Euroalueen inflaatio: Jäillä, kiitos

Viime viikko oli Euroopan ja Yhdysvaltain osakemarkkinalla laskuviikko. Sijoittajat eivät juurikaan saaneet puhtia nousuun: Yhdysvaltain talousluvuissa negatiivisten yllätysten virta on jatkanut, eikä euroalueen inflaatiokaan juuri tuonut puhtia korko-odotusten laskulle.

Euroalueen alustavat inflaatiolukemat toukokuulta olivat lopulta odotettua korkeammat. Inflaation kiihtyi 2,6 %:iin vuodentakaisesta, ja pohjahintojen nousu 2,9 %:iin. Edelleen palvelujen hintojen nousu pysyttelee neljän prosentin paikkeilla, joten siihen rahapolitiikkatoimet eivät ole vielä tehonneet. Inflaatio on myös kiihtymään päin kaikissa suurmaissa Italiaa lukuun ottamatta.

Poukkoilua lukuihin aiheuttavat erilaiset poikkeukset, kuten Saksassa viime vuonna käytössä ollut edullinen matkustuslippu, jonka poissaolo tänä vuonna nostaa hintoja. Joka tapauksessa nyt näyttää siltä, että ulkopuolisten tarjontasokkien sijaan inflaatio on yhä selkeämmin kotikutoista.

Hyvänä uutisena on, että kuluttajasektorin inflaatio-odotukset ovat laskeneet koronapandemiaa edeltävälle tasolle. Palkkainflaatiomittaritkin ovat värähtäneet korkeammalle, mutta johtuen pitkälti Q1:n kausiluonteisista tekijöistä (lisää aiheesta täällä). Siitä huolimatta inflaatiodrinkkiin olisi kyllä hyvä saada jäitä viilentäjäksi, tai syksylle kaavaillut koronlaskut eivät toteudu odotetusti. Eri lähteistä päätelleen markkinaennusteet ovat 2-3 koronlaskun (25 korkopistettä kukin) paikkeilla. Ennusteet ovat siis karkeasti puolittuneet alkuvuodesta. Ensi torstaina todennäköisesti saadaan ensimmäinen ohjauskoron lasku, tai EKP on pahasti epäonnistunut viestinnässään. Seuraavaa laskua ennen pitäisi saada vahvistus palveluinflaation hellittämisestä, keskuspankilla kun ei ole autopilottia päällä rahapolitiikassaan.