Euroalueen talouskehitys on jatkunut Q3:lla kohtuullisena, vaikka kaikki merkit viittaavat siihen, että paras puhti jäi vuoden 2017 loppupuoliskolle. Alueelliset erot pysyvät edelleen suurina: siinä missä Saksassa on jo selvästi nähtävissä kypsästä suhdanteesta kertovia tekijöitä, kuten matala työttömyysaste, palkkojen korotuspaineet ja ongelmat työvoiman saatavuudessa, joissakin maissa kasvu on ollut heikompaa ja vaje työmarkkinoilla edelleen merkittävää. Kaiken kaikkiaan talouskasvu on kuitenkin jäsenmaittain kattavaa, sillä Q2:llakin positiivisiin lukuihin päästiin jokaisessa euromaassa. Vielä kaksi vuotta sitten bruttokansantuote supistui Kreikassa, mutta nyt sekin on päässyt kiinni kasvuun. Kasvun laajuus lisää puskuria seuraavaa taantumaa ajatellen, sillä se osaltaan vauhdittaa useille maille tärkeää sisäkauppaa.
Talousluottamusluvut, kuten euroalueen ostopäällikköindeksi ja Saksan Ifo, näyttävät, että parhain ajanjakso kasvussa jäi vuodelle 2017. Indekseissä oli rajukin lasku viime keväänä, mutta viime kuukausina Saksan elinkeinoelämän luottamusta kuvaava Ifo-indeksi on hieman elpynyt. Sen sijaan kattavampi euroalueen ostopäällikköindeksi on jäänyt 55:n tason tuntumaan. Indeksi tuskin elpyy nopeasti takaisin vuodenvaihteen tasoille (n. 60), sillä kasvun rajoitteet ovat alkaneet tulla vastaan ja kustannusinflaatio sekä kapasiteettipula on yhä useamman yrityksen ongelma. Myös EKP:n pääjohtajan Mario Draghin mukaan euroalueen kokonaistuotanto on potentiaalinsa yläpuolella, mikä tarkoittaa sitä, että talouden resurssit ovat jo pitkälti käytössä.
Tullikiista muuttanut suhdannekuvaa
Suhdannekuva on muuttunut vuodenvaihteesta lisäksi uusien epävarmuustekijöiden vuoksi. Keväällä alkanut tuontitullikiista pääasiassa USA:n ja Kiinan sekä Euroopan välillä on lisännyt hermoilua etenkin maailmankaupan näkymiin liittyen. Tilanne on entisestään huonontunut syksyllä, sillä Valkoinen talo väläyttelee jo koko Kiinan tuonnin kattavia tulleja, eikä se ole tullut vastaan EU:nkaan ehdotuksessa luopua autoteollisuuden tulleista. Ilmeisesti presidentti Trump haluaa julistautua voittajaksi tullikiistassa tavalla tai toisella ennen marraskuun välivaaleja, joten jännitteet mahdollisesti jäävät kaupan kehitystä varjostamaan myös loppuvuoden ajaksi. Epävarmuustekijän kasvun lopullisia vaikutuksia reaalitalouteen on vaikea arvioida, mutta ulkomaankaupan kehitys on ollut odotettua heikompaa, minkä vuoksi EKP:kin joutui hieman laskemaan talouskasvuennustettaan tälle vuodelle. Myös viennin kasvu jatkoi hidastumistaan Q2:lla, vaikka on edelleen yli 3 % vuodentakaisesta (ks. kuvio alla).
Ylioptimismi sulanut, yllätykset balanssissa
Seuraamassamme Citigroupin talousyllätyksiä kuvaavassa indeksissä, joka mittaa toteutuneiden talouslukujen ja markkinaodotusten välistä erotusta, vuosi 2018 on ollut rajujen muutosten aikaa. Yllätysindeksissä raju lasku alkoi heti 2018 alussa, jolloin talousindikaattoritkin näyttivät heikkenemisen merkkejä. Kehitys kertoo siitä, että markkinoilla oltiin ylioptimistisia vuoden 2017 vahvan kehityksen jälkeen eikä tullikiistoista heti ensimmäisinä kuukausina oletettu välttämättä kestävää huolenaihetta. Kevään ja kesän mittaan negatiivisten yllätysten virta jatkui, kun mm. luottamusindikaattorit olivat välillä selvässäkin laskussa. Loppukesästä tilanne kuitenkin tasaantui, mutta kuluvan ja ensi vuoden talousennusteita jouduttiin jonkin verran säätämään alkuvuotta alemmalle tasolle. Nyt toteutuneet luvut vs. odotukset ovat olleet balanssissa, eli ylioptimismi on sulanut pois. Kauppasodassa tapahtuvat käänteet ovat kuitenkin suuri kysymysmerkki ja voivat tuoda uuden negatiivisen sysäyksen talouslukuihin.
Vanhat ongelmat eivät hellitä
Tämän vuoden lopun ja ensi vuoden osalta talouskehityksen merkittävimmät ajurit löytyvät mielestämme keskuspankkien liikkeistä ja poliittisista riskeistä. USA:n keskuspankki on jo päässyt hyvää vauhtia normalisoimaan rahapolitiikkaansa ja tällekin vuodelle on luvassa todennäköisesti vielä kaksi koronnostoa. Nousseet korot ja vahvistunut dollari on jo kiristänyt tilannetta kehittyvillä markkinoilla, joissa talous ei ole enää yhtä vakaalla pohjalla kuin vaikkapa vuosi sitten. Lisäksi pitää muistaa esimerkiksi Kiinan velkaongelma, joka voi aiheuttaa ajan mittaan jonkinasteisen kriisin maan talouteen ja heijastua epäsuorasti viennin kautta myös euroalueelle.
Jo mainitut kauppariskit ovat yksi huolenaihe, mutta ongelmia näkyy myös euroalueen sisällä. Italian hallituksen menosuunnitelmat uhkaavat rasittaa jo valmiiksi velkaantunutta julkista taloutta samaan aikaan, kun EKP:n turvaverkko markkinoilta keventyy (nettomääräiset velkakirjaostot loppunevat vuodenvaihteessa). Uuden hallituksen vaalilupaukset (mm. tasavero) lisäisivät toteutuessaan Wall Street Journalin mukaan julkisen talouden menoja arviolta 4,5-7 %:iin BKT:sta. Koska ennuste Italian talouskasvulle 2018 on vain 1,2 %, talouskasvu ei millään riitä kattamaan kasvavaa alijäämää ja velkaantuminen uhkaa riistäytyä käsistä. Lisätietoja uuden hallituksen budjetista saadaan viimeistään lokakuun puolivälissä, jolloin hallituksen on määrä esitellä budjettiluonnos EU:n komissiolle.
Italian korkotaso on toukokuun jälkeen kasvanut turvasatamana pidettyyn Saksaan nähden, mikä kertoo markkinoiden hinnoittelemasta riskin kasvusta. Markkinoiden luottamuksen horjuminen puolestaan nostaa korkean valtionvelan kustannuksia ja voi ajaa talouden kestämättömään tilanteeseen. Maan hallituksen vastahankaisuus EU-asioissa ja ylimalkaisuus budjettiasioissa riskeeraa näkymää ja voi pahimmillaan johtaa uuden eurokriisin alkuun. Pidämmekin Italiaa edelleen merkittävänä riskinä eurotaloudelle.
Tärkeimpien talousindikaattoreiden taustoja on käsitelty myös Sijoituskoulussa.