Kokemuksesta tiedämme, että markkinat palkitsevat kärsivällisyydestä ja raha tekee töitä ajan kanssa. Osakemarkkinat kuitenkin testaavat sijoittajan hermoja jatkuvasti. Suurimmat sijoitusvirheet eivät useinkaan synny tiedon puutteesta, vaan sijoittajan reaktiosta.
Kun talousmedian otsikot huutavat ja kurssit heiluvat, tekemättömyys tuntuu passiivisuudelta, vaikka se on usein kaikkein aktiivisin ja tuottavin päätös.
Tarkastellaan ilmiötä yhden lempiaiheeni, eli sijoittamisen psykologian kautta.
Markkinat testaavat sijoittajaa – eivät yhtiöitä
Markkinat liikkuvat nopeammin kuin liiketoiminnot. Osakekurssit reagoivat välittömästi makrotalouden otsikoihin, poliittisiin lausuntoihin ja markkinasentimentin muutoksiin. Yritykset sen sijaan muuttuvat hitaasti.
Tehtaat eivät pysähdy yhden huonon pörssipäivän vuoksi, eivätkä asiakkaat katoa yön yli.
Hinnoitteluvoima, kilpailuedut ja pitkäaikainen kysyntä eivät katoa hetkellisessä markkinaliikkeessä. Tässä ristiriidassa syntyy sijoittajan suurin haaste.
Sijoittamisen vaikein muuttuja on oma käyttäytyminen
Ihmisen käyttäytyminen on yksi aliarvioiduimmista riskitekijöistä sijoittamisessa.
Nopeat laskut laukaisevat luonnollisen reaktion: tee jotain. Myy, suojaa, vaihda. Historia kuitenkin osoittaa, että pitkän aikavälin tuottoja ovat heikentäneet useammin tunnepohjaiset päätökset kuin heikot yhtiöt.
Tappion pelko, katumuksen välttely ja tarve toimia ajavat sijoittajan helposti myymään osakkeita juuri silloin, kun epävarmuus on suurinta.
Tärkeintä on tietää minkälaista liiketoimintaa omistaa. Henkinen haaste on uskoa yhtiöön ja pitää omistuksensa vaikka se tuntuu epämukavalta.
Tutkimus tukee kokemusta: Morningstarin “Behavior Gap”
Tunneperäisten päätösten vaikutus ei ole vain kokemusperäinen havainto, vaan myös mitattu ilmiö. Tutkimustalo Morningstar on vuosien ajan tutkinut niin kutsuttua behavior gapia eli eroa rahastojen raportoiman tuoton ja sijoittajien todellisuudessa saaman tuoton välillä. Tutkimus tunnetaan nimellä “Mind the Gap”.
Morningstarin johtopäätös on selkeä ja toistuva: sijoittajat jäävät keskimäärin 1,5–2 prosenttiyksikköä vuodessa jälkeen siitä tuotosta, jonka rahastot itse tuottavat.
Ero ei synny siitä, että sijoituskohteet olisivat huonoja, vaan siitä, että sijoittajat tekevät päätöksiä väärään aikaan.
Tyypillinen kaava on tuttu:
- ostetaan, kun markkina on jo noussut ja epävarmuus tuntuu pieneltä
- myydään, kun volatiliteetti kasvaa ja epämukavuus on suurimmillaan
Morningstarin mukaan tämä tuottoero kasvaa erityisesti silloin, kun markkinaheilunta on voimakasta. Toisin sanoen juuri silloin, kun paikallaan pysyminen olisi kaikkein arvokkainta.
Kahden prosenttiyksikön vuotuinen ero ei kuulosta suurelta, mutta pitkällä aikavälillä erotus kasvaa kumulatiivisesti.
Laatuyhtiöt tekevät työtään myös hiljaisina päivinä
Samaan aikaan kun markkinat heiluvat, laadukkaat yhtiöt jatkavat arvonluontia taustalla. Ne tuottavat kassavirtaa, investoivat kannattavasti ja vahvistavat kilpailuasemaansa. Nämä prosessit eivät näy päivittäisissä kurssiliikkeissä, mutta juuri ne ratkaisevat omistajan tuoton pitkällä aikavälillä.
Paikallaan pysyminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Se tarkoittaa ymmärrystä siitä, milloin sijoitusteesi on edelleen voimassa ja ajan antamista sen toteutumiselle.
Sen ehtona on, että erotat hinnan muutoksen liiketoiminnan muutoksesta – ja että jälkimmäinen on edelleen kunnossa.
Omistaminen ennen ajoittamista
Sifterin sijoitusstrategia perustuu pitkäjänteiseen omistamiseen, ei markkinoiden ajoittamiseen. Emme rakenna päätöksiämme ennusteiden, otsikoiden tai lyhyen aikavälin signaalien varaan. Keskitymme liiketoiminnan fundamentteihin: kysyntään, kannattavuuteen, taseen kestävyyteen ja kykyyn kasvattaa pääomaa pitkällä aikavälillä.
Kun markkina heiluu, keskeinen kysymys ei ole ”mitä pitäisi myydä?” Vaan, onko omistamiemme yhtiöiden liiketoiminnassa tapahtunut jotain olennaista?
Onko yhtiön tuotteille ja palveluille tarvetta viiden vuoden päästä? Miksi yhtiö voi ylläpitää korkeita katteita vuosiksi eteenpäin?
Jos vastaus näihin kysymyksiin on ennallaan, myös omistuksen peruste on ennallaan.
Kärsivällisyys on aktiivinen päätös
Paikallaan pysyminen ei ole passiivisuutta. Se vaatii selkeän prosessin, kurinalaisuutta ja luottamusta omaan ajatteluun.
Parhaat sijoituspäätökset näyttävät jälkikäteen tylsiltä juuri siksi, että ne perustuivat suunnitelmassa pysymiseen, eivät reagoimiseen.
Aika on sijoittajan voimakkain liittolainen, mutta vain niille, jotka antavat sen tehdä työnsä.
Suurin riski ei yleensä ole markkina, vaan tapa, jolla siihen reagoimme. Kun tiedät mitä omistat ja miksi, volatiliteetti on vain taustakohinaa. Kun et tiedä, se on stressiä joka kannustaa tekemään impulsiivisia päätöksiä.
Loppusanat
Tämä kirjoitus syntyi Q1/2026-tuloskauden aikana, kun osakemarkkinat jälleen hermoilevat. Tällä kertaa syynä olivat AI-investointien suuruus ja toisaalta pelko siitä, että tekoäly murtaa monien yhtiöiden ansaintamalleja.
Vaikka tekoäly saattaa olla vuosikymmenten suurin teknologinen muutos, ihmisten käyttäytyminen ja yritysten toiminta eivät muutu samassa tahdissa. Todennäköisesti markkina ylireagoi jälleen kerran.
Tutkimme jatkuvasti, miten tekoälyn kehitys vaikuttaa yhtiöihimme, mutta pidättäydymme tekemästä liian nopeita johtopäätöksiä.
On kuitenkin tärkeää huomata, että tekoälyinvestointien kasvu näkyy jo nyt osassa salkkuamme. Useat puolijohdeteollisuuden yhtiömme valmistavat laitteita ja komponentteja, joita tarvitaan uusien sirutehtaiden ja datakeskusten rakentamiseen. Toisin sanoen ne hyötyvät investointiaallosta suoraan – ilman että meidän tarvitsee ennustaa, mitkä yksittäiset AI-sovellukset lopulta voittavat.
Olemme tietoisesti välttäneet sijoittamasta pelkästään tekoälyyn liittyvien odotusten varaan. Sen sijaan Sifter-rahaston viimeisimmät sijoitukset ovat kohdistuneet teollisuusyrityksiin, joilla ei ole suoraa altistusta tekoälylle. Tämä tukee sijoitusstrategiaamme, jossa keskitymme liiketoiminnan ennustettaviin tuloksiin, ennemmin kuin erilaisten sijoitusteemojen arvaamiseen.
Santeri Korpinen
CEO
