Globaalissa taloudessa eletään syklin loppukautta
Viime vuosi oli maailmantaloudelle yllättävän hyvä, ja kasvu kiihtyi niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin talouksissa. Etenkin USA:n talouskasvu saavutti samalla uuden lakipisteen, kun talouskasvun kesto kuukausina ylsi jo 106 kuukauteen tehden finanssikriisin jälkeen alkaneesta positiivisesta syklistä historian toiseksi pisimmän. Samalla 1990-luvun ennätysputki on enää 14 kuukauden päässä. Luonnollisesti näin pitkä positiivinen sykli, joka on pitkälti keskuspankkien laajamittaisten elvytystoimien ansiota, herättää keskustelua myös siitä, koska sen loppu häämöttää ja tullaanko ennen uutta laskukautta saavuttamaan historiallista huippua sen kestossa.
Nykyisten talousennusteiden perusteella näyttäisi siltä, että uusi ennätys olisi mahdollinen, sillä ennusteissa povataan vielä tälle ja ensi vuodelle rivakkaa kasvua etenkin USA:ssa. Samaan aikaan selvä enemmistö rahastohoitajista (80 %) uskoo, että talouskasvu on nyt syklin lopussa (lähde: BAML-kyselytutkimus). Historian perusteella pitkät talouskasvujaksot ovat päättyneet vaikeisiin seurauksiin: 1960-luvun sykli nopeaan inflaation kiihtymiseen ja palkkaspiraaliin ja 1990-luvun sykli teknokuplan puhkeamiseen.
Kesto ei kerro käänteestä
Syklin kesto ei kuitenkaan kerro koko totuutta siitä, koska käänne on edessä. Talouskasvu ei ole aikaisemminkaan tyssännyt kestoon, vaan johonkin arvaamattomaan tekijään. Nykyisessä syklissä on paljon samankaltaisuuksia 1960-luvun kasvujakson kanssa, sillä tuolloinkin inflaatio oli poikkeuksellisen hidasta, vaikka talous kasvoikin. Tuolloin hintojen ja palkkojen nopeaan nousuun johtivat osaltaan liian alhaiset arviot talouden ja työmarkkinan kapasiteetin suhteen, mikä johti lopulta ylikuumenemiseen. Nyt tuottavuuden kasvu on hidastunut ja työllisyysaste on etenkin USA:ssa edelleen historiallisesti alhaisella tasolla, mikä on vähentänyt palkannostopaineita, joten talouslukujen perusteella vuosikymmenten kaltainen kehitys ei tulisi toistumaan.
Nyt riskinä on keskuspankkien toimien jälkiseuraukset ja elvyttävään rahapolitiikkaan muodostunut ”riippuvuussuhde” samoin kuin riskit kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä. Keskuspankkien (USA, Japani, euroalue, Iso-Britannia) viime vuosien elvytystoimet ovat olleet hyppy tuntemattomaan, sillä koskaan aiemmin elvytys ei ole ollut näin laajamittaista. USA:ssa on hiljalleen päästy korkojen noston makuun ja aloittamaan toimet taseen supistamiseksi, mutta esimerkiksi euroalueella vasta suunnitellaan arvopaperiostojen mahdollista loppua. Ultraelvyttävä rahapolitiikka on antanut merkittävää tukea osakemarkkinan nousulle, joten käänne voi olla kipeä ja arvaamatonkin, kun se hiljalleen koittaa ja keskuspankkien taseiden kasvattaminen loppuu. Se voi lopulta olla käänne myös globaalille talouskehitykselle, joskin on mahdotonta ennustaa, onko se jo kulman takana vai edessä vasta vuoden 2019 lopulla. Näyttää kuitenkin siltä, että etenkin euroalueella on jo nähty taloussyklin huippu, kun taas USA:ssa elvyttävä talouspolitiikka ja veroale voi tuoda vielä yhden lisän talouskasvuun.
Riskiksi etenkin kansainväliselle osakemarkkinalle ovat nousseet puolestaan kauppaan liittyvät uhat USA:n ja Kiinan julkistamien tuontitullien myötä. Valkoinen talo nosti jälleen eilen panoksia tullien suhteen, sillä Reutersin mukaan se kertoi eilen asettavansa uusia 25 %:n tulleja kiinalaistuotteiden tuonnille. Tullit koskisivat yhteensä 1300 tuotetta ja vastaisivat arvoltaan noin 50 miljardin dollarin tuontia, tosin listaan kuuluu myös tuotteita, joita ei aikaisemminkaan ole tuotu USA:han Kiinasta. Vaikka uhka eskaloituvasta ja koko maailmantaloutta haittaavasta kauppasodasta on edelleen suhteellisen matala, varjostavat uudet kaupan rajoitteet markkinakehitystä. Nyt odotetaan Kiinan vastausta USA:n tulleihin.