Eilen julkaistu Saksan elinkeinoelämän luottamusta kuvaava Ifo-indeksi päätti euroalueen talousluottamuslukujen sarjan tältä viikolta. Kussakin indikaattorissa toistui pitkälti sama kehitys: markkinoiden odotukset oli viritetty hieman tammikuuta alemmas, mutta toteutuneet luvut alittivat hienoisesti paitsi tammikuun tason, myös odotukset (Zew-indeksiä lukuun ottamatta). Näin ollen näyttää siltä, että luottamuslukujen perusteella euroalueen suhdannekuvassa on nähty käänne viimeisen kuukauden aikana.
Lukujen ei pidä kuitenkaan antaa johtaa harhaan, sillä tammikuu oli kaikkien indikaattorien valossa historiallisestikin poikkeuksellisen vahva kuukausi. Esimerkiksi euroalueen ostopäällikköindeksit nousivat tuolloin 12 kuukauden huipputasoilleen ja Saksan Ifo jopa 27 vuoden huipuilleen, joten notkahdus oli odotettavissa. Eilen julkaistut Ifo-luvutkaan eivät kertoneet jyrkästä laskusta, sillä indeksi on edelleen tammikuun jälkeen toiseksi korkeimmalla tasollaan vuoden 1991 jälkeen. Ifo-raportissa kuvailtiinkin viime kuukausien kehitystä euforiseksi, mikä kertoo poikkeuksellisen hyvästä ajanjaksosta.
Pidämme kuluvan viikon lukuja tärkeinä suuntaviivoina alkuvuoden talouskehitykselle, sillä mm. ostopäällikköindeksien luvut ovat olleet yleisesti hyvin linjassa lopulta toteutuneiden talouskasvulukujen kanssa. Kuten olemme aikaisemmissa makrokommenteissa todenneet, kokonaiskuva euroalueen taloudesta on edelleen positiivinen. Indikaattorit kuitenkin heijastavat sitä, että suhdannehuippu on mahdollisesti jo nähty, ja euroalueen talous kasvaa tänä vuonna viime vuotta maltillisemmalla vauhdilla. Hyvänä jatkunut globaali suhdannekehitys puoltaa myös euroalueen tavaroiden ja palvelualojen kysyntänäkymiä, ja parantunut työllisyystilanne tukee kotitalouksien kysyntää. Toisaalta odotukset kiristyvästä rahapolitiikasta voivat alkaa hiljalleen vaikuttaa viimeistään toisella vuosipuoliskolla. Lisäksi valuuttakurssit (vahvistunut euro) voivat aiheuttaa päänvaivaa vientiyrityksille.