Viime viikko oli Euroopan ja USA:n osakemarkkinalla pitkälti laskuviikko. Kauppajännitteet nostivat jälleen päätään, kun USA tiedotti suunnittelevansa uusia tulleja Kiinaa vastaan vielä elokuun aikana. Lisäksi Kiina uhkasi asettaa lisätulleja (arvoltaan 16 miljardia dollaria) amerikkalaishyödykkeille. Kiinan tähän mennessä asettamat tai suunnittelemat tullit kohdistuisivat jo arvoltaan 110 miljardin dollarin vientiin, mikä on valtaosa USA:n viennistä Kiinaan (2017: 130 miljardia $). Markkinahermoilua lisäsi myös Turkin poliittiset riskit ja maan johdon sekä Valkoisen talon välisten jännitteiden kasvu presidentti Trumpin tuplatessa alumiini- ja terästullit Turkin osalta, mikä painoi liiran kovaan laskuun mm. dollaria vastaan. Etenkin Turkin pankkisektorin tila huolettaa kansainvälisten sijoittajien luottamuksen horjuttua maata kohtaan.
Joustoista apua kauppasodan ymmärtämiseen
Koska kauppasotaan liittyvät jännitteet jatkavat kasvuaan, sen vaikutukset reaalitalouteen ovat myös ajankohtainen aihe. Lyhyellä aikavälillä jännitteet heijastuvat ensin etenkin luottamusindikaattoreihin, mikä on jo ollut nähtävissä mm. ostopäällikköindekseissä ja teollisuusluvuissa. Pidemmällä aikavälillä vaikutukset alkaisivat näkyä myös ns. kovissa luvuissa, kuten talouskasvussa, mutta niitä on vaikea arvioida ennen kuin vahvistus saadaan siitä, kuinka paljon tulleja lopulta asetetaan (toistaiseksi osuus kv-kaupasta ei ole vielä suuri). Olemme aikaisemmin lähestyneet protektionismin vaikutuksia talouteen mm. sen kautta, kuinka vahvasti tietyt maat ovat mukana kansainvälisissä arvoketjuissa. Eräs lähestymiskulma aiheeseen on kansantalouden peruskäsitteen, eli joustojen kautta. Joustot kertovat siitä, kuinka paljon esimerkiksi yksittäisen hyödykkeen kysytty määrä muuttuu hinnan muuttuessa (kysynnän hintajousto) ja tai kuinka kysytty määrä muuttuu tulojen muuttuessa (tulojousto). Yksittäisten hyödykkeiden lisäksi joustojen teoria on laajennettu koko ulkomaankaupan tasolle, jolloin kyseessä on tuonnin tai viennin hintajousto. Ne näyttävät, kuinka kansantalouden tuonti ja vienti reagoi muutoksiin kv-kaupan hinnoissa. Tuontitullien vaikutukset riippuvat pitkälti siitä, 1) siirtävätkö tullien kohteena olevat yritykset korotukset hintoihin ja 2) kuinka kysyntä (ulkomaankaupassa tuontikysyntä) reagoi hinnanmuutoksiin, eli kuinka herkästi esimerkiksi kotitaloudet ovat valmiita siirtämään kysyntää tuontihyödykkeistä kotimaisiin tuotteisiin. Jälkimmäistä analysoidessa joustot ovat käyttökelpoinen termi.
Hinnannousulla merkittävä vaikutus tuontiin
Kuten alla olevasta kuviosta on huomattavissa, tuonnin ja viennin hintajoustot vaihtelevat reilusti maittain (luvut poimittu täällä olevasta tutkimuksesta). Huomiomme kiinnittyy etenkin tuonnin hintajoustoon, joka kertoo kuluttajien mieltymyksistä, eli kuinka helposti kuluttajat ovat valmiita korvaamaan tietystä maasta tuotuja tuotteita niiden hintojen muuttuessa esimerkiksi kotimaisilla tuotteilla. Pääsääntönä voidaan pitää sitä, että mitä korkeammat ulkomaankaupan joustot ovat (tuonti reagoi merkittävästi hinnanmuutoksiin), sitä enemmän maa altistuu protektionismin tuomille riskeille. Kuten kuvasta on huomattavissa, etenkin tuonnin hintajoustoissa on reilua maakohtaista vaihtelua. Joustojen tulkinta on kuitenkin yksiviivainen: 10 %:n hintojen nousu ulkomaankaupassa voi kehittyneissä talouksissa vähentää tuontia lähemmäs 30 %. Eli jos USA määräisi 10 %:n tuontitullit kaikille maahan tuoduille hyödykkeille ja sen tuonnin hintajousto on 2,4, tuonnin määrä vähenisi 24 %. Aikaisemmissa kansainvälistä kauppaa koskevissa tutkimuksissa joustot ovat olleet lähempänä nollaa (=hintojen nousulla ei juurikaan vaikutusta tuontiin), mutta näiden lukujen mukaan protektionismin vaikutukset kansainväliseen kauppaan voivat olla dramaattisia. Korkeat tuonnin hintajoustot USA:n kaltaisissa ulkomaankaupan alijäämätalouksissa yhdistettynä lisääntyneeseen protektionismiin vahingoittavat etenkin tärkeiden kauppakumppaneiden vientiä. Koska nettovienti on osa bruttokansantuotetta, voi joustoilla olla negatiivinen vaikutus talouskasvuun. Lisäksi hintojen nousu aiheuttaa painetta tuontihintojen inflaatiolle, mikä voi pakottaa keskuspankit odotettua nopeampaan tahtiin rahapolitiikan kiristämisessä.