Vaihtoehtoiset sijoitustuotteet ovat olleet finanssisektorin viime vuosien Graalin malja

Vaihtoehtoisiin omaisuuslajeihin on virrannut viimeisten vuosien aikana globaalisti mittavat määrät uutta pääomaa. Kasvua on ruokkinut erityisesti keskuspankkien harjoittama voimakkaan elvyttävä rahapolitiikka, joka on vienyt perinteisiltä korkosijoittajilta tuottomahdollisuudet käytännössä pois. Vaihtoehtoisten omaisuuslajien kiinnostavuutta ovat kasvattaneet myös niiden tarjoamat hajautushyödyt, erilainen tuotto-/riskiprofiili sekä vähäinen korrelaatio osakemarkkinoiden kanssa.

Vaihtoehtoiset sijoituskohteet ovatkin tällä hetkellä yksi toimialan puhutuimmista teemoista. Vaihtoehtoisille omaisuuslajeille ei ole olemassa tarkkaa määritelmää ja omaisuuslajien kirjo on varsin laaja. Kategorian alle luetaan tyypilllisesti esimerkiksi pääomasijoitukset (private equity), metsä- ja kiinteistöomaisuus, hedge-rahastot sekä listaamattomat velkasijoitukset (private debt ja private credit). Keskeinen tekijä, joka erottaa vaihtoehtoiset sijoitusluokat perinteisistä omaisuuslajeista, on sijoitusten epälikvidisyys. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden rahaksi muunnettavuus on selvästi perinteisiä korko- tai osakesijoituksia heikompi. Tästä syystä vaihtoehtoisiin omaisuuslajeihin sijoittavat odottavatkin saavansa sijoituskohteiden heikosta likviditeetistä korvauksen eli likviditeettipreemion.

Pääomia on virrannut erityisesti kiinteistö- ja private equity-rahastoihin

Vaihtoehtoisten omaisuuslajien suosion kasvu ilmenee esimerkiksi Finanssivalvonnan vaihtoehtorahastoja (ns. AIF-rahastot) koskevista tilastoista. Kotimaisissa vaihtoehtorahastoissa oli vuoden 2019 lopussa pääomia noin 35,5 mrd. euron edestä ja pääomat ovat kasvaneet vuosien 2015-2019 välillä noin 19 %:n vuosivauhtia. Kotimaisten vaihtoehtorahastojen sisällä nopeinta vauhtia ovat kasvaneet kiinteistörahastot, joiden hallinnoitavat pääomat ovat kohonneet noin 13,8 mrd. euroon vuoden 2015 3,3 mrd. euron tasosta (CAGR 43 %). Pääomia on virrannut mittavasti myös private equity-rahastoihin, sillä niiden hallinnoitavat pääomat edellä mainitulla tarkasteluajanjaksolla lähes kolminkertaistuneet 3,9 mrd. euroon. Vaihtoehtoisten omaisuuslajien sisällä hedge-rahastot ovat sen sijaan menettäneet sekä meillä että maailmalla finanssikriisin jälkeen markkinaosuuttaan selvästi muille omaisuuslajeille. Ilmiön taustalla on ollut mm. rahastojen vaisu performanssi suhteessa niiden korkeisiin palkkiorakenteisiin ja finanssikriisin jälkeen kiristynyt sääntely.

Vaihtoehtoiset sijoitustuotteet ovat ottaneet paikkansa osana perusallokaatiota

Instituutiosijoittajilla vaihtoehtoisista omaisuuslajeista on tullut viime vuosina jo osa salkun perusallokaatiota. Tilintarkastusyhteistö EY julkaisi viime vuonna globaalin haastattelututkimuksen ja sen mukaan vaihtoehtoisten sijoitusten paino on ollut instituutioiden salkussa viime vuosina noin neljännes.

Myös yksityissijoittajien kiinnostus vaihtoehtotuotteita kohtaan on kasvanut merkittävästi ja Rahastoraportin perusteella kotimaisilla vaihtoehtorahastoilla oli heinäkuussa yli 100 000 osuudenomistajaa. Yksityissijoittajien mahdollisuudet sijoittaa vaihtoehtoisiin omaisuuslajeihin ovat kuitenkin lähtökohtaisesti selvästi instituutioita rajallisemmat ja rajoittuvat pääosin kiinteistö- ja metsäomaisuuteen.

Varainhoitajille vaihtoehtoiset omaisuusluokat ovat selvästi perinteistä osake- tai korkovarainhoitoa lukratiivisempaa, sillä vaihtoehtorahastojen palkkiotasot ovat tyypillisesti selvästi perinteisiä osake- ja korkorahastoja houkuttelevammat. Vaihtoehtoisissa rahastoissa sijoitussitoumukset ovat tyypillisesti myös pitkiä ja tästä syystä palkkiovirrat ovat selvästi avoimia osake- ja korkorahastoja ennustettavampia. Seuraamistamme sijoituspalveluyhtiöistä kaikki ovatkin vähintäänkin jollain tapaa mukana vaihtoehtoisissa omaisuuslajeissa. Ei olekaan sattumaa, että viimeisen 10 vuoden aikana parhaiten varainhoitokentällä pärjänneet toimivat ovat strategiassaan fokusoituneet vaihtoehtoisiin sijoitustuotteisiin. Tällä hetkellä vaihtoehtoiset sijoitustuotteet ovat strategian ytimessä käytännössä lähes kaikilla seuraamillamme sektorin yhtiöillä. Oheinen taulukko havainnollistaa seuraamiemme yhtiöiden asemoitumista listaamattomiin omaisuuslajeihin. Taulukko ei huomioi mahdollisia listatulle markkinalle sijoittavia tuotteita (esim. REIT-rahastoja).

Kysyntänäkymät säilyvät myös jatkossa vahvoina, mutta kilpailu tulee kiristymään

Vaihtoehtoisten omaisuuslajien kysyntänäkymien voidaan odottaa säilyvän vahvoina myös jatkossa. Pääomavirtoja vaihtoehtoisiin omaisuuslajeihin ohjaavat pitkälti samat tekijät kuin viime vuosina: voimakkaan elvyttävä rahapolitiikka, matala korkotaso sekä osakemarkkinoiden korkeahkojen arvostustasojen myötä heikentyneet pitkän aikavälin tuotto-odotukset. Vaihtoehtoisten omaisuuslajien kirjo tulee todennäköisesti jatkamaan kasvuaan myös tulevaisuudessa, kun yhä useampi omaisuuslaji/palvelu tullaan arvopaperistamaan.

Sijoittajan on kuitenkin syytä huomata, että toimijoiden lukumäärän kasvun myötä kilpailu sijoituskohteista kiristyy ja hyvien tuottojen tarjoaminen käy yhä haastavammaksi. Toimijoiden lukumäärän kasvu on näkynyt viime vuosina esimerkiksi kotimaisissa kiinteistörahastoissa: Suomen Pankin tilastojen mukaan Suomessa oli kiinteistörahastoja viime vuoden lopussa 31 kappaletta, kun vuoden 2010 lopussa rahastoja oli vain 7 kappaletta. Kiristyvän kilpailun myötä hyvien sijoituskohteiden ja tuottomahdollisuuksien löytäminen tulee vaatimaan yhtiöiltä jatkossa yhä enemmän kekseliäisyyttä uusien tuotealueiden löytämiseksi, sillä hyvät tuotteet ovat elinehtona alan korkeille palkkiotasoille. Vaihtoehtoisten sijoitustuotteiden kompleksisuuden kasvaessa yhtiöiltä vaaditaan myös yhä enenevissä määrin uudenlaista erikoisosaamista. Kuten muussakin sijoittamisessa, niin myös vaihtoehtoisissa sijoitustuotteissa erinomainen salkunhoitotiimi on ehtona hyville tuotoille. Uskommekin, että tulemme asteittain näkemään myös vaihtoehtoisissa sijoituksissa yhä enemmän hintapainetta ja etenkin hinnan polarisoitumista. Hyvien tuotteiden osalta hinnoitteluvoima säilyy vahvana, kun taas heikkojen tai keskinkertaisten tuotteiden osalta hintataso tulee heikkenemään.