Italiassa maaliskuun 4. pidettävät parlamenttivaalit ovat kirvoittaneet vilkasta keskustelua maan julkisen talouden tilasta. Italian julkinen velka on Kreikan jälkeen euroalueen toiseksi korkeimmalla tasolla, yli 130 %:ssa suhteessa BKT:een. Parin viime vuoden aikana elpynyt talouskasvu on onnistunut tasoittamaan velka/BKT-suhteen kehitystä, mutta selvää laskua siinä ei ole vielä nähty. Tyypillisesti vahvistuvan talouskasvun aika on otollista julkisen talouden tasapainottamiselle, mutta mm. USA:ssa vallalla oleva aate, jossa julkisen talouden elvytystä päinvastoin lisätään hyvästä taloussuhdanteesta huolimatta, näyttää saaneen kannatusta myös italialaispoliitikkojen keskuudessa.
Viimeisimmissä kannatuskyselyissä keskustaoikeistolainen vaaliliitto on ottanut johtopaikan noin 37-38 prosentin osuudellaan. Populistinen Viiden tähden liike tulee toisena 27-28 prosentin osuudellaan. Kummallakin johtoryhmällä on jokseenkin samankaltainen agenda, mitä tulee julkiseen alijäämään: vaaliohjelmissa sitä nimittäin kasvatettaisiin reilusti tulevien vuosien aikana. Konservatiivit olisivat mm. valmiita uusiin verohelpotuksiin (mm. 23 %:n tasavero yksityishenkilöille ja yrityksille) ja eläkkeiden nostoihin. Myös Viiden tähden liike on halukas veroaleen ja kasvattamaan julkista alijäämää tasoilta, joista on jo päästy sopuun EU:n kanssa. Samaan aikaan puolueet kuitenkin lupaavat painaa julkisen velan suhteellisen osuuden kovaan laskuun: pääpuolueet ennakoivat laskevansa velka/BKT-suhdetta 30-40 %:lla nykyisestä seuraavien 10 vuoden aikana. Tämä ei ole linjassa veroalen ja julkisen elvytyksen kanssa, sillä vaalilupauksilla velka/BKT-suhde uhkaisi päinvastoin lähteä kovaan nousuun, ja lisäksi julkisen talouden rasitteeksi tulevat ennen pitkää kasvavat lainanhoitokustannukset.
Suhteutettuna talouden kokoon vaalilupaukset ovatkin epärealistisia: esimerkiksi veroasteen laskeminen 23 %:iin tulisi Reutersin laskelmien mukaan maksamaan 50-80 miljardia euroa. Italian reaalinen BKT oli puolestaan n. 1300 miljardia euroa vuonna 2016, joten talouskasvun pitäisi yltää vähintään 4 prosenttiin, jotta edes veroale saataisiin minimitasollaan katettua velka/BKT-suhteessa. Italian keskuspankin pääjohtaja onkin varoitellut puolueita ylioptimistisista lupauksista, sillä valtionvelan ongelmaa ei voida sivuuttaa. Vaikka vaalilupaukset jäävät usein äänestystuloksen jälkeen osittain omaan arvoonsa, pääpuolueiden suhde velanhoitoon näyttää huolestuttavalta. Italian korkea velka tekee maan taloudesta herkän erilaisille häiriöille mm. velkakirjamarkkinalla.