Inflaatio voi olla joko ystävä tai vihollinen riippuen mistä näkökulmasta sitä katsoo. Mikäli inflaatio on odotettua, se ei ole suuri ongelma, mutta nurkan takaa nopeasti hyppäävä inflaatiopeikko ja ennakoimaton hintojen nousu ovat epätoivottuja vieraita talouteen.
1. Miksi inflaation ymmärtäminen on tärkeää?
Inflaatio on velallisen ystävä ja säästäjän vihollinen kuuluu usein sanottavan, kun puhutaan kuluttajahintojen noususta, joka tarkoittaa rahan arvon laskua. Esimerkiksi 2 % inflaatio, johon tällä hetkellä rahapolitiikan päättäjät pyrkivät, puolittaisi rahan ostovoiman 35 vuodessa.
Menneisyydessä inflaatio on ollut vielä reippaampi ollen yksi eniten sijoittajia rokottaneita voimia. Esimerkiksi Helsingin pörssin pitkän aikavälin tuotto ennen inflaatiota on ollut Pörssisäätiön mukaan yli 7 %, mutta reaalituotto eli inflaation huomioiva tuotto on jäänyt yli 5 %:iin, joka näkyy Credit Suissen sivuilta lainatusta kuviosta. Osakkeet ovat kuitenkin suoja inflaatiolta, sillä pitkällä aikavälillä ne tarjoavat tuottoa toisin kuin talletustilillä, jolta ei nykypäivänä tuottoa enää saa.
Kuluttajahintojen yleisen hintatason nousu eli inflaatio on tärkeä, mutta useassakin suhteessa väärin ymmärretty termi. Tekstin sanontakin on vain osittain totta, sillä inflaatio on säästäjän vihollinen, joka nakertaa hiljalleen rahan arvoa. Tämä tarkoittaa sitä, että hyödykkeiden ja palveluiden kallistuessa saat ostettua hallussasi olevalla rahamäärällä ajan mittaan yhä pienemmän määrän tuotteita ja palveluita. Toisaalta mikäli hinnat päinvastoin laskisivat (deflaatio), olisi se säästäjälle positiivinen asia: rahalle saisi nyt enemmän vastinetta eli kuten hyödykkeitä ja palveluja.
2. Miten inflaatio vaikuttaa ostovoimaan?
Suomen keskimääräinen inflaatio on ollut 2000-luvulla noin 1,5 %. Tämä on siis se vauhti, jolla kuluttajahinnat ovat vuosittain nousseet. Prosenttiluku ei vaikuta ensivilkaisulla suurelta, mutta sen kumuloituminen vuosien mittaan johtaa hätkähdyttäviin lukuihin.
Esimerkki:
Oletetaan, että kuluttajahinnat nousevat EKP:n hintatavoitteen mukaisesti vuodessa. Talousmatematiikan peruslaskuja käyttäen käy ilmi, että tällä vauhdilla kestäisi noin 37 vuotta, jotta hinnat yleisesti tuplaantuisivat. Toisaalta samaa laskukaavaa kääntäen käyttäen voitaisiin todeta, että 37 vuodessa rahan arvo puolittuisi hintojen nousun myötä. Tästä esimerkistä huomaa, että rahojen pitäminen käteisenä on huonoin mahdollinen ratkaisu, sillä inflaatio nakertaa rahan ostovoimaa jatkuvasti.
Inflaatiokehitys on ollut vuosikymmenen ajan melko vaimeaa, mutta kuluvan vuoden aikana inflaatiopeikko on päässyt säikäyttämään niin Yhdysvaltain kuin Euroopan keskuspankit. Tosin tämä inflaatiokehitys on vielä pientä verrattuna siihen, että Suomessakin on nähty jopa yli 200 %:n inflaatiolukemia. Etenkin 1. ja 2. maailmansota sekä 1970-luvun öljykriisi olivat hintatason kovan nousun aikaa. Surullisenkuuluisa esimerkki hyperinflaatiosta on Venezuela. Näille aikakausille tyypillisiä ovat olleet tarjontapuolen häiriöt, jotka ovat siivittäneet hintojen nousua ja lisänneet mm. mustan pörssin kauppaa.
Äärimmäinen esimerkki inflaation kiihtymisestä nähtiin vuonna 1923 Saksassa, jossa hinnat kohosivat puolen vuoden aikana miljoonia prosentteja. Samankaltaiset ajat tuskin kuitenkaan enää palaavat. Maltillinen hintojen nousu on perusedellytys talouden ja rahoitusmarkkinoiden vakauden säilymisen kannalta.
3. Miten inflaatio helpottaa velallista?
Inflaation rooli velallisen ystävänä ei ole yhtä yksiselitteinen. Inflaatio periaatteessa syö velkaa, eli pienentää tulevaisuudessa maksettavien lainanlyhennysten ostovoimaa. Tosin negatiivisella puolella on se, että myös korot reagoivat inflaatioon ja yleensä velkoja ottaa tämä huomioon velkaa myöntäessään. Inflaatio on siis jossain määrin aina hinnoiteltu korkomarkkinalla odotusten kautta. Ainoa poikkeus on inflaatiossa, jota ei ole osattu ennakoida. Tällöin velanottaja voi hyötyä kuluttajahintojen noususta.
4. Hintojen ja palkkojen ikävät kerrannaisvaikutukset
Inflaatiolla ja palkoilla on taloustieteen teoriassa yhteys, joka voi aiheuttaa vahingollisia kerrannaisvaikutuksia talouteen. Kyseessä on hinta-palkka-spiraali, joka etenee seuraavasti: hintatason ensin noustua huomataan, että reaalipalkat ovat laskeneet, mikä johtaa palkankorotusvaatimuksiin.
Palkankorotuksia tehdään, mikä kyllä hetkellisesti parantaa kuluttajien ostovoimaa ja lisää kysyntää, mutta myös lisää yritysten kustannuksia ilman uusia hinnannostoja. Hinnankorotuksia tehdään, mikä lisää jälleen paineita uusille palkankorotuksille ja spiraali on valmis. Lääkkeenä spiraalin katkaisulle olisi kiristyvä rahapolitiikka, eli keskuspankin korkojen nostot, jolla on perinteisesti reagoitu inflaatioon.
5. Mikä on väliaikaista?
Jotta hinta-palkka-spiraalilta vältytään, hintasignaalien pitäisi olla oikein tulkittuja. Palkankorotusvaatimuksilta nimittäin putoaa pohja, jos inflaatio kiihtyy vain väliaikaisesti. Toisaalta inflaation pidempiaikainen kiihtyminen ja nimellispalkkojen junnaaminen paikallaan olisi vahingollista kysynnälle.
Väliaikaisina kuluttajahintojen kehityksessä keskuspankki pitää ruuan ja energian hintojen nousua, sillä ne ovat luonteeltaan volatiileja. Siksi ruuan ja energian hinnasta ”puhdistettu” pohjahintojen kehitys lasketaan erikseen, ja se myös keskuspankkeja kiinnostaa.