Ensimmäinen vuosipuolisko globaalilla osakemarkkinalla oli heikoin vuosiin, sillä näin huonoa ei kehitys MSCI World-indeksissä ole ollut vuoden 2010 jälkeen. Tosin kehitys oli H1:llä vahvasti kahtiajakautunutta: laskukärjessä olivat kehittyvien talouksien pääindeksit, sillä esimerkiksi Kiinan Shanghai Compositessa mitattiin laskua 14,8 %. Kerroimme viime viikolla, että Kiinassa painuttiin karhumarkkinaan: tammikuun huipuilta on tultu alas yli 20 %. Euroopassa lasku oli loivempaa (Eurostoxx -2,4 %, Saksan DAX -4,7 %) ja hieman yllättäenkin Helsingin pörssi on ollut yksi defensiivisimmistä 5,5 %:n nousullaan. USA:ssa isojen teknologiayritysten osakkeet ovat kannatelleet Nasdaq-indeksiä (+8,8 %), mutta S&P 500:ssa nousu on ollut loivempaa (+1,7 %) ja Dow Jones painunut H1:n aikana miinukselle (-1,8 %). Myös viime viikko oli kehittyneiden talouksien osakemarkkinalla pitkälti laskuviikko.
Toiseen vuosipuoliskoon lähdetään melko vaikeissa tunnelmissa. Talouden perusta on edelleen euroalueella ja USA:ssa vahva, mutta kauppajännitteistä heijastuva epävarmuus uhkaa murentaa sitä, mikä on jo näkynyt talousluvuissa pettymysten sarjana ja viimeaikaisina talousennusteiden laskuina etenkin euroalueella. Nyt pettymykset ovat lisääntyneet nopeasti myös USA:ssa (ks. kuva alla), mikä kertoo siitä, että senkään talous ei ole immuuni epävarmuustekijöille.
Nyt alkavaa vuosipuoliskoa leimaavatkin mielestämme kaksi selvää teemaa: rahapolitiikan muutos kohti normaalia ja protektionismi. Loppuvuoden aikana Federal Reserveltä on odotettavissa vielä kaksi koronnostoa (yksi 0,25 %-yksikön nosto per kvartaali) ja Euroopan keskuspankkikin ilmoitti hiljattain lopettavansa arvopaperiostot vuoden lopussa kokonaan. Lisäksi rahapolitiikan normalisointitoimia on odotettavissa mm. Englannin keskuspankilta. Nämä yhdessä lisäävät painetta korkojen nousulle niin valtion velkakirjoissa, yrityslainoissa kuin asuntolainoissakin. Rahapolitiikka on kuitenkin edelleen etenkin euroalueella vahvasti elvyttävää, eikä USA:ssakaan vielä kiristävää.
Nousupaineita tuontihintoihin, mikäli tullinokittelu jatkuu
Mielestämme kauppajännitteissä piilee merkittävä riski myös korkonäkymälle. Mikäli tuontitullinokittelu edelleen konkretisoituu ja tulleja määrätään enemmän USA:n ja EU:n välille, lisää se hiljalleen painetta myös tuontihintoihin ja sitä kautta inflaatioon. Näin ollen tullinokittelulla on vaara päätyä kuluttajien maksettavaksi ja se voi saada keskuspankit reagoimaan rahapolitiikallaan muuttuneeseen talousympäristöön nykyennusteita nopeammin. Nykyisillä tulleilla vaikutukset ovat marginaalisia, mutta paineet lisääntyvät, mikäli tullit kohdistuvat yhä laajempiin tuoteryhmiin. Inflaatio on alkanut näyttää hiljalleen elonmerkkejä pitkästä aikaa myös euroalueella, jossa kuluttajahintojen nousu kiihtyi kesäkuussa Eurostatin alustavan lukeman mukaan 2 prosenttiin. Vaikka hintojen nousu on edelleen pitkälti energian ajamaa, alkaa myös ruuan ja palveluiden hinnoissa olla nousupaineita. Lisätullit voisivat siis tuoda mukanaan inflaatioyllätyksen ensi vuodelle, jolle esim. EKP:n inflaatioennuste on melko maltillinen (1,7 %).
Saksan ulkoministeri uhkaa erota, hallituskriisi kytee edelleen
Myöhään sunnuntaina saatiin lisätietoja Saksan hallituskriisistä, joka kytee edelleen. Liittokansleri Merkelin turvapaikkapolitiikkaan pettynyt sisäministeri Horst Seehofer on Reutersin tietojen mukaan nyt valmis eroamaan Merkelin Kristillisdemokraattien tytärpuolueen CSU:n johdosta ja samalla hallituksesta. CSU:n johdossa kaikki eivät ole kuitenkaan samoilla linjoilla Seehoferin kanssa, joten on edelleen mahdollista, että puolue pysyy hallituksessa.
Ongelmallista olisi, jos CSU jättäisi hallituksen, jolloin Merkelin johdettavaksi jäisi vähemmistöhallitus. Pahimmassa skenaariossa Saksassa jouduttaisiin järjestämään uudet vaalit, joiden todennäköisyyttä pidämme toistaiseksi suhteellisen pienenä. Vaakakupissa painaa erityisesti se, että uudet vaalit voisivat johtaa oikeistopopulistisen AfD-puolueen äänisaaliin kasvuun, mikä horjuttaisi hallituspuolueiden asemaa entisestään. Poliittinen kriisi euroalueen suurimmassa taloudessa on nostanut jälleen yhden epävarmuustekijän markkinoille ja heijastunut heilahteluna euron kurssissa.