Tämä sisältö on tekoälyn tuottamaa. Anna siihen liittyvää palautetta Inderesin foorumilla.
Kerroin maanantain makrokatsauksessa pitkien korkojen noususta ja sen luomasta paineesta mm. Yhdysvalloissa. Korkomarkkina tiukkenee kovaa vauhtia myös euroalueella, jossa EKP on sulkenut rahahanojaan jo tovin.
EKP:n velkakirjaomistukset ovat laskeneet lähes 1000 mrd. eurolla ja olivat heinäkuun lopussa 1,9 biljoonaa euroa. Muutoksen takana on keskuspankin heinäkuussa 2023 tekemä päätös, jolloin se lopetti kaikki PSPP-uudelleensijoitukset. Sen myötä salkku pienenee tasaisesti erääntymisten myötä eikä uusia ostoja enää tehdä.
Lähde: Bloomberg
Samaan aikaan euroalueen jäsenmaat ottavat velkaa enemmän kuin koskaan. Valtionvelan määrän suhteessa BKT:hen arvioidaan nousevan yli 90 %:iin (oli 88,9 % Q1:n lopussa). Unicredit puolestaan arvioi, että vuodesta 2026 tulee ennätysvuosi valtionvelan liikkeeseenlaskussa: velanottajien odotetaan laskevan liikkeelle 1350 mrd. arvosta velkakirjoja, mikä on 100 mrd. enemmän kuin viime vuonna. Rahoitettavaa riittää aina kasvavista puolustusmenoista peruspalveluiden ylläpitoon ikääntyvän väestön maissa. Menopaine ei siis ole lähivuosinakaan hellittämässä, ellei talouskasvulla saada aikaan kasvua verokertymässä.
Euroalueen velkakirjamarkkinalla on nähtävissä siis kaksi muutosta: yksi suuri ostaja on hävinnyt, ja samalla tarjontaa riittää. Tämä on johtanut kasvaviin tuottovaatimuksiin sijoittajien keskuudessa ja näkynyt pitkien korkojen nousuna: Saksassakin reaalikorko on noussut vuoden 2022 selvästi negatiivisista lukemista prosentin tuntumaan ja 10-vuotinen nimelliskorko yli 3 %:n. Nollakorkojen aika on siis todellakin ohi velkakirjamarkkinalla. Positiivista korkojen takana on se, että korkoerot turvasatamaksi miellettyyn Saksaan ovat pienentyneet. Tämä viittaa siihen, että euroalueen sisällä todennäköisyydet uusille ”poliittisille tai taloudellisille tulipaloille” ovat ainakin jossain määrin pienentyneet.
Lähde: LSEG