Tunnusluvut: Osakekohtainen tulos (P/E)

Automaattikäännös: Alkuperäinen julkaistu englanniksi 26.9.2025 klo 05.00 GMT. Anna palautetta täällä.

Sijoittajat voivat määrittää, kuinka kallis tai halpa osake on suhteessa kilpailijoihin tai muihin saatavilla oleviin sijoituksiin käyttämällä standardoituja mittareita, jotka mahdollistavat vertailukelpoiset arvioinnit. Osakeanalyytikot ja sijoittajat käyttävät näitä mittareita laajasti sijoituskohteiden seulonnassa ja vertailuanalyyseissä. Ne tarjoavat lähtökohdan hinnoittelun eroavaisuuksien tunnistamiselle, joita sijoittaja tai analyytikko voi myöhemmin arvioida määrittääkseen, onko yritys ali- vai yliarvostettu. Standardisoimalla yrityksen markkina-arvon suhteessa sen tulokseen, myyntiin, varoihin tai kassavirtoihin nämä tunnusluvut helpottavat osakkeiden vertailua toisiinsa.

P/E-luku: Tarkempi tarkastelu

Tässä artikkelissa keskitymme yhteen näistä mittareista, hinta-voitto (P/E) -suhteeseen, ja tutkimme, miten sitä käytetään suhteellisen arvostuksen ja sijoittajien odotusten arviointiin. Tarkastelemme, miten P/E-luvut vaihtelevat maantieteellisesti ja toimialoittain sekä miten ne muuttuvat ajan myukana makrotaloudellisten suhdanteiden ja markkinasentimentin muutosten seurauksena. Vaikka P/E-luku on laajalti käytetty yksinkertaisen ja standardoidun luonteensa vuoksi, se on tehokkaimmillaan, kun sitä tarkastellaan kontekstissa ottaen huomioon esimerkiksi toimialan ominaispiirteet, kasvunäkymät ja pitkän aikavälin historialliset keskiarvot.

Osakekohtainen hinta/tulos-suhde (osakkeen hinta / osakekohtainen tulos) asettaa osakkeen hinnan suhteeseen sen vuotuiseen tulokseen. P/E-luku on ehkä laajimmin käytetty arvostusluku osakkeiden kohdalla, sillä se tarjoaa yksinkertaisen ja standardoidun mittarin sille, kuinka paljon sijoittajat ovat valmiita maksamaan yhtiön tuloksesta tiettynä ajankohtana. Suhdeluku heijastaa sijoittajien näkemystä yhtiön kyvystä tuottaa kestävää ja kasvavaa voittoa. Tätä voidaan mitata eksplisiittisillä mittareilla, kuten tuloskasvulla ja pääoman tuotolla, tai hienovaraisemmilla mittareilla, kuten yrityksen asemalla suhteessa kilpailijoihin. Esimerkiksi korkea P/E-luku suhteessa yhtiön verrokkeihin voi viestiä siitä, että sijoittajat odottavat yhtiön tuloksen kasvavan nopeammin kuin sen kilpailijoiden tuloksen, kun taas matala P/E voi viitata siihen, että yhtiöllä on haasteita. Kuten kaikkien mittareiden kohdalla, myös tässä tapauksessa muut tekijät, kuten toimiala, maantieteellinen sijainti, taloudellinen asema ja yhtiökohtaiset yksityiskohdat, vaikuttavat asiaan

Erot P/E-keskiarvoissa alueittain

Lähde: S&P Global (14.9.2023)

Tutkittaessa P/E-lukuja alueittain havaitaan selviä eroja indeksien arvostuksissa. Viimeisen vuosikymmenen aikana S&P 500 -indeksin keskimääräinen P/E-luku on ollut 25,6x, kun taas OMXS30:n vastaava luku oli 20,2x ja DAX:n 20,0x. Tämä selittyy osittain sillä, että S&P 500 -indeksissä on paljon suuria teknologiayrityksiä, joilla on vakaa tuloskehitys ja vahvat kasvunäkymät, mikä nostaa keskimääräistä P/E-lukua. Syyskuussa 2025 Magnificent 7 -yhtiöt muodostavat noin 34 % S&P 500:n kokonaismarkkina-arvosta, mikä osoittaa, kuinka painotettu amerikkalainen indeksi on teknologiayhtiöihin. Sen sijaan Ruotsin ja Saksan indeksit ovat painotettuja teollisuus-, auto- ja rahoitusyhtiöihin. Näiden toimialojen yrityksiä hinnoitellaan vaatimattomammilla arvostuskertoimilla kuin teknologiayrityksiä johtuen vähemmän houkuttelevista toimialaominaisuuksista, kuten matalammasta kasvusta ja korkeammista käyttöpääomavaatimuksista

P/E toimialoittain

Lähde: S&P Global (14.9.)

Arvostusten vertailu toimialojen sisällä ajan mittaan voi myös olla hyödyllistä, sillä se korostaa, miten sijoittajien mieltymykset eri toimialoja kohtaan vaihtelevat ajan kuluessa. Tämä on hyödyllinen vertailu sijoittajille, sillä se korostaa arvostuksen syklisiä piirteitä. P/E-vaihteluita voidaan verrata taloussykleihin ja analysoida vastaamaan kysymyksiin, kuten ”Miten finanssisektori menestyy heikon suhdanteen aikana?” tai ”Miten teknologiayhtiöt käyvät kauppaa korkean korkotason aikoina?”

Arvostusten nykyisten erojen osalta S&P 500 IT-sektorin alaindeksiä hinnoitellaan yli kaksinkertaisella tulosarvostuskertoimella S&P Financials -sektorin alaindeksiin verrattuna. Tämä selittyy merkittävästi korkeammilla tulevaisuuden kasvuodotuksilla IT-sektorilla: Konsensusennusteet viittaavat 18,7 %:n osakekohtaisen tuloksen kasvuun vuonna 2025, kun taas rahoitussektorin alaindeksin osakekohtaisen tuloksen kasvu on 6,8 %. Teollisuussektorin alaindeksin yhtiöiden, joiden arvostus on pitkään ollut noin 30x tulos, odotetaan kasvattavan osakekohtaista tulostaan suhteellisen vaatimattomasti 7,8 % vuonna 2025, mutta 17,2 % vuonna 2026

S&P 500:n P/E-vaihtelut ajan mittaan

Lähde: S&P Global (14.9.2023)

Arvostuskertoimia ajassa analysoitaessa on tärkeää huomioida kertoimien taipumus palata pitkän aikavälin keskiarvoihinsa – ilmiö, joka tunnetaan nimellä "mean reversion" eli keskiarvoon palautuminen. Tätä havainnollistaa yllä oleva kaavio, joka esittää S&P 500:n P/E-luvun viimeisten 10 vuoden ajalta sekä 10 vuoden keskimääräisen P/E-luvun 25,6x. Viimeisten 10 vuoden aikana indeksi on vaihdellut molempiin ääripäihin – saavuttaen korkean 45x P/E-tason ja matalan 16x P/E-tason. Vaikka rahoitusmarkkinat voivat käydä läpi pitkiä myönteisten ja kielteisten tunteiden jaksoja, jotka vaikuttavat kaikkien osakkeiden arvostuskertoimiin, arvostukset pyrkivät lopulta palaamaan keskiarvoonsa. Vaikka markkinasentimentillä on tässä varmasti oma roolinsa, myös taustalla olevat fundamentit, kuten liikevaihdon kasvu ja kannattavuusluvut, ovat osoittaneet keskiarvoon palautuvia ominaisuuksia. Viime kädessä P/E-luvut perustuvat tuloskasvuodotuksiin, sijoitetun pääoman tuottoon (ROIC) ja oman pääoman kustannuksiin. Tämä tarkoittaa, että väliaikaiset optimismin tai pelon puuskat voivat vääristää arvostuksia lyhyellä aikavälillä, mutta ajan mittaan ne mukautuvat yhtiön fundamentteihin.

Pitkän aikavälin keskiarvo toimii hyödyllisenä vertailukohtana, johon nykyisiä arvostuskertoimia voidaan verrata. Näin sijoittajat voivat määrittää, onko osake tai indeksi halpa vai kallis suhteessa sen historiallisiin arvostuskertoimiin.

Kuten useimpia osakemarkkinoiden käsitteitä, keskiarvoon palautumista ei pidä tarkastella erillään muista asioista. Rakenteelliset muutokset markkinadynamiikassa voivat pysyvästi muuttaa pitkän aikavälin keskimääräisiä arvostustasoja, joita kohti arvostuskertoimet hakeutuvat. Listautumisannit, poistot pörssilistalta ja muut muutokset indeksien kokoonpanoissa voivat vaikuttaa merkittävästi arvostustasoihin. Esimerkiksi korkean kasvun teknologiayhtiöiden lisääntyminen S&P 500 -indeksissä on nostanut P/E-tasoja. Lisäksi pääomarakenne vaikuttaa: yritykset, joilla on suuret kassavarat, osoittavat usein korkeaa P/E-arvostuskerrointa, koska käteisvarat vaikuttavat markkina-arvoon, mutta niillä ei ole suoraa vaikutusta nykyiseen tulokseen. Vastaavasti voimakkaasti velkaantuneita yhtiöitä hinnoitellaan oikeutetusti matalammilla kertoimilla, koska velalla on alentava vaikutus osakkeen arvoon. Tämän vuoksi keskiarvoon palautumista tulisi pitää pikemminkin ohjeistuksena kuin tiukkana sääntönä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että P/E-luku on yksi hyödyllisimmistä, yksinkertaisimmista ja laajimmin käytetyistä työkaluista osakkeiden arvostuksen arvioinnissa.  Se tarjoaa tietoa sijoittajien odotuksista ja suhteellisesta hinnoittelusta. Vaikka se on hyödyllinen mittari yksinäänkin, se loistaa todella, kun sitä käytetään yhdessä muiden arvostuskertoimien ja arvostusmenetelmien kanssa, joita käsittelemme myöhemmissä artikkeleissa.