Miten pankit toimivat? (rautalangasta vääntäen)

Inderesillä on pörssistä yksi pankki (Aktia) seurannassa ja Nordea on yksityssijoittajien suosituin osakesijoitus, joten Sijoituskouluunkin kuuluu artikkeli, missä avataan pankkien toimintaa rautalangasta vääntäen. Pankit ovat hyvin erilaisia ”eläimiä” verrattuna ns. tavallisiin yhtiöihin, jotka tekevät rahaa myymällä konkreettisia laitteita, tavaroita tai palveluita. Pankit tekevät rahaa rahalla. Sen lisäksi niillä on tärkeä rooli rahanluonnissa.

Tämän tekstin tarkoitus on olla hyvin konkreettinen, jotta aloittelevakin sijoittaja ymmärtää pääpiirteissään, mistä pankkien liiketoiminnassa on kyse. Jos lukijaa kiinnostaa tarkemmin, miten pankit luovat rahaa talousjärjestelmään, kannattaa vilkaista aiempi Sijoituskoulu aiheesta täältä. Jos on vielä mysteeri mitä velka on, kannattaa katsoa video ja teksti täältä ja lisää juttua koroista löytyy täältä.

Tässä tekstissä käydään läpi:

-Miten pankki toimii rautalangasta vääntäen

-Otto- ja antolainaus

-Mitä tarkoittaa kulu/tuottosuhde

-Riskien hallinta

-Ydinpääoma %

-Oman pääoman tuotto

-Digitalisaatio

-Millä mittareilla mitata pankkeja?

-Yhteenveto

Pankki aivan rautalangasta vääntäen

Yksinkertaisuudessaan pankki tekee rahaa ottamalla vastaan talletuksia ja lainaamalla rahaa vuorostaan korkeammalla korolla, mitä talletuksille täytyy maksaa. Tällä osuudella, eli ns. korkokatteella, maksetaan sitten palkat pankin työntekijöille, satsataan IT-järjestelmiin ja ostellaan kyniä ja paperia sinne konttoriin, jos vielä konttorissa käydään. Jos haluaa enemmän lukea, mitä korot tarkoittavat, kannattaa lukea yllä mainittu Sijoituskoulun artikkeli aiheesta.

Pankkia, joka tekee liiketoimintaansa pääasiakkaana ihan tavalliset ihmiset, kutsutaan vähittäispankiksi. Pankki, joka tekee enemmän töitä yritysten kanssa, kutsutaan yrityspankiksi ja pankki, joka operoi lähinnä pääomamarkkinoilla, kutsutaan investointipankiksi. Investointipankki voi järjestää esimerkiksi pörssilistautumisen osakeyhtiölle. Käytännössä monet pankit meillä Pohjoismaissa on kaikkea näitä kolmea samaan aikaan. Voit hakea esimerkiksi Nordeasta lainaa yksityishenkilönä, yrityksenä, tai vaikka viedä heidän kanssa yhtiösi pörssiin, jos niin sattuu käymään.

Koska korot ovat olleet jo pitkään matalina, on lainakoroista saadut tuotot madaltuneet pankeilla. Sen sijaan esimerkiksi Nordean tuotoista kutakuinkin puolet tulee esimerkiksi varainhoidon palkkioista tai sijoitustuotoista, ja Aktiallakin melkein puolet (tämän artikkelin kirjoitushetkellä). Pankit saavat rahaa siis muustakin, kuin pelkistä koroista!

Aktian laajasta raportista löytyy yksinkertaistettu kuvaaja pankin liiketoimintamallista. Suurin osa kuvaajassa olevista osista on selitetty auki tässä tekstissä. Kuvaaja selittää yksinkertaisesti, mistä syntyy pankkien tulos.

Otto- ja antolainaus

Kun pankki kerää yleisöltä talletuksia, esimerkiksi jos te, hyvä lukija, viette vaikka 100 euroa saamianne joululahjarahoja pankkiin, kutsutaan sitä ottolainaukseksi. Talletushan on itseasiassa pankin velkaa teille! Siksi pankki maksaa talletuksista korkoakin, vaikka se hieman laiha nykyään onkin. Ottolainaus voi olla kuitenkin muutakin varainhankintaa pankille, esim. pankki voi hakea myös velkaa. Sijoittajan kannattaakin vilkaista, kuinka paljon pankki lainaa ulos suhteessa talletuksiin: ns. ”talletusalijäämäiset” pankit voivat olla heikommassa jamassa kriiseissä, sillä niiden pitää turvautua velkamarkkinoihin ja toisiin pankkeihin itseänsä rahoittaakseen. Kriisitilanteissa velkaa ei välttämättä aina ole hyvin ehdoin, jos ollenkaan, saatavilla.

Antolainaus on sitten päinvastainen tilanne: pankki lainaa, yksityishenkilöille tai yrityksille, varojaan ulos ja ottaa tästä riskinotosta korvauksena korkoa. Korko on korvaus riskin lisäksi siitä, että rahat voisivat olla tuottamassa muuallakin vuosikaudet, kuin matalan marginaalin asuntolainoissa, kuten yllämainitussa artikkelissa mainittu.

Mitä tarkoittaa kulu/tuotto-suhde?

Kun korkokatteeseen, eli lainoista saatujen ja talletuksista maksettujen korkojen erotukseen, plus muihin saatuihin tuottoihin, esimerkiksi varainhoitopalkkioihin, verrataan pankin operatiivisia kuluja (esimerkiksi yllämainitut henkilökunnan palkat), saadaan kulu/tuotto-suhde. Tietysti mitä matalampi tämä suhde on, sitä parempi. Esimerkiksi Aktian kulu/tuotto-suhde on suhteellisen korkea, noin 70 % tienoilla viime vuodet. Sen sijaan Nordealla kulu/tuotto-suhde on ollut viime vuosina hyvinkin tehokas kansainvälisestikin tarkasteltuna, eli noin 50 % kieppeillä.

Riskien hallinta

Pankkien liiketoiminta on ennen kaikkea riskien hallintaa. Lyhyellä välillähän pankki voisi teoriassa kasvattaa tulostaan lainaamalla enemmän korkeatuottoisille, mutta samalla myös korkeariskisille, asiakkaille. Pankki voisi myös hinnoitella itseään aggressiivisesti markkinalla tarjoamalla vaikkapa matalakorkoisimpia lainoja riskisille asiakkaille, joille muut pankit eivät tahdo lainata. Koska monet lainat kestävät kuitenkin vuosia, tai jopa vuosikymmeniä, tulee pää vetävän käteen liian riskin oton seurauksena ennemmin tai myöhemmin (ne työntekijät, jotka myönsivät huonot lainat, ovat jo eläkkeellä tässä vaiheessa bonuksineen, joten luu jää osakkeenomistajan käteen).

Koska hyvinä aikoina luottotappiot ovat muutoinkin matalammat, on vaikea erottaa oikeasti, mikä pankki hoitaa riskinsä hyvin ja mikä ei. Vasta kriisiaikoina nähdään pankkien tosiasiallinen vahvuus. Siksi sijoittajan kannattanee katsoa pitkälle pankkien historiaan ja katsoa, miten pankin riskikulttuuri on pärjännyt yli ajan. Sijoittajan näkökulmasta pankkien riskit ovat aina hieman arpalaatikko. Jos omistamasi pankki on pärjännyt viimeiset pari tai kolme vuosikymmentä ilman valtion tukipakettia tai ei ole mennyt konkurssiin, luulisi siellä jotain tehdyn oikein.

Ydinpääoma%

Finanssikriisin jälkeen on puhuttu paljon, syystäkin, pankkien omavaraisuudesta: niiden pitäisi olla niin vahvoja, etteivät ne kaadu veronmaksajien syliin. Tähän keskeinen mittari on ns. ydinpääoma % (Common Equity Tier 1 englanniksi), joka lyhykäisyydessään mittaa pankin varoja suhteessa taseeseen, riskipainotetusti. Esimerkiksi valtionlainojen riski voi olla vähäinen, jolloin pankki ei tarvitse juuri omaa pääomaa niihin sijoittaakseen. Asuntolainat ovat myös vähäriskisiä. Tällä hetkellä ydinpääomavaatimukset ovat yli 10 %, mutta Pohjoismaisilla pankeilla luvut ovat 15-20 % maastossa eli pullat hyvin siltä osin uunissa.

(Kuvitelkaa, jos pankilla olisi omia varoja vain 3 % koko taseesta, ja taseen arvo putoaisi kriisissä 3 %: tällöin oma pääoma menisi nollaan ja pankki kaatuisi. Mitä korkeampi tuo ydinomavaraisuus% on, lähtökohtaisesti sitä paremmat puskurit pankilla on suhteessa riskeihin.)

Luottotappio%

Lainaamiseen liiketoimintana kuuluu tietysti myös luottotappiot: niiltä ei voi välttyä, mutta jyvät erotetaan akanoista sillä, että paremmat pankit osaavat hallita niitä paremmin kuin toiset. Luottotappioita syntyy, kun lainaajat eivät voi maksaa lainoja takaisin pankille ja pankki joutuu kirjaamaan ne alas, joko osittain tai kokonaan. Luottotappio% mitataan suhteessa koko lainakantaan. Esimerkiksi Aktian luottotappiot ovat olleet hyvin alhaiset, noin 0,01-0,04 % välissä viime vuodet ja huipussaan 0,52 % vuonna 2009.

Millä mittareilla mitata pankkeja?

Tästä on hyvä hypätä viimeiseen aiheeseen tässä artikkelissa, eli millä mittareilla sijoittajan kannattaa mitata pankkeja? Lähtökohtaisesti pankkeja arvostetaan suhteessa niiden omaan pääomaan, koska kyseessä on pääomavaltainen ala. Tällöin P/B, usein putsattuna aineettomasta omaisuudesta (P/B tangible), on kätevä mittari arvioida pankkiosakkeen arvostusta.
Lähtökohtaisesti, mitä korkeamman tuoton pankki saa oma pääomalleen (ROE%), sitä korkeammalla P/B -kertoimella sitä voidaan arvostaa. Tähän tietysti vaikuttaa yleinen riskinnälkä myös markkinalla: pankit ovat hyvin herkkiä makrotalouden heilahteluille. Sijoittajan pitäisi pystyä jotenkin arvioimaan, minkä tasoista oman pääoman tuottoa pankki normaalisti pystyy tekemään yli ajan, jolloin hän voi arvioida osakkeelle oikean P/B-kertoimen.

Ennen finanssikriisiä pankit tekivät jopa 20 % oman pääoman tuottoa, joskin paljon heikommalla omavaraisuudella (mitä alempi omavaraisuus, sitä helpompi venyttää ROE:ta korkeammaksi, ennen kuin luottotappiot karkaavat). Finanssikriisin jälkeen pankkien kuluja on lisännyt lisääntynyt regulaatio ja samalla korkotuotot ovat laskeneet korkojen laskun kanssa. Täten ROE % on ollut heikommalla tasolla, monilla Pohjoismaisilla pankeilla reilun 10 % maissa viimeiset 10 vuotta. Inderesin seurannassa oleva Aktia on pystynyt noin 8 % ROE:en viime vuosina, jolloin sen P/B:kin on ollut yhden tuntumassa.

Digitalisaatio

Digitalisaatio on pankeille kaksiteräinen miekka: toisaalta toimintoja voidaan tehostaa viemällä asiakassuhteet verkkoon ja/tai karsimalla konttoriverkostoja, toisaalta alaa uhkaa aivan uudenlaiset kilpailijat. Sen lisäksi nyt myös pankkialalla valta on siirtynyt kuluttajille, jotka vaativat loistavaa asiakaskokemusta. Vanhoillisten pankkien voi olla vaikea vastata näihin haasteisiin. Pankkien suurin uhka ei välttämättä ole mikään yksittäinen ”Facebook joka tulisi asuntolainoihin”, vaan sadat pienet fintech -toimijat, jotka nakertavat pankkien liikevaihtoa sieltä täältä. Pankkialan sisällä toimii myös kokonaan internet-pohjaisia pankkeja ja lainaajia, joilla ei ole lainkaan konttoriverkostoja ja ne pystyvät siten painamaan kuluja paljon alemmalle tasolle, kuin perinteiset pankit. Koko ala on suuressa murroksessa, mikä sijoittajan kannattaa tiedostaa.

Yhteenveto

Tämän tekstin tarkoitus oli antaa aloittelevalle sijoittajalle karkea kuva siitä, miten pankit toimivat. Tärkein sanoma tekstissä on, että pankkeihin ei kannata sijoittaa pelkän korkean osinkotuoton takia, mitä monet pankkiosakkeet kirjoitushetkellä tarjoavat. Sijoittajan tulisi ainakin ymmärtää pankin riskinottokulttuuria, miltä pankin lainausportfolio kutakuinkin näyttää, kuinka vakaalla pohjalla pankin rahoitus on ja kuinka hyvin pankki pystyy vastaamaan regulaation ja digitalisaation asettamiin haasteisiin. Sen lisäksi pankkien tulosjulkaisut ovat massiivisen pitkiä liitteineen päivineen, joten kannattaa treenata hyvät istumalihakset, jos haluaa olla hyvin perillä pankkisijoituksistaan.