Fedillä laskuvaraa riittää, mutta mihin pisteeseen asti?

Viimeaikaiset markkinareaktiot ovat lisänneet rajusti painetta keskuspankkien, erityisesti Federal Reserven suuntaan. Korko-odotukset ovat siirtyneet sijoittajien sopulilauman mukana jo ylilyönnin rajoille, ja kuukauden takaisesta alas on tultu lähes 1 %-yksikön verran.

Viime kokouksessa Fedin johto selvästi signaloi, että syyskuussa on vuorossa ohjauskoron lasku. Tätä pidetään markkinaodotuksissakin varmana, mutta nyt povataan 50 korkopisteen laskua 25 korkopisteen sijaan. Sen jälkeenkin tämän vuoden puolella olisi vuorossa vielä ainakin kaksi laskua. Aikamoinen saldo, kun kokouksia on yhteensä edessä kolme. Joka kokouksessa siis pitäisi tapahtua.

Paljon on viime aikoina puhuttu neutraalista korosta ja siitä, mihin tasoon asti rahapolitiikka ylipäänsä on kiristävää. Tällä hetkellä se sitä eittämättä on, sillä Fedin reaalikorko on noussut korkeimmilleen 17 vuoteen ja USA:n 10-vuotinenkin reaalikorko on korkeimmillaan vuosiin (ks. kuviot). Tämä on negatiivista myös osakkeille, koska 1) korkea korkotaso pistää kapuloita talouden rattaisiin ja 2) reaalikoron nousu tekee positiivista tuottoa ja matalaa riskiä tarjoavista velkakirjoista osakkeita houkuttelevamman sijoituskohteen.

USA:n talous on kestänyt nousevat nimelliskorot yllättävän hyvin, mutta nyt näyttää siltä, että reaalikorot alkavat tosissaan vaikuttaa talouteen. Toki vaikka moni mittari (ml. työllisyysluvut) on värähtänyt alemmas, laaja-alaisesta heikkoudesta taloudessa ei voi vielä puhua. Siitä ovat esimerkkinä palvelualojen ISM-indeksin lukemat, jotka osoittivat sektorin palanneen heinäkuussa tukevahkoon nousuun. Kokonaisuudessaan suunta negatiivisine yllätysindekseineen on sellainen, että Fedin on varaa siirtyä vähemmän kiristävään rahapolitiikkaan. Vain keskuspankin johtokunta, jos sekään, tietää milloin rahapolitiikka on lopulta neutraalilla alueella.