Tervehdys Inderespodin kuulijat. Keskustellaan Nordean senioristrategi Hertta Alavan kanssa Euroopan osakemarkkinoista. Tässä podissa. Miltä Euroopan osakemarkkinat näyttävät? Mihin täällä oikeastaan altistuu ja mitkä sektorit ovat tällä hetkellä mielenkiintoisempia? Ja totta kai pakko puhua myös aina niistä riskeistä. Hertta. Tervetuloa taas Inderespodin ääreen!

Kiitos, mukava olla täällä.

Sä oot käynyt täällä useamman kerran, mutta ihan eka kerta kun me päästään keskustelemaan.

Joo, näin on, että on oltu Mariannen kanssa juttelemassa ja sitten myös näistä pohjoismaisista osakkeista. Että nyt sitten vähän Eurooppaa.

Euroopasta on hyvä puhua. Paljonhan sijoittajalle menee. Huomio tietysti tuonne Atlantin toiselle puolelle tai vaikka Aasiaan, missä on paljon teknologiayrityksiä. Jos sijoittaja sijoittaa Eurooppaan, kuten varmasti moni suomalainen tekee, niin mihin täällä oikeastaan saa altistusta?

Jos tietysti ensin katsoo vaikka sitä maajakaumaa, niin Britannia on selkeästi siellä suurin maa eli noin 20 prosenttia indeksistä. Ja sitten on isoja. On Ranska ja Saksa aikalailla samankokoisia ja myös Sveitsi. Ja sitten vasta tulee näitä Hollantia ja Ruotsia ja hyvin paljon sitten myöhemmin Suomea ja vielä pienempiä maita. Toimialoittain jos katsotaan, niin meillä on muutama iso toimiala siellä, eli pankit. Finanssisektori ylipäätään on todella iso. Sitten on teollisuutta ja lääketeollisuutta. Teknologian osuus on varmaan vieläkin alle 10 prosenttia. Se on ehkä se suurin ero, jos miettii, että miten Euroopan pörssit vertautuvat Yhdysvaltoihin. Eli siinä mielessä voi tietysti ajatella, että jos haluaa vaikka sijoittaa teknologiasektorin ulkopuolelle, niin Euroopasta saa sitten hajautusta näille muille sektoreille, joista osa on defensiivisiä, kuten tosiaan lääketeollisuus, ja sitten osassa on tämmöistä investointivetoista kysyntää. Sitten perinteisiä teollisuusmaitahan on aika paljon ja myös valuuttoja jonkin verran. Eli Sveitsin frangi. Britannian punta tuo siihen sitten jonkin verran sitä valuuttakurssiriskiä, mutta euroalue on tietysti sitten se iso blokki.

Siellä kun puhutaan vaikka Amerikasta, niin usein puhutaan S&P 500 -indeksistä. Maailman seuratuin osakeindeksi, tai Nasdaqista, jos on vähän teknologiapainotteisempi. Euroopassa meidän oma S&P 500 on vaikka joku Stoxx 600 ja vastaavat.

Joo, kyllä mä sanoisin, että jos puhun Euroopan osakemarkkinoista, niin yleensä just Stoxx 600 on se indeksi. Rahastot itse asiassa käyttävät useammin sitten MSCI Europe -indeksiä, mikä johtuu ehkä vain siitä, että tyypillisesti käytetään MSCI:n indeksejä, niin se on sitten helpompi käyttää sitä kaikille rahastoille. Vähän kuin että onhan olemassa MSCI USAkin, mutta eihän kukaan koskaan kerro, miten MSCI USA kehittyi tänään, vaan se on aina S&P 500.

Jep, monelle saattaa heti tulla assosiaatio, että kun puhutaan lääkkeistä ja teollisuudesta ja pankeista, että ne on tommosia vanhan talouden yhtiöitä, mutta kuitenkin sellaisia, mitkä on pystynyt mukautumaan läpi historian teknologisiin muutoksiin. Mitä Nordea pitää tällä hetkellä mielenkiintoisimpina sektoreina Euroopassa?

Kyllä me nähdään finanssisektori kiinnostavana. Ja nyt en tietenkään puhu Nordean läpi, vaan ihan ajatuksena se, että lainojen kysyntä on lähtenyt vihdoin Euroopassa kasvuun. Että tässähän oli aika aneemisia vuosia. Johtuen tietysti siitä, että korot nousi niin huimasti ja oli kaikkia näitä muita geopoliittisia epävarmuuksia ja näin, että meillä oli sellaista tosi heikkoa. Investointien taso oli todella heikko monta vuotta, mutta nyt on selkeästi nähty, että siellä on lainahanat avautuneet ja isot yritykset investoivat. Pienemmät yritykset investoivat. Meillä on ihan hirveästi startupeja, jotka varmaan enemmän tarvitsisivat vielä sitä rahoitusta, mutta joka tapauksessa siellä on selkeästi ihan perusbisnes kasvaa, ja sitten korko. Vaikka monet tietysti harmittelevat, että korot ovat nousseet, jos on omaa asuntolainaa. Mutta pankeillehan se on tietysti ihan elinehto, että korot ovat jossain muualla kuin nollassa. Eli se, että korot on nousseet ja sitten vielä, että korkokäyrä on nouseva, niin silloin pankit pystyvät sillä perusliiketoiminnalla tekemään tuottoja.

Ja sittenhän tässä on myös pankit Euroopan laajuisesti aika lailla laajentaneet sitä toimintaansa, että juuri kun oli niin pitkä se nollakorkojen aika, niin piti sitten etsiä sellaista bisnestä, mistä saa palkkiotuottoja, eli varainhoitobisnestä on kasvatettu aika voimakkaasti. Nykyään on nähty varmaan aika monessakin maassa, ei vain Suomessa, semmoista vähän kuin sijoitusbuumia, että hyvin monet kotitaloudet on alkaneet sijoittaa, ja se sitten tietysti hyödyttää finanssisektoria. Ja sitten investointipankkitoiminta. Vaikka eurooppalaiset pankit eivät nyt ole ihan vastaavasti isoja toimijoita investointipankkitoiminnassa kuin yhdysvaltalaiset. Mutta on kuitenkin. Eli siinä nähdään, että kun se korkoympäristö on kuitenkin. Vaikka nyt on vähän korot nousussa taas. Mutta että se ei ole semmoinen shokki kuin oli tuossa 2022, niin erilaiset yrityskaupat ovat lähteneet aika mukavasti liikkeelle. Jossain määrin listautumisia, ja kun siellä on nyt näin paljon näitä startupejakin, niin niitä on varmaan aika paljon siellä vielä tulossa. Että aika monenlaista. Monenlaista ajuria siellä on. Että mun mielestä pankkisektori ylipäätään näyttää ihan kiinnostavalta.

Ja sitten tietysti teollisuus on. On kiinnostavaa, että se on meillä ollut kanssa ihan globaalisti ylipainossa. Mutta vähän liittyen tähän, mitä jo sanoinkin, että kun investoinnit kasvavat, niin toki se sitten näkyy siellä teollisuuden puolella. Että jos asiat menisivät nyt hyvin, että esimerkiksi tästä Lähi-idän tilanteesta ei tulisi sellaista uutta energiakriisiä, niin mehän voidaan nähdä jopa ihan tämmöistä investointibuumia, joka sitten hyödyttää kyllä monia eurooppalaisia yhtiöitä, kun rakennetaan energiaa tai puhtaan energian ratkaisuja ja muuta tällaista, millä pystytään vähentämään energian kysyntää. Ja ylipäätään tämä sähköistyminen ja puolustus ovat tosi iso teema. Ja sitten tämä tämmöinen omavaraisuus. Eli mentiin pitkään maailmassa, jossa globalisaatio oli se iso teema, että vietiin tuotantoa sinne missä se on halpaa, niin nyt taas sitten vedetäänkin jossain määrin vähän kotiinpäin, että jo pandemia-aikaan nähtiin, että on aika hankalaa, jos tuotanto on hyvin kaukana kotoa. Ja sitten tuli nämä turvallisuuspoliittiset huolet. Siihen vielä lisäksi, että pitää vain miettiä, mitä poliittisia riskejä liittyy siihen. Eli nyt sitä tuotantoa tuodaan jossain määrin ainakin takaisin, ja se vaatii tehdasinvestointeja.

Ja sitten tietysti tämä teknologinen omavaraisuus, että aikaisemmin ehkä sanotaan, että vielä ennen Yhdysvaltain viime vaaleja, niin ei varmaan ollut sellaista suurta huolenaihetta siitä, että ollaan Euroopassa hirveän riippuvaisia yhdysvaltalaisesta teknologiasta. Mutta nythän se on kuitenkin sellainen. Sanotaan, että vaikka se ei vielä ehkä sillä tavalla ole realisoitunut, mutta sitä ei voi jättää ihan huomioimatta, että myös siellä puolella sitten jos vaikka puolijohteita. Niitähän pitää rakentaa. Meillä on aika paljon semmoista erilaista teollisuuden aktiviteettia tässä varmasti meneillään, että jos ei nyt tosiaan tule sitten energiasta ja koroista katkoa siihen, niin ne ovat kyllä mun mielestä kiinnostavimmat sektorit Euroopassa tällä hetkellä. Että sitten tosiaan meillä on joitakin tosi kiinnostavia teknologiayhtiöitäkin, ja me ollaan teknologiasta globaalisti tosi positiivisia. Mutta sitten tietysti meillä ei tosiaan pörsseissä ole niitä ihan hirveästi, että sen voi ehkä vielä mainita. Kun puhuttiin jo tuosta pörssien rakenteesta, niin hollantilainen ASML, joka tekee näitä litografialaitteita, joilla näitä puolijohteita voidaan tehdä, niin se on nykyään näissä indekseissä Euroopan arvokkain yhtiö. Että on jotain huipputeknologiaakin siellä, mutta ei vielä varmasti tarpeeksi.

Jos miettii. Minulla on itselläni tausta taloushistoriassa, niin mä tykkään, että pidemmällä aikajänteellä. Tavallaan ehkä Euroopan huono maine sijoituskohteena osin juontaa, kun finanssikriisin ja eurokriisin jälkeen kesti niin pitkään toipua. Just vaikka pankkisektori. Hyvä esimerkki, että sitä varmaan pidettiin maailman inhotuimpana sektorina. Pitkään kun sääntelyä puski koko ajan lisää ja korot olivat nollassa, niin on vaikea saada koroista hirveästi tuottoa. Ja itse asiassa europankithan taitavat viimeisen viiden vuoden aikana ainakin. Vielä hetki sitten ne olivat tyyliin itse asiassa parhaiten tuottaneita osakeryhmiä, eli jos on lähtenyt jostain niskulmista katsomaan, niin amerikkalaisia teknologiaosakkeitakin parempia tuottoja on saanut. Nyt tietysti voi olla tilanne pikkuhiljaa eri. Ei pystytä loputtomasti pinkomaan, mutta hauska tavallaan. Näinkö tämä rakenteellinen muutos, että tässä oli 10–15 vuotta semmoista nollakorkokituuttelua, vähäisiä investointeja. Mutta nyt ollaan taas sellaisen pidemmän buumin ehkä jopa alkumetreillä.

Joo, kyllähän siinä on ihan huikea muutos tapahtunut, että tosiaan näkyivät tämä finanssikriisi ja eurokriisi, niin kyllä ne laineet olivat aika pitkiä. Tavallaan ne, ja sitten tietysti ihan ymmärrettävästi. Regulaattori halusi sitten kiristää sitä sääntelyä, ettei tule uudestaan tämän tyyppisiä tilanteita. Mutta pankeillehan se tietysti tarkoitti sitten hyvin mittavia investointeja ihan kaikkeen raportointiin ja tämmöiseen, mutta myös sitten, että taseita piti vahvistaa, ja sitä kautta tietysti sitten pääoman tuotot tai oman pääoman tuottoluvut herkästi tipahtivat. Ja sitten vielä päälle tämä, että korot painettiin nollaan ja jopa negatiiviseksi, koska aika vaikea on tallettajilta pyytää maksua siitä. Eli tavallaan ei voinut sopeutua siihen tilanteeseen, että joiltakin yrityksiltähän silloin pyydettiin vielä, että ne joutuivat maksamaan negatiivista korkoa tavallaan pankeille, mutta eihän se nyt kotitalouksille mene. Se oli pitkä se tie. Mutta sitten nyt on ehkä muutama. Aika nopeastikin kyllä tapahtunut sellainen iso muutos, että kun siinä on tehty näitä kaikkia trimmaustoimenpiteitä ja haettu juuri näitä uusia tuloja, näitä muualta, varainhoidosta ja näin, niin katselin tuossa joku päivä, että esimerkiksi italialainen UniCredit, ei ole hirveän montaa vuotta, kun siellä oli oman pääoman tuotto noin 4 prosenttia, ja nyt se on 20. Ja oli jotain Deutsche Bankillakin kanssa, ei ihan niin suurta parannusta, mutta kuitenkin kanssa ihan kaksinumeroisiin, että siellä on hyvin paljon.

Me ei ehkä täällä Pohjoismaissa, kun meillä on ollut pankit kuitenkin paremmassa kunnossa kuin tuolla Keski- ja Etelä-Euroopassa, niin tajuttukaan, että miten heikossa tilanteessa ne numeroiden valossa ovat käyneet. Ja siinä mielessä, että jos katsoo miten se ROE, oman pääoman tuotto, on nyt muutamassa vuodessa parantunut, niin eihän tämä kurssinousu ole missään nimessä tuulesta temmattua, vaan se on ihan puhdasta seurausta sieltä. Ja jos nyt olettaa, ainakin meidän näkemys on, että korkoympäristö on nyt normaali, eli se ei ole enää se nollahomma, vaan se on normaali, mikä tarkoittaisi ehkä, että EKP:n korot pyörivät siellä 2–3 prosentin haarukassa suunnilleen ja ollaan sen tyyppisessä ympäristössä, niin silloinhan varmaan nämä ovat ihan pysyviä ROE-lukuja pankeille, ja ne voivat jopa sitten hieman parantua, jos saadaan niitä kannattavampia palkkioperusteisia bisneksiä vielä sitten kasvuun. Että siinä mielessä se on hyvä. Ja toisaalta sitten kun tässä on jouduttu tekemään aika paljon pankkifuusioita, eli heikkoja pankkeja on varsinkin tuolla Etelä-Euroopassa sitten fuusioitu toisiin, vähän vahvempiin pankkeihin, mikä on sitten omalla tavallaan tuonut sitä vahvuutta. Ja tuossahan oli jo. Onko siitä nyt pari vuotta, kun Yhdysvalloissa oli pikkasen siellä alueellisissa pankeissa vähän tämmöistä epästabiilia aikaa, niin Euroopassahan me ei oikeastaan nähty, että se oli tuo Credit Suisse, joka siinä silloin meni UBS:lle.

Mutta sitä povattiin vuosia.

Niin, no sekin oli just sillai, että kenelle se oli mikään hirveä yllätys, mutta muutenhan pärjättiin siinä ihan hyvin. Että jos ei olisi tavallaan ollut näitä regulaation kiristyksiä, niin sitten voi olla, että tilanne olisi ollut heikompi. Mutta kyllä musta tuntuu, että on aika hyvät näkymät, että ehkä nyt ei enää veikkaa, että pankkisektori enää olisi tuommoinen kurssiraketti, mutta kuitenkin. Arvostukset edelleen kohtuumaltillisia, ja sitä kautta se voi ihan olla kiinnostava. Se on tietysti hyvä, koska se on iso sektori.

Ja tuohan näkyy itse asiassa koko Euroopan tasolla tälleen pikaselityksenä ja kertauksena. Ja katsojalle periaatteessa osakkeiden hinnoitteluun vaikuttaa eniten se, että kuinka nopeasti ne kasvattavat tuloksia. No toisaalta kuinka kannattavia ovat, koska mitä kannattavampi yhtiö, niin sitä enemmän se voi investoida kasvuun, mutta samaan aikaan myös vaikka jakaa rahaa omistajilleen, koska se saa vähemmällä määrällä euroja enemmän hyvää aikaiseksi. Näin tosi kansankielisesti laitettuna, niin Euroopan koko osakemarkkinan oman pääoman tuotto pyöri jossain 10–13 maastossa pitkään finanssikriisin jälkeen, siinä missä Amerikassa se lukema itsessään on kohonnut melkein 20:een jo. Ja tavallaan se osin selittää, miksi Euroopassa osakkeet näyttävät ikään kuin halvemmilta tai hinnoitellaan matalammalle. Mutta se erohan on, että se on vähän ehkä kaventunutkin ja varmaankin ihan rakenteellisesti, kun pankkisektorin nousu tätä eniten selittää.

On joo, ja tietysti yksi syy minkä takia. Yksi syy minkä takia Yhdysvalloissa se on ollut niin korkea. Tässä on tietysti teknologiayhtiöiden korkea kannattavuus, mutta se iso veronalennus, mikä tuli jo silloin Trumpin ensimmäisellä kaudella, että me oikeastaan näemme, että siinä kohtaa ne hyppäsivät aika tavalla. Että Euroopassa me ei varmaan voida tehdä tuon tyyppisiä veronalennuksia. Tietysti kaikilla on omat budjettinsa joka maassa ja näin. Tietysti jonkin verran on täälläkin kaikkialla melkein vähän pyritty alentamaan sitä yritysverotusta, mutta ainakin.

Irlannissa matalat verot.

Siellä. Niin on, että on näitä joitakin maita. Mutta ainakin se ero, että jos katsoo tuota Yhdysvaltain budjettialijäämääkin, niin voi olla aika hankala siellä nyt enää tehdä sitten hirveän massiivisia leikkauksia verotukseen, joten sieltä ei tule sitten sitä hyppyä. Eli juuri näin, että ehkä ero on vähän pienempi sitten jatkossa kuin on ollut. Ja sen pitäisi auttaa sitten myös ihan perinteisten arvostuskertoimien kautta. Että jos Eurooppa menee jossain siellä P/E 15 ja Yhdysvallat P/E 20, niin ne ovat aika kaukana kuitenkin toisistaan, että ehkä ne sitten joskus voivat olla vähän lähempänä. Ja mieluummin tietysti niin, että Eurooppa menisi sitten vähän ylemmäs.

Jos mennään molemmin päin. Noista koroista vielä sen verran, kun sä seuraat niitäkin työksesi, niin kun sä puhuit tosta 2–3 tasosta, että se on normaalia, niin se lienee semmoinen esimerkiksi just pankeille mukava taso. Ja toisaalta mun täytyy taas muistuttaa katsojille, että säkin sanoit, että monestihan suomalaiset asuntovelalliset puhuvat korkojen noususta, niin tulee punaisia naamoja yleisössä. Korkojen nousuhan kertoo siitä, että talous on terveempi ja kasvaa. Eihän se ole. Vaan eihän se ole huono asia, vaan se tarkoittaa ihmisille enemmän töitä ja enemmän tuloja ja palkkaa, minkä he sitten käyttävät talouteen. Niin kuitenkin jos varmaan mentäisiin ihan överisti yli kolmosen, niin sekään ei varmaan enää hymyilyttäisi liikaa. Vai onko? Ei varmaan ole supertieteellistä määrittää mitään sellaista kiputasoa, missä se oikeasti liikkuu.

Joo, kyllä mä luulen kanssa, että jos yli 3 mennään, niin sitten aletaan jo nähdä, että talous alkaa hidastua. Eli siinä mielessä vaikka EKPkin nyt varmaan ihan silleen kokee sen, että se on järkevää nostaa korkoa sinne kahteen ja puoleen, mutta sitten voi olla, että sen jälkeen pikkaisen katsellaan miten tämä talous menee. Ja toki just silloin, jos inflaatiopaineet tulevat sen takia, että talous kasvaa hyvin, niin silloinhan sitä korkoa voi herkemmin nostaa. Mutta jos ne tulevat sen takia, että meillä on tuo energia. Energian hinnannousun tuomaa inflaatiota, niin silloinhan. Joka sitten itsessään hidastaa talouskasvua, niin silloinhan ehkä kannattaa olla vähän varovaisempi. Mutta kyllä mun mielestä semmoiset, jos nyt on hieman kauemmin ollut tässä markkinoilla mukana, niin muistaa, että sellaiset 3 prosentin korotkin olivat ihan normaaleja vielä ennen finanssikriisiä. Eikä se sillä tavalla lannistanut taloutta. Toki me ei varmaan ihan samantyyppisiin kasvulukemiin nyt enää sitten päästä jatkossa, mutta. Se on vähän se tottumiskysymys kanssa, että kaikkein pahin korkojen nousu on silloin, jos se tapahtuu tuolla tavalla 2022, että hyvin paljon nopeasti, yllättäen. Kyllä kenen tahansa investointilaskelmat menevät aika uusiksi, jos korko nousee 4 prosenttia.

Inflaatio ajurina vielä.

Niin, ja se vielä, niin sitten on. Tavallaan ovatkin ihan toisen näköiset, että aika moni investointi ei näytä enää yhtään järjelliseltä.

Miten päin sä katsot Euroopan taloutta, jos mä alustan tähän? Kaksi narratiivia tavallaan. Yksi on se, että Eurooppa kasvaa aina tosi hitaasti, vaikka se on nyt vähän kiihtynyt. Ja sitten me ollaan hirveän alttiita aina kriiseille. Niin kuin vaikka joku saksalainen talousmalli, joka nojasi halpaan venäläiseen kaasuun, niin kas kummaa, se on ollut ihan pulassa, kun Ukrainan sodan alettua se kaasun tulo on loppunut, ja nyt viimeisimpänä tämä Lähi-idän. Kai sitä voi kutsua ihan sodaksi, niin se on vaikuttanut. Eli tavallaan me ollaan energiakriiseille hirveän alttiita, kun meillä ei nyt omasta takaa sitä löydy. Paitsi norjalaisilla ihan hirveästi energiaa. Eurooppa on tavallaan tosi altis shokeille, voisi ehkä tuolla tavalla sanoa. Ja sitten kun ei ole teknologia-altistusta, niin tuntuu, että semmoinen paras upside aina puuttuu tuollaisissa optioissa. Mutta sitten toisaalta kun miettii, että kun altis Eurooppa on tuommoiselle, niin silti euroaluehan on kasvanut jotain prosentin vauhtia tälläkin hetkellä. Onko tämä toisaalta hirveän resilientti alue? Miten päin sä katsot näitä tulkintoja?

No, meillä on nämä isoimmat maat aika semmoisia tasaisia tallaajia eli huonossa ja hyvässä, eli Saksa, Ranska, Britannia. Kasvu on tosi vaatimatonta. Mutta sitten on taas monia alueita pandemian jälkeen. Niin on nähty, että Etelä-Euroopassa on päästy vähän uudelle uusille kasvulukemille. Eli nehän olivat silloin 2000-luvun alussa. Nehän olivat silloin niitä Euroopan kasvumaita. Muistan itsekin, että innolla sijoittelin espanjalaisiin pankkeihin ja muihin silloin. Mutta sitten tuli taas nämä velkakriisiajat. Mutta nyt siellä on ihan hyvä kasvu. Ja sitten täällä meillä Pohjoismaissahan on aika hyvä kasvu. Ja sitten on Irlanti, joka on saanut näitä kansainvälisiä sijoituksia hyvin, että on vähän jakaantunut. Että sulla on ne kolme suurta, joissa on paljon haasteita, tosi nihkeää kasvua ja nyt poliittisestikin tosi vaikeaa. Mutta sitten on monia muita maita, joissa on sitten vähän vauhdikkaampaa kasvua. Ehkä, mutta eihän nyt Eurooppa. Euroopasta kokonaisuutena. Mitään rakettia tule. Että ehkä tällä hetkellä ajattelisin sillai, että jos haluan yksinkertaistaa, niin Euroopassa trendikasvu on prosentti, Yhdysvalloissa se on 2 prosenttia ja kehittyvissä maissa se on noin 4 prosenttia. Että tämmöistä. Voi odottaa, että välillä mennään vähän puoli prosenttia suuntaan tai toiseen, että onko nousu vai laskukausi. Mutta.

Mutta kuitenkin, jos nyt miettii tätä energiakriisiä, mikä meidän Ukrainan sodan jälkeen on tullut, niin sanoisin, että Eurooppa on kuitenkin pärjännyt yllättävän hyvin. Kyllähän ne tunnelmat olivat silloin aika masentavat silloin kun sota syttyi, ja oli kuitenkin kaikilla aika lailla takaraivossa. Se vuoden 2022 tapahtumat olivat vähän semmoinen, että taasko on, mutta ainakin nyt toistaiseksi näyttää, että on selvitty paljon vähemmän vaurioin. Ja ihan BKT:han oli Q2:lla yli odotusten. Tuli juuri näitä lukuja. Ja sitten tuloskausihan oli Q2:lla tosi hyvä. Toki se, jos katsotaan pörssiyhtiöitä, niin aika paljonhan tämä hyvä meno kyllä toisaalta johtuu siitä, että yli puolet liikevaihdosta tulee jostain muualta kuin Euroopasta. Että se sitten auttaa, että Yhdysvallat on noin 20 prosenttia eurooppalaisten yhtiöiden liikevaihdosta ja kehittyvät markkinat 30 prosenttia, niin sieltä saa sitten tarvittaessa vetoapua. Tuo on muuttunut todella paljon tuo suhdeluku, jos katsoo parinkymmenen vuoden aikana, että sitten 20 vuotta sitten oli hyvin Eurooppa-vetoista. Se mistä se liikevaihto tuli, mutta nykyään se kasvu tulee sitten paljon muualta.

Ja sama mikä pätee. Helsingin pörssiin, että sehän ei heijastele isojen yhtiöiden osalta melkein yhtään Suomen taloutta. Pitää katsoa pieniä yhtiöitä, jotka ovat kotimarkkinavetoisia, ja osakemarkkinan muutenkin. Se talouden suhdehan on aika. Se ei ole hirveän suoraviivainen kuitenkaan.

Ei ole. Just esimerkiksi Kiinakin tavallaan, että siellähän on ollut pitkään kuitenkin periaatteessa ihan hyvä kasvu, mutta pörssi ei ole nyt tässä ihan hirveän hyvin mennyt ja näin, että täytyy aina muistaa, että yritykset ovat eri asia kuin se koko laaja talous. Ja sitten varsinkin silloin jos puhutaan näistä isoista teknologiayhtiöistä, niin nehän ovat aina hyvin globaaleja ja ne tulevat enemmän siitä teknologisesta kehityksestä. Se draiveri kuin se, että missä se pääkonttori nyt sitten sijaitsee. Vaikka tämä ASML, niin eipä siinä Hollannin talouden kanssa ole yhtään mitään tekemistä, että miten se sitten.

Vuorostaan sääntelyriski Euroopassa, ja toisaalta viime vuosina on puhuttu sääntelyn lisäämisen sijaan sen purkamisesta, mutta onko silläkään saralla saatu ihan hirveästi aikaiseksi? Tuntuu, että poliitikoilla on aina hirveän kauniita aikeita. Riippuu vähän mistä päin katselee, mutta kuitenkaan mitään hirveästi ei saada aikaiseksi. Eikö se ole hirveän? Siitä tulee oikein tekemistä. Jarrua tähän Euroopan sijoitusnäkymille.

No kyllä mä sanoisin, että tää sun pessimismi on perusteltua. Tällä kertaa kyllä ainakin. Että siis pari vuotta sitten entinen keskuspankin pääjohtaja Mario Draghihan tuli tällä isolla selvityksellä ulos, missä oli aiheena miten. Miten saadaan Euroopan kilpailukykyä kohennettua. Ja siellä yksi selkeä johtopäätös oli se, että sääntelyä on aivan liikaa ja sitä pitää purkaa. Ja oli vielä listattu todella iso määrä erilaisia toimenpiteitä. Ihan konkreettisesti nämä hommat pitäisi tehdä. Ja sitten kävi. Tyypillisesti käy. Eli siinä alkuinnostus lähti liikkeelle ja jotain niistä tehtiin. Mutta nyt just tässä oli semmoinen kahden vuoden update, että miten tässä on edistytty. Noin 15 prosenttia on kokonaan toteutettu näistä Draghin ehdotuksista. Semmoinen 25 prosenttia jossain määrin. Ja sitten yli puolet, niin ei ole tehty oikeastaan mitään.

Tuntuu kyllä, että tämä on taas kerran jäänyt sitten vähän muiden kiireiden varjoon. Sääntelyn purku, ja se on kyllä harmi, että sitten on. Tietysti paljon myös Euroopassa on semmoisia poliitikkoja, jotka tykkäävät tästä sääntelystä, ja sen takiahan sitä välillä kutsuttiinkin, että ei pureta sääntelyä, vaan me yksinkertaistetaan sitä. Mutta tuntuu, että onko sitäkään nyt ihan hirveästi. Toki jotain on tapahtunut, mutta minusta tuntuu, että Draghi itsekin on hieman pettynyt, koska luin tuossa elokuun loppupuolella just tämmöisestä uudesta ryhmästä, jonka Draghi oli koonnut, jossa oli mukana ekonomisteja ja yritysjohtajia ja muuta, ja siinä on sitten tavoitteena ehkä vähän niin kuin pistää vähän potkua, että nyt saataisiin vähän enemmän näitä uudistuksia sitten liikkeelle. Että olen nähnyt joitakin arvioita, että se on niin kuin silloin kun tuli nämä Trumpin tullit esimerkiksi, niin kyllä sitten oli. Monet arvioivat, että tämä sääntely on isompi jarru kuitenkin Euroopan taloudelle kuin nämä tullit. Esimerkiksi, että ne ovat hyvinkin merkittäviä. Ja kysypä keneltä tahansa suomalaiselta yritykseltä, varsinkin pieneltä yritykseltä, joka haluaa lähteä viemään muihin Euroopan maihin tuotteita, että kuinka saumattomasti nämä sisämarkkinat toimivat, niin kyllä siellä yllättävän paljon joutuu erilaista lippulappua täyttämään ja hakemaan erilaisia lupia, vaikka pitäisi olla nämä sisämarkkinat. Että jos ne sisämarkkinat saataisiin toimimaan sillä tavalla, että ne oikeasti eivät ole niin, että saa jonkun luvan yhdessä maassa ja sitten voit myydä sitä tuotetta kaikkialla, niin se olisi aika iso boosti ja toisi paljon potentiaalia pienelle yhtiölle. Mutta tuntuu, että nytkin tuli joku tällainen uusi pakkausdirektiivi, ja ainakin luin joistakin yrityksistä, jotka olivat, että tämä nyt lopettaa viennin kokonaan joihinkin maihin. Että nämä ovat kyllä vähän ikäviä juttuja, että sääntelyä pitää olla jossain määrin. Mutta EU on vähän tämmöinen sääntelysuurvalta, joka vain vahvistaa asemiaan koko ajan.

Jep. Vaikka toisaalta sääntelykin on kaksipiippuinen pörssille, että toisaalta se ehkä useimmiten sorsii pieniä yhtiöitä ja toisaalta varsinkin ehkä pieniä yrittäjiä, jotka eivät olisi pörssissä. Mutta toisaalta isoilla yhtiöillä on legioonan verran niitä lakihenkilöstöjä niitä pohtimassa, ja ne pystyvät niitä manageeraamaan. Ehkä se tavallaan voi myös jäykistää kilpailua, mikä hyödyttää isoja. Ja pörssissähän eniten painavat ne isot yhtiöt.

Toki näinkin, että kyllähän se on, että isolla yhtiöllä on ihan erilaiset resurssit sitten vastata näihin ja perehtyä näihin, mikä ei sitten ole hyvä, koska kuitenkin nähdään, että pienet yhtiöt ovat usein sitten niitä innovatiivisia ja dynaamisia ja muuta. Että kyllä me tarvittaisiin enemmän niitä semmoisia pienempiä yhtiöitä, jotka lähtevät kansainvälistymään ja olemaan rohkeita ja näin, että sääntely ei saisi niitä estää. Että tietysti sitten ehkä isoissa yhtiöissä voidaan olla tyytyväisiä, että jatketaan samaan malliin kuin ennenkin. Mutta mutta. Näin kansantalouden kasvun kannalta.

No sitten tuosta, kun me puhuttiin aiemmin tuosta eurooppalaisyhtiöiden vientimenestyksestä. Ja varsinaisesti ruotsalaiset menestyvät kaikessa, mutta ne ovat aika hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kansainvälisiä ne ovat. Mutta yksi asia, mikä tuntuu aiheuttavan yhä enemmän ryppyjä ja mistä Euroopan varsinkin saksalainen autoteollisuus on hyvä esimerkki. Jos katsoo niiden yhtiöiden kurssikehitystä, niin kiinalainen kilpailu yltyy. Sen lisäksi, että eurooppalaisyhtiöt, autofirmat nyt etunenässä, menettävät osuuksia Kiinassa, kun kiinalaiset alkavatkin tehdä asioita paremmin, näkyy myös maailmanmarkkinoilla, että siellä kilpailu kovenee. Ja tietysti tulee myös vientipainetta tänne, kun ei kiinalaisella ole varaa kuluttaa sitä kaikkea herkkua mitä ne itse tuottavat. Niin näetkö sä, että ei varmaan koske jotain ASML:n kaltaista korkeantekin yhtiötä nyt ihan heti? Mutta näetkö sä, että tästä tulee yhä kovempaa kilpailua vaikka meidän isoille teollisuussektoreille näin yleistasolla? Totta kai taas jokaisen yhtiön kohdalla se on yksilöllinen tarina.

Kyllä se varmasti näin on, että kyllä Kiina on. Se on hirveän hyvä monella alalla. Ja tavallaan siellä on tehty just semmoista strategista suunnittelua pitkään. Eli asetetaan näitä tavoitteita ja sitten pistetään paukkuja. Annetaan rahoitusta näille uusille toimialoille, mitä halutaan kasvattaa, ja sitten toisaalta laitetaan ne firmat kilpailemaan verisesti keskenään, jolloin sitten parhaat ovat todella hyviä ja ne lähtevät sitten valloittamaan maailmanmarkkinoita. Niin kuin just vaikka tämä autopuoli, että siellähän on ihan ziljoona erilaista autonvalmistajaa, mutta osa niistä on sellaisia, joista ei sitten ole kauhean pitkään varmaan kuulla. Ja sitten on nämä jotkut, jotka nyt sitten ovat Eurooppaankin saaneet jalansijaa. Ja ehkä sitten alkavat täälläkin jo valmistaa autoja ja muuta. Ja sitten kaikki nämä robotit ja muut. Että nehän voivat mullistaa monet perinteisetkin teollisuudenalat aika nopeasti. Että kyllä se on erittäin varteenotettava uhka varmasti monille.

Mutta toisaalta, pitääkö sitten laittaa Eurooppaan jotain protektionistisia toimia vai pitääkö ennemmin sitten miettiä, että miten tätä voi. Miten asemoitua sitten itse ja miten hyödyntää. Toisaalta voi myös ehkä ottaa oppia tästä kiinalaisten strategisesta suunnittelusta, että pitää katsoa pitkälle. Ja sitten tietysti jos miettii vaikka, just mainitsit nämä aurinkopaneelit, että jos kiinalaiset eivät olisi tulleet näiden halpojen paneeliensa kanssa maailmanmarkkinoille, kuinka paljon meillä olisi tällä hetkellä aurinkovoimaa? Ja kuitenkin ilmastonmuutos on isompi ongelma vielä, että jos me pystytään nyt sitä sitten vähänkin hidastamaan näiden kiinalaisten paneelien kautta, jotka sitten kuitenkin asennetaan täällä ja ovat sitten lähtökohtaisesti eurooppalaisten asentajien ja huoltajien hoidossa ja näin poispäin. Eli kyllä siitä sitten tulee hyötyä tännekin, ja samoin nämä sähköautot, että kuinka moni tavallinen kotitalous voi ostaa Mersun sähköauton? Ei ehkä ihan kauhean moni, että varmaan maksaa 50–100 tonnia riippuen vähän mallista, mutta.

Sitten on hyvä.

Niin. Onhan niitäkin vaihtoehtoja, mutta sitten jos tulee se kiinalainen kohtalaisen hyvä, joka on sitten 20 tonnia, niin se varmaan monelle on semmoinen kannustin siirtyä sitten sähköautoiluun. Mutta Kiina on. Sitä kyllä aina vaan hämmästelee, ja musta tuntuu, että se mielikuva Kiinasta on ollut tosi pitkään monilla hyvin vanhentunut sillä tavalla, että ajatellaan, että sieltä tulee vain enemmän sitä kopiointia ja muuta, että Euroopassakin ehkä vähän ylenkatsottu sitä. Kunnes nyt sitten on totuus tullut, että ne ovat oikeastaan hyvin monella alalla todella hyviä. Ja sitten kun se kotimarkkina ei siellä vedä, niin kuin sanoitkin, niin sitten sitä tavaraa tuupataan sitten muualle. Että tietysti täytyy toivoa, että ne ennemmin sitten katsoisivat vaikka näitä muita kehittyviä markkinoita ja yrittäisivät vallata markkinoita sitten siellä enemmän.

Markkinoiden koko riittää, mutta siellä on aika paljon pienempiä kulutusmarkkinoita kuin Eurooppaan.

Sepä. Mutta sitten toisaalta, että onhan meillä paljon sitä, mitä just nämä meidän eurooppalaiset vahvat brändit. Esimerkiksi monissa kuluttajatuotteissa ja myös teollisuuden tuotteissa. Että onhan se brändi edelleen sellaista, mitä ei ihan hetkessä saada.

Että saksalaista autoyhtiötä ihailtiin Kiinassa samaan. Mutta se ei enää riitä.

Siellä se ei ole kyllä enää riittänyt. Joo. Että ehkä se on, että on riittävän hyviä vaihtoehtoja siellä. Että siellä se vissiin vielä Louis Vuittonin käsilaukut periaatteessa nähdään parempina kuin kiinalaiset.

No ne vielä sentään. Ja toki tuossa Kiinankin mallissa, vaikka se voi näyttää tehokkaalta, niin onhan siinäkin ihan valtavasti tehottomuutta, että se siirtää tavallaan kotitalouksilta pakkosäästöt, jotta niiden rahat allokoidaan teollisuuteen. Ja se teollisuus tuhlaa ne ihan tolkuttomasti. Eihän niistä kannata välittää, jos kaikki eivät käy niin hyvin, että ei sekään. Se ei ole ilmainen malli, vaan he maksavat siitä aika isoa laskua myös itse koko ajan.

Niin, just se, että tuoko se hyvinvointia kansalaisilleen? Ei välttämättä, mutta. Mutta tuo tukalan tilanteen kyllä monille teollisille yrityksille.

Ja miten sinä näet Euroopan pitkän aikavälin kuvan, jos miettii. Toki mainittiinkin, että Euroopassa on paljon vientiyhtiöitä. Se ei ole niin sidottu talouskasvuun, mutta jos miettii pitkässä juoksussa, katsoo vaikka Euroopan syntyvyyslukuja, niin ei täällä nyt ihan hirveästi sitä uutta populaa tule. Mikä sitten, jos miettii että talouskasvu syntyy taas kerran? Mä yksinkertaistan, mutta kuinka tuottava käsipari on ja kuinka paljon niitä käsipareja on? Jos se käsiparien määrä, työikäisten ihmisten määrä, taitaa olla lähtenyt. Sehän on Suomessa laskenut jo suht pitkään, Saksassa pitkään. Yhä useammassa maassa laskee, niin. Jos ei ole talouskasvua, niin onhan pörssiyhtiöidenkin vähän vaikeampi kasvaa. Niin onko täällä semmoista tulevaisuutta vai onko tämä sellainen alue, mikä silleen muuttuu ulkoilmamuseoksi ja vanhainkodiksi 50 vuodessa?

No tuo on tietysti erittäin relevantti kysymys, että tässä on tietysti jo aika pitkään ollut väestönkasvu hyvin hidasta. Ja sitten on tietysti jossain vaiheessa puhuttu enemmänkin positiivisesti maahanmuutosta, että sitä kautta saadaan työvoiman määrää kasvamaan. No nyt tuntuu taas, että viimeaikaiset poliittiset tuulet tekevät sen aika vaikeaksi, ja toisaalta työttömyyskin on joissakin maissa melko korkealla. Mutta tietysti se tuottavuuden nousu. Onko tekoäly sitten se game changer? Siinä, että saadaanko me sitten tuottavuutta sitä kautta niin paljon ylöspäin, että talous kasvaa sitten kuitenkin huolimatta siitä, että työvoiman määrä ei kasva? Se on vaikea. Vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa, ollaan niin alussa, mutta kyllä me nyt sinänsä luulen, että ollaan sellaisessa matalan kasvun ympäristössä. Mutta ehkä sitten semmoiset sekä kauhukuvat että erittäin ruusuiset kuvat jäävät toteutumatta. Mutta syntyvyyshän nyt ei varmaan ainakaan käänny nousuun, että tuntuu, että se on pysyvästi. Kyllä aika hidasta. Että vähän niin kuin monessa muussa. Yhdysvalloissakinhan se on. Pitkään on väestö kasvanut, mutta sielläkin sitten näiden Trumpin maahanmuuttovastaisten toimien kautta varmaan alkaa sielläkin väestönkasvu jossain määrin vähän hidastua. Mutta kuitenkin siellä on ollut ihan selkeästi enemmän sitä kasvua.

Niin joo, ja toki Eurooppahan ei missään nimessä ole yksin, vaan muistaakseni Intiassakin kokonaishedelmällisyyslukukin laski just kahteen eli. Mutta toki siellä on niin iso väestöpohja, että se vaikutus tulee niin kaukana, että ei osakemarkkina siitä nyt välitä. Mutta se on kuvaavaa kyllä, että ei olla ainoa alue mikä harmaantuu.

Suinkaan ei, että lähinnä se on jotkut Afrikan maat suunnilleen, joissa nähdään vielä erittäin voimakasta väestönkasvua, mutta sitten niissä on kyllä toisaalta nähty myös erittäin syvää nuorisotyöttömyyttä jo hyvin pitkään. Että sinänsä aina ehkä taloustieteilijät liikaakin ehkä korostavat sitten sitä, että pitää olla sitä väestönkasvua, että itse ainakin on nähnyt, kun on pitkään seurannut kehittyviä markkinoita. Että kyllä se tuo myös haasteita. Että on tämmöisiäkin tutkimuksia. Että jos on paljon työttömiä nuoria miehiä, niin sitten tämmöinen eräänlainen hässäkkäriski.

Tuo hyvä hässäkkä. Jep. Joo joo. Siitä tulee mieleen.

Joo joo, kyllä se on näin, että se asia nimenomaan koskee juuri miehiä, että sitten tulee sitä tyytymättömyyttä ja osattomuutta ja muuta, ja sitten voi tulla niitä erilaisia yhteiskunnallisia haasteita, että ehkä Ruotsissakin niitä on nähty sitten just osittain.

Että joo, se on ihan totta muutenkin. Ehkä täällä palataan siihen, mitkä sektorit ovat Euroopassa mielenkiintoisia, minkälainen Eurooppa on sijoituskohteena, että kun kaikki kasvaa ja menee vähän hitaasti. No toki on tietysti niitä poliittisia riskejä, mistä sä puhuit aiemminkin, mutta se on totta. Kun puhuttiin myös siitä talouskasvunopeudesta, että Kiina on kasvanut nopeasti, mutta pörssikurssit ovat itse menneet vaakalennossa kohta melkein parikymmentä vuotta ja romahdelleet, ja Eurooppa on tuossa mielessä ehkä kuitenkin hyvällä tavalla tylsä. Olettaen, että joku eurokriisi, kolmas versio tai neljäs versio, ei nyt pamauta kaikkea, mutta tapahtuu vähemmän tuollaista mielessä.

Että sinänsä mä luulen, että kun meillä on ollut tästä teknologiapuolella hirveä buumi, niin monilla sijoittajillakin on vähän hämärtynyt. Se ajatus, että mikä on sellainen normaali tuloskasvu, että pitkällä aikavälillähän se on siinä 5–10 prosenttia vuodessa. Se on ihan hyvä, jos yritys saa sellaista tuloskasvua. Mutta nyt ollaan vähän niin kuin siinä, että pitää olla vähintään 50, mieluummin 70 tai 100. Tavallaan, että siitähän Eurooppa ei pärjää, jos verrataan tuon tyyppisiin yhtiöihin, tai Korealla taitaa tänä vuonna olla 300 prosentin tuloskasvua, mutta sitten se 5–10 on sellaista, mikä on melko stabiilia sitten yli ajan, että ei ole sellaista buumia ja kuoppaa. Että siinä pitää vain ehkä muistaa just tätä, että ollaan niin erilaisilla toimialoilla, ja sitten toisaalta myös ehkä se ennustettavuus on sitten pitkällä aikavälillä.

Jos miettii, mitkä ovat niitä firmoja esimerkiksi, mitä haluan omistaa siinä omassa eläkesalkussa, jotka ovat sitten täällä edelleen 20 vuoden päästä voimissaan ja näin poispäin, niin mun mielestä Euroopassa on monia hyviä sellaisia firmoja. Jos miettii vaikka näitä kannattavia sveitsiläisiä lääkeyhtiöitä tai sitten näitä perinteisiä teollisuusyhtiöitä. Kyllä mun mielestä ne ovat sellaisia, joiden uskoo olevan. Tälläkin hetkellä on monia sellaisia, joita itse on jollain tavalla seurannut yli 20 vuotta, että siellä on sitten paljon osaamista. Kyllähän nekin uudistuvat, että ehkä musta vähän hyppään aiheesta taas toiseen. Mutta jos miettii näitä lääkeyhtiöitäkin, niin kyllähän tämä tekoäly voi olla niillekin aika iso mahdollisuus. Että sitten on arvioitu, että kun tekoäly otetaan mukaan tähän lääkekehitykseen, niin se voisi nopeuttaa todella merkittävästi tätä uusien lääkeaihioiden löytämistä ja loppupeleissä puolittaa kutakuinkin sen ajan, että lääke tulee markkinoille. Ja kun niillä on ne patentit, jotka erääntyvät, niin tavallaan jokainen vuosi enemmän mitä se lääke on markkinoilla, niin sehän on ihan huikea merkitys rahallisesti, että kyllä sielläkin tämmöisiä kiinnostavia uusiutumismahdollisuuksia on näillä perinteisillä sektoreillakin. Ja sitten myös miksei teollisuudessakin. Ranskassahan on tämä tekoäly-yhtiö Mistral, joka tietysti on vielä melko pieni verrattuna näihin OpenAI:hin ja näihin, mutta nehän tekevät just aika paljon tämmöisiä teollisuudelle. Mun käsittääkseni näitä tämmöisiä sovelluksia, että voi olla ihan mielenkiintoista sitten, että tulee just näihin perinteisille teollisuudenaloille sitten. Että ehkä sieltä voi sitten tulla jotain yllättäviäkin boosteja. Vaikka tällä hetkellä ei ehkä itse vielä ajattele, että mennään tässä perinteisessä tuloskasvumallissa. Mutta mutta. Ainakin se tuo sitten hyvää turvaa tämmöinen uusiutuminen. Sitten tätä kiinalaista kilpailua tai muuta kilpailua vastaan.

Tää oli hyvä mun mielestä nosto, minkä sanoit tuossa, että kun Euroopassa alat ovat ehkä vähän perinteisempiä, niin jos harrastaa osakepoimintaa, niin jos metsästäisi vaikka 50 suurimman eurooppalaisen yhtiön joukosta, niin voisi ainakin luulla todennäköisesti, että se lista näyttää vaikka parinkymmenen vuoden päästä suht samalta. Sinne on ehkä noussut joku ja joku pudonnut. Ehkä jotkut yhdistyneet sitten taas. Vaikka jos katsoo Amerikan osakeindeksejä, siellä on niin paljon teknologiaa, niin olisi ihmeellistä jos vaikka ne samat 50 isointa yhtiötä, että niistä ei joku putoaisi, koska teknologiassa se muutos on niin paljon tiuhempaa. Se ei toki ole, jos harrastaa indeksisijoittamista, niin sillä ei ole väliä, koska ne voittajat ovat siellä indeksissä aina. Mutta osakepoimijalle veikkaisin ainakin, että nyt jos poimisi top 50 amerikkalaistech-firmaa, niin parinkymmenen vuoden päästä siitä porukasta osa väkisin. Olisi ihme jos ei putoaisi kilpailussa, mennyt vaan joku vihkoon.

Näin on. Jos muistelee vaikka sitä dotcom-buumia silloin vuosituhannen vaihteessa, niin silloinhan joku Cisco oli esimerkiksi se numero yksi osake käytännössä. Ja sittenhän se katosi tosi moneksi vuodeksi. Vähän sillai, että kukaan ei oikein tiennyt mitä siellä tapahtui. No, nyt ne taas vähän nostavat päätään, mutta. Näin se on, että teknologiapuolella ne firmat vaihtuvat tosi paljon. Että jotain tällaisia Broadcomeja ja muita. Kuka oli kuullutkaan siitä viisi vuotta sitten? Suunnilleen. Mutta sitten taas jos katsotaan Eurooppaa, niin joku Louis Vuitton ja tämän tyyppiset firmat esimerkiksi. Nehän ovat siellä aina, L'Oréalit ja sitten AstraZenecat ja muut. Lääkeyhtiöt, että ne ovat olleet siellä. Että teknologiapuolella tosiaan vaihtuu kyllä hyvin voimakkaasti.

Joo, kiitos hei Hertta näistä kommenteista. Euroopasta. Eli ehkä vähän tylsempää, mutta voiko sanoa myös vakaampaa?

Kyllä näin voi sanoa, ja kyllä se välillä se vakauskin on ihan harkitsemisen arvoinen.

Idea on. Ja kuten Sammon entinen konsernijohtaja sanoi, että tylsyys on hyvästä. Boring is good. Näihin sanoihin päätämme osavuosikatsauksen aikoinaan, kiitos hei podin. Kiitos jälleen kerran jakson kuuntelemisesta, ja vilkaiskaa aiemmatkin jaksot InderesTV:stä. Kaikille oikein kivaa syksyn aloittelua! Tässä vaiheessa.