Turkin murhe, Euroopan murhe?

Elokuussa osakemarkkinan jakautuneisuus korostui: Wall Streetilla taottiin uusia ennätystasoja samalla, kun Euroopan indekseille kuukauden saldo oli miinusmerkkinen. Elokuussa S&P 500 kipusi 3 %, Dow Jones 2,2 % ja Nasdaq peräti 5,7 %, mutta Eurostoxx vajosi 0,8 % ja Shanghai Composite 5,3 %.

Kauppaneuvottelut ovat varjostaneet markkinakehitystä lähes koko vuoden ja tekevät sitä edelleen. Viime viikolla markkinoille tuli tieto, jonka mukaan presidentti Trump aikoo edetä suunnitelmassaan asettaa uusia tulleja kiinalaishyödykkeille, joiden arvo yltää jo 200 miljardiin dollariin. Trump on lisäksi suhtautunut kielteisesti Euroopan päänavaukselle poistaa autojen tullit kokonaan, mikä kertoo USA:n kaikki tai ei mitään -periaatteella toimivasta neuvottelutaktiikasta. Markkinan kannalta USA:n ehdottomuus on huono asia vähentäen sovun todennäköisyyttä, ja tulliuhan realisoituminen on näkynyt etenkin Kiinan markkinalla, jossa hermoilua on lisännyt myös huoli Kiinan heikentyneistä talousnäkymistä.

USA:n osakemarkkinan kehitys oli viime kuussakin omaa luokkaansa saaden tukea positiivisista talousnäkymistä ja etenkin vahvasta Q2-tuloskasvusta. Tarkentuneiden lukujen mukaan USA:n talouskasvu kiihtyi Q2:lla 4,2 %:iin vuodentakaisesta. Kasvun taustalla oli paitsi edelleen vahvalla pohjalla oleva kulutuskysyntä, myös investointien piristyminen. Talousoptimismi on osaltaan siivittänyt myös amerikkalaisyritysten tuloskuntoa, sillä tuloskasvu ylsi Q2:lla yli 16 prosenttiin vuodentakaisesta, mikä oli paras kasvu kuuteen vuoteen. Yritysten tuloskuntoa on parantanut myös vuoden alusta voimaan tullut veroale: amerikkalaisyritykset maksoivat Commerce departmentin lukujen mukaan 33 % vähemmän veroja kuin vuotta aikaisemmin.

Euroopan pullonkaulana Italia ja Turkki

Euroopassa markkinan huolena ovat olleet Italiasta ja Turkista kantautuneet poliittiset ongelmat. Italian hallitus aikoo syksyn budjetissaan lisätä julkisia menoja, mikä asettaa maan valtiontalouden jälleen kyseenalaiseen valokeilaan. Lisäksi otsikoihin euromarkkinoilla on noussut Turkissa realisoitunut poliittinen riski, joka on painanut liiran kurssia euroa ja dollaria vastaan (euro/liira +32 % viime kuussa), kiihdyttänyt inflaatiota ja nostanut velkakirjamarkkinan tuottovaatimusta (ks. kuvio alla). Turkin pankkisektori kärsii liiran syöksykierteestä, sillä se nostaa maassa suosittujen valuuttalainojen kustannuksia ja altistaa pankit tätä kautta merkittävälle valuuttariskille. Myös eurooppalaispankeilla (etenkin espanjalaispankeilla) on omistuksia Turkissa, ja tätä kautta heikko tilanne huolettaa jo siinä määrin, että Saksan liittokansleri Angela Merkel harkitsee ohjelmaa turkkilaispankkien tukemiseksi. Turkin murheesta on tulossa pankkijärjestelmän kautta koko Euroopan murhe, mutta Merkel ottaisi pääomittamisessa merkittävän poliittisen riskin. Näyttää kuitenkin siltä, että vielä vuosia euroalueen velkakriisin jälkeenkin pankkijärjestelmässä riittää rajojen ulkopuolellakin palavia pesäkkeitä, jotka altistavat euroalueen pankkeja riskeille. Turkin tilannetta vaikeuttaa se, ettei presidentti Erdogan ole kovin yhteistyöhaluinen kv-instituutioiden kanssa, mikä tekee ulkopuolisen hätärahoituksen hakemisesta (esim. IMF:n tukipaketit) lähes mahdotonta. Sen vuoksi markkinaluottamuksen palauttaminen Turkissa on pitkän tien päässä.