Corporate America näyttää olevan numeroiden valossa huippukunnossa. WSJ:n keräämien lukujen mukaan S&P 500:n yhteenlaskettu EPS kasvoi Q2:lla peräti 53 % vuodentakaisesta, mikä oli kovinta kasvua koronavuosien jälkeen. Merkillepantavaa on, että kasvu ylsi lähes 35 %:iin myös ilman teknologiainvestointeja (ks. kuvio alla). Lisäksi voittojen osuus kansantulosta nousi 18 prosenttiin, mikä on korkein taso toisen maailmansodan jälkeisellä ajalla.

Yritysvoittojen kehitys kuroo selvää kaulaa reaalitalouteen. USA:n BKT kasvoi samaan aikaan “vain” 1,5 % annualisoituna, joten voittojen kasvu selittyy valtaosin hinnoitteluvoiman kasvulla, ei niinkään myyntivolyymien nousulla. Historiallisesti tarkasteltuna kyse on myös rakenteellisesta muutoksesta: vuosina 1950–2010 yritysten voittojen osuus BKT:sta pysyi lähes järjestäen alle 10 prosentissa, mutta viimeisten 16 vuoden aikana osuus on ylittänyt tämän rajan lähes joka neljänneksellä koronapandemian alkuvaihetta lukuun ottamatta. Yritysten investointihalukkuuskin on pysynyt vahvana, sillä Yhdysvaltain kiinteät investoinnit kasvoivat 8,5 % vuositasolla, ja tekoälyyn liittyvä datakeskusinvestointibuumi on kova kasvuajuri koko taloudelle myös lähivuosina.

Kääntöpuolena on työn osuuden supistuminen: palkansaajien osuus kansantulosta on laskenut alle 60 prosenttiin, alimmalle tasolle sitten 1950-luvun, ja reaalitulojen nousukin jähmettyi heinäkuussa. Voittojen ja palkkakehityksen välinen kuilu on nostanut poliittista keskustelua laidasta laitaan ja herättää kysymyksiä kulutuksen kestävyydestä pidemmällä aikavälillä, mikäli palkkakehitys ei enää tue kotitalouksien ostovoimaa.

US: Palkkatulojen osuus kansantulosta, suhdeluku

Lähde: FRED

US: Reaalipalkkojen kasvu vuodentakaisesta, %

Lähde: Bloomberg