EKP:n eilen julkaistuista viime kokouksen pöytäkirjoista ja keskuspankin viimeaikaisesta kommunikaatiosta on tulkittavissa keskuspankin päättäjien kasvavat mielipide-erot rahapolitiikan tulevasta suunnasta. Euroalueen talouden alkuvuosi on ollut vahva menneiden vuosien kehitykseen nähden, ja sen vuoksi ultrakeveän rahapolitiikan kiristäminen tulee entistä ajankohtaisemmaksi. Keskuspankilla on kuitenkin kaksi ongelmaa: ensinnäkin kuinka ajoittaa suunnanmuutos siten, että se palvelee mahdollisimman hyvin kaikkia jäsenmaita ja toiseksi, kuinka viestiä suunnanmuutos markkinoille ilman paniikin aiheuttamista.
Viime kokouksen pöytäkirjoista kävi selvästi ilmi keskuspankkiirien yksimielisyys siitä, että euroalueen talousympäristö on vahvistunut siitäkin huolimatta, että inflaation kiihtyminen on ollut hidasta. Kuitenkin epävarmuutta herättää edelleen kasvun kestävyys ja epävarmuus siitä, että kuinka negatiivisesti elvytyksen poisvetäminen vaikuttaa talouskasvuun. Esimerkiksi Saksan talous on ollut tarpeeksi vahva elvytyksen poisvetämiseen jo pitkään, mutta täysin markkinaehtoiseen hinnoitteluun palaaminen voisi olla merkittävä riski Italiassa, jossa paine velkakirjakorkojen nousulle on jo maan poliittisen tilanteen ja pankkisektorin riskien vuoksi suuri. Toisaalta keskuspankin on ennen pitkää reagoitava osto-ohjelmaansa muutoksin, sillä sen nykyisten sääntöjen puitteissa velkakirjamarkkinoilta uhkaa loppua tarjonta. Siksi odotammekin viestintää osto-ohjelman asteittaisesta poisvetämisestä viimeistään syksyllä. Mikäli inflaatiossa ei ole havaittavissa nopeaa kiihtymistä, keskuspankilla on mahdollisuus hyvin hitaaseen rahapolitiikan kiristämiseen. Tämä voisi tarkoittaa kuukausittaisten ostojen leikkaamista joka kokouksessa vuodenvaihteesta lähtien 15 miljardilla eurolla, jolloin osto-ohjelma jatkuisi aina kesäkuulle 2018 asti. Vasta tämän jälkeen olisivat vuorossa ensimmäiset ohjauskoron nostot, mahdollisesti syksyn 2018 aikana. Tosin keskuspankin neuvostossa on väläytelty sitäkin, että ohjauskoron nostot aloitettaisiin samaan aikaan, kun elvytysohjelma on vielä käynnissä. Tässäkin suhteessa viestintä on ollut ristiriitaista.
Rahapoliittisten toimien lisäksi EKP:lla on tasapainoteltava viestinnällisten haasteiden kanssa. Osake- ja velkakirjamarkkina on ollut vuosikausia riippuvainen elvyttävän rahapolitiikan tuomista hyödyistä, ja näin massiivisen elvytysohjelman leikkaaminen voisi olla merkittävä negatiivinen shokki markkinoille. Siksi EKP:n on vältettävä yllätyksiä kommunikaatiossaan, ja pöytäkirjoissakin mainittiin markkinan olevan nyt herkkä elvytysohjelmaan liittyville uutisille. Mikäli keskuspankin neuvosto on aikeissa jatkaa elvytysohjelmansa poisvetämistä syksyn aikana, pitäisi siitä saada ensimmäisiä signaaleja jo kesäkuussa, jotta markkina ehtisi sulattelemaan uutisia.