Inflaatio - säästäjän vihollinen

Blogi 30.06.2017 10:25 Sijoituskoulu

Inflaatio - säästäjän vihollinen

Tämän kertaisessa Inderes Sijoituskoulussa käydään läpi, mitä inflaatio tarkoittaa. Kyseessä ei ole monimutkainen asia, mutta se vaikuttaa meihin kaikkiin kuluttajina ja säästäjinä. Pitkässä juoksussa sen vaikutus elintasoomme on ratkaiseva. Sijoituskoulu käy inflaation läpi kolmessa kohdassa: 1. Miksi inflaation ymmärtäminen on tärkeää? 2. Miten inflaatio vaikuttaa ostovoimaan ja 3. Miten inflaatio helpottaa velallista?

 

1. Miksi inflaation ymmärtäminen on tärkeää?

Inflaatio on velallisen ystävä ja säästäjän vihollinen kuuluu usein sanottavan, kun puhutaan kuluttajahintojen noususta. Kuluttajahintojen nousu tarkoittaa rahan arvon laskua. Esimerkiksi 2 % inflaatio, johon tällä hetkellä rahapolitiikan päättäjät pyrkivät, puolittaisi rahan ostovoiman 35 vuodessa. Menneisyydessä inflaatio on ollut vielä reippaampi ollen yksi eniten sijoittajia rokottaneita voimia. Esimerkiksi Helsingin pörssin pitkän aikavälin tuotto ennen inflaatiota on ollut noin 13 %, mutta inflaatio huomioiden vain 5,14 %.* Se tarkoittaa, että osakkeet ovat tuplanneet keskimäärin noin 13 vuoden välein. Osakkeet ovat silti pitkässä juoksussa olleet paras suojaus inflaatiota vastaan. Asuntojen arvonnousuun inflaatio iskee yhtä lailla.  

Kuluttajahintojen yleisen hintatason nousu, eli inflaatio, on tärkeä, mutta useassakin suhteessa väärin ymmärretty termi. Siksi tekstin sanontakin on vain osittain totta. Inflaatio on nimittäin säästäjän vihollinen, sillä se nakertaa hiljalleen rahan arvoa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun hyödykkeet ja palvelut kallistuvat ympärilläsi, saat ostettua hallussasi olevalla rahamäärällä ajan mittaan yhä pienemmän määrän tuotteita ja palveluita. Toisaalta mikäli hinnat päinvastoin laskisivat (eli deflaatio), olisi se säästäjälle positiivinen asia: rahalle saisi nyt enemmän vastinetta, eli enemmän hyödykkeitä ja palveluja.

 

2. Miten inflaatio vaikuttaa ostovoimaan?

Jos kuvittelisimme yhden euron vuonna 1950 (tietysti silloin ei ollut euroja, mutta yksinkertaisuuden vuoksi!), niin sen ostovoima olisi ollut vuonna 2016 enää 4 senttiä!

Suomen keskimääräinen inflaatio on ollut 2000-luvulla 3,4 %. Tämä on siis se vauhti, jolla kuluttajahinnat ovat vuosittain nousseet. Prosenttiluku ei vaikuta ensivilkaisulla suurelta, mutta sen kumuloituminen vuosien mittaan johtaa hätkähdyttäviin lukuihin.

Otetaan esimerkki. Oletetaan, että kuluttajahinnat nousevat 2000-luvun hintakehitystä myötäillen 3 % vuodessa. Talousmatematiikan peruslaskuja käyttäen käy ilmi, että tällä vauhdilla kestäisi noin 24 vuotta, jotta hinnat yleisesti tuplaantuisivat. Toisaalta samaa laskukaavaa kääntäen käyttäen voitaisiin todeta, että 24 vuodessa rahan arvo puolittuisi hintojen nousun myötä. Tästä esimerkistä huomaa, että rahojen pitäminen käteisenä on huonoin mahdollinen ratkaisu, sillä inflaatio nakertaa rahan ostovoimaa jatkuvasti.

Inflaatiokehitys on ollut viime vuosina vaimeaa, mutta Suomessakin on nähty jopa yli 200 %:n inflaatiolukemia. Etenkin 1. ja 2. maailmansota olivat hintatason kovan nousun aikaa, samoin 1970-luvun öljykriisi. Näillä aikakausille tyypillisiä ovat olleet tarjontapuolen häiriöt, jotka ovat siivittäneet hintojen nousua ja lisänneet mm. mustan pörssin kauppaa. Äärimmäinen esimerkki inflaation kiihtymisestä saatiin vuonna 1923 Saksassa, jossa hinnat kohosivat puolen vuoden aikana miljoonia prosentteja. Samankaltaiset ajat tuskin enää palaavat ja inflaatiopeikkokin on pitänyt viime aikoina matalaa profiilia. Maltillinen hintojen nousu onkin perusedellytys talouden ja rahoitusmarkkinoiden vakauden säilymisen kannalta.

 

3. Miten inflaatio helpottaa velallista?

Inflaation rooli velallisen ystävänä ei ole yhtä yksiselitteinen. Inflaatio periaatteessa syö velkaa, eli pienentää tulevaisuudessa maksettavien lainanlyhennysten ostovoimaa. Tosin negatiivisella puolella on se, että myös korot reagoivat inflaatioon ja yleensä velkoja ottaa tämä huomioon velkaa myöntäessään. Inflaatio on siis jossain määrin aina hinnoiteltu korkomarkkinalla. Ainoa poikkeus on inflaatiossa, jota ei ole osattu ennakoida. Tällöin velanottaja voi hyötyä kuluttajahintojen noususta. Lisäksi menneinä vuosikymmeninä ansiotasokehitys oli vahvasti sidottu hintatason muutoksiin, jolloin inflaatiosta saattoi hyötyä tulojen kasvuna. Nykyään sidonnaisuus on tosin hyvin heikkoa, ja reaalitulojenkin kehitys on jäänyt vaisuksi.

Periaatteessa inflaatio, jota kaikki osaa odottaa, on lähes yhdentekevää, mikäli palkat ja korot nousevat samaa vauhtia. Shokit, joissa inflaatio nousee äkillisesti korkeaksi, ovat sen sijaan olleet haitallisia kaikille paitsi velallisille.

*Laskettuna vuosien 2012-2009 perusteella.

 

Marianne Palmu