooppalaisille autoille supistaisivat Saksan talouskasvua noin prosenttiyksikön verran).
Kauppasodan vaikutuksia on vaikea arvioida, koska ne eivät jää vain suoriin tulleihin, vaan epävarmuuden luoma kolaus talousluottamukseen ja markkinaan on tärkeä tekijä. Kuten alla olevasta kuviosta on huomattavissa, IMF:n mukaan uusien tullien epäsuorat vaikutukset USA:n talouskasvuun ovat selvästi suuremmat kuin suorat vaikutukset ja pahimmillaan kauppasodan yltyminen puolittaisi talousennusteet. Luonnollisesti kasvu hidastuisi selvästi myös muissa talouksissa. Koska ennustettavuus Valkoisen talon kauppapolitiikan suhteen on edelleen erittäin alhainen, negatiivisimmatkin vaihtoehdot on pidettävä mielessä vuoteen 2019 siirryttäessä. Tällä hetkellä talousennusteissa oletuksena on, että kauppaneuvotteluihin saadaan jonkinlainen sopu, joten uutiset kauppasotaan liittyen pysyvät tärkeinä edelleen. Tosin Valkoisen talon osalta riskit eivät rajoitu vain kauppapolitiikkaan, vaan presidentti Trump on puheillaan lisännyt hermoilua myös keskuspankin itsenäisyyteen liittyen.
USA:ssa talouskasvu on ollut viimeisten kvartaalien ajan suhteellisen vahvaa, kiitos elvyttävän talouspolitiikan ja vahvan työmarkkinan, mutta suhdanne on heikentynyt sielläkin. Etenkin Q3:n tarkistetut talouskasvuluvut lisäsivät huolenaiheita, sillä niiden perusteella talouskasvu nojasi varastojen varaan. Investointien osuus kasvun lähteenä pieneni selvästi ja nettovienti painoi kasvua (ks. seuraava kuvio). Ilman varastoja kasvu olisi jäänyt n. 1 %:n tasolle vuodentakaisesta, mikä olisi todella heikko lukema. Q4:n luvut näyttävät, onko kasvu ollut vakaammalla pohjalla vuodenvaihteessa. Etenkin mikäli amerikkalaiskuluttaja alkaa perääntyä, ulottuisivat negatiiviset vaikutukset koko maailmantalouteen. Lisäksi Federal Reserven rahapolitiikkaa on syytä seurata, sillä sen kiristymisellä on jo ollut vaikutuksensa kehittyvien markkinoiden rahoitusympäristöön, jossa korkotaso on ollut selvästi kiristävänä tekijänä viimeisen vuoden ajan. Myös amerikkalaisyritykset elävät entistä kireämmässä rahoitusympäristössä, ja velkakirjamarkkina tarjoaa entistä parempaa riskitöntä korkoa, mikä nostaa riskipreemiota osakemarkkinalla. Velkamarkkinoiden riskipreemioiden kasvu heijastuu myös osakemarkkinoihin.
Euroalue jälleen kuluttajien varassa
Kuluttajakysyntä on pysynyt euroalueella suhteellisen vahvana edelleen, ja sitä ovat euroalueella tukeneet edelleen historiallisesti alhaiset korot. Myös suomalaiskuluttaja on päässyt nauttimaan jopa negatiivisista euriborkoroista, mutta hiljalleen korkoympäristö on tiukentumassa myös täällä. Euroopan keskuspankin ensimmäinen koronnosto on todennäköisesti vuorossa ensi syksynä, mutta korkojen nousun pitäisi olla suhteellisen hidasta. Kuitenkin näyttää siltä, että mikäli merkittävää poliittista riskiä ei realisoidu (esim. markkinaluottamuksen merkittävä heikentyminen Italian maksukyvyn suhteen), EKP:kin pääsee vihdoin normalisoimaan rahapolitiikkaansa. Vaikka rahapolitiikka pysyy elvyttävänä edelleen, tämä tulee poistamaan tukea kuluttajakysynnältä ja tätä kautta hidastamaan kasvua. Myös työllisyyden kasvu hidastuu, sillä euroalueella on jo törmätty rajoitteisiin mm. osaavan työvoiman suhteen, eli työmarkkinalla tulee yhä useammin tilanteita, joissa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
Poliittiset riskit eivät jätä rauhaan
EKP on matkalla kohti rahapolitiikan normalisointia, mutta poliittiset riskit voivat lisätä tässä kapuloita rattaisiin. Pidämme edelleen Italian tilannetta tarkasti silmällä, sillä maan hallituksen ja EU:n komission välinen sopu budjettialijäämästä ei ratkaissut Italian perimmäistä ongelmaa, eli rakenteellisesti heikkoa taloutta. Italia pysynee taustalla niin kauan kuin se haluaa olla osa euroaluetta ja säilyttää markkinoiden luottamuksen sen maksukykyä kohtaan. Oletuksena on, että EKP ei epäröi reagoida velkakirjamarkkinan nopeasti nouseviin riskitasoihin välttääkseen uuden eurokriisin, joten eräänlainen ”Italia-varaus” on pidettävä mielessä rahapolitiikan normalisoinnista puhuttaessa. Kokonaan eri asia on, mikäli Italia päättää itse jättää euroalueen, ja siitä puhutaan kattavasti inderesPodissa. Pidämme Italian tilannetta ”kestoesimerkkinä”, mitä tulee puutteellisiin rakenneuudistuksiin ja kilpailukyvyn haasteisiin.
Edessä voi olla myös kohtuullinen talousvuosi
Yhteenvetona vuodelle 2019: talouskasvu on palannut korkeasuhdanteesta kohti normaalia, mutta riskit ovat mielestämme kohonneet selvästi verrattuna vuodentakaiseen. Suurimmat uhat talouskasvulle ovat edelleen kiristyvä rahapolitiikka globaalissa mittakaavassa ja kauppasodan ja poliittisten riskien aiheuttamat epävarmuudet. Toisaalta, mikäli näistä mikään ei realisoidu, eli Federal Reserve alkaa viestiä koronnostojen olevan loppusuoralla jo alkuvuonna ja kauppaneuvotteluissa päästään sopuun, kuluttajakysyntä jaksaa kannatella talouskasvua, Italia ongelmineen jää taka-alalle, eikä Brexit-solmu aiheuta lamaantumista Euroopan sisäisessä kaupassa, voi makrotaloutta seuraavalla sijoittajalla olla edessä kohtuullinen vuosi 2019.