Suomen talouslaiva kääntyy, mutta maailmantalous näyttää hidastumisen merkkejä. Tervehdys, Vartin katsojat! Puhutaan tässä Vartissa talouden tuoreempia kuulumisia. Erityisesti juhlimisen aihetta on Suomessa. Ei pelkästään jääkiekon takia, vaan viime viikolla Suomesta tuli hyvinkin mukavia talouskuulumisia. Jos ihmettelette, miksi tässä Vartissa ei ole videokuvaa. Olen juuri suorittanut massiivisen muuttomylläkän, ja toistaiseksi kirjat ovat ihan miten sattuu, joten hoidetaan tämä tälleen ilman kuvaa tältä erää. Tuttuun tyyliin pyydän peukuttaa Varttia, se piristää mieltä sekä algoritmeja. Huhhuh, nyt lähtee.

Suomen talous kasvoi ensimmäisellä kvartaalilla 0,9 prosenttia suhteessa viime vuoden viimeiseen kvartaaliin. Vuositasolle muutettuna ehkä suomalaisittain vähän helpompi ajatella näin. Tuo tarkoittaa melkein neljän prosentin talouskasvuvauhtia, ja semmoista ei olekaan nähty pariin vuoteen Suomessa. Taloushan on möyrinyt sellaisessa taantuman kaltaisessa nollakasvussa tässä viimeiset muutama vuosi. Luonnollisesti Suomen talouden elpyminen olisi aivan loistava uutinen meidän kaikille kotimarkkinavetoisille firmoille, pörssin pienemmän pään yhtiöille sekä myös julkistaloudelle, joka kamppailee tällä hetkellä leikkausten kanssa samaan aikaan, kun Suomen taloudesta ei tule mitään vetoapua. Pidemmän aikavälin trendiä katsoen Suomen kansantalous on melkein kaikkien aikojen huipuissaan. Masentava totuushan on, että Suomen talous on möyrinyt käytännössä sitten vuoden 2008. Eli siis mitä? Kohta 18 vuotta käytännössä putkeen reaalisesti. Mutta nyt ollaan lähellä vanhoja vuoden 2021 huipputasoja ja toivottavasti murtautumassa niistä myös kohta yli. Eli Suomen talous on siis noin vähän vajaa 60 miljardia euroa yhdessä kvartaalissa.

Hyvä uutinen on se, että tämä kasvu ei tullut mistään yhdestä. Tiedättekö, laivan vientipiikistä tai vastaavasta, vaan se oli oikeasti todella laaja-alaista. Totta kai tuolla näkyy voimakkaana pylväänä nuo julkiset investoinnit, mikä selittyy käytännössä sillä, että nyt Suomeen aletaan rahtaamaan noita hävittäjiä, ja kun niitä tulee, niin ne näkyvät käytännössä julkisina investointeina, jotka paisuivat peräti 30 %, mutta myös esimerkiksi palveluiden ja tavaroiden tuonti nousi, tai niiden vienti myös itse asiassa vielä enemmän. Hieno uutinen meidän vientitaloudelle. Paljon on puhuttu mediassa myös siitä, miten yksityiset kulutusmenot ovat tosi heikkoja, eli kotitaloudet eivät uskalla kuluttaa. Niin nekin nousivat jos jonkin verran sitten viime kvartaalin, ja samoin myös yksityiset investoinnit. Hyvät uutiset eivät pääty siihen. Tilastokeskuksen tietojen mukaan myös rakentaminen, joka on kärsinyt tietysti viime vuosina tosi paljon tästä korkojen noususta ja asuntokuplan poksahduksesta, näyttää kasvun merkkejä, joita on tullut jo kaksi peräkkäistä vuosineljännestä. Teollisuus näyttää myös tosi vahvoja elpymisen merkkejä. Tässä näkyy teollisuuden volyymi-indeksi kausitasoitettuna viimeisen yli 30 vuoden ajalta. Teollisuuden tuotanto hipoo niitä tasoja volyymi-indeksillä katsottuna, missä käytiin just ennen finanssikriisiä eli vähän vajaa 20 vuotta sitten, ja nyt ollaan ylitetty jo tuon vuoden 2021 huipputaso. Eli Suomen teollisuus todellakin kokonaisuutena katsoen on vahvasti elpymään päin. Viime vuoden syksyn alussa mä julkaisin Vartin, missä mä kävin läpi Suomen pitkän aikavälin talouskasvunäkymiä.

Vaikka ne ovat kieltämättä ihan vaatimattomia, mä tykkäsin nostaa siinä Vartissa myös paljon positiivista, ja yksittäinen positiivinen indikaattori oli niin kutsuttu Samppanja-indeksi, eli käytännössä kuinka paljon Alkosta on oikein myyty samppanjaa. Nimittäin samppanjan myynti Suomessa näyttää jossain määrin ainakin liikkuvan talouskasvun tahtia. Tässä näkyy samppanjamyynnin kehitys joka kuukausi, ja oikeastaan sen prosentuaalinen muutos suhteessa viime vuoden vastaavaan kuukauteen. Eli kuinka monta prosenttia samppanjan myynti on noussut tai laskenut. Vaikka nyt viimeisin luku on maaliskuulta, niin maaliskuun suhde vuoden takaiseen maaliskuuhun, kuten tuossa sinisessä käppyrässä nähdä saattaa, monina kuukausina vuoden takaiseen kuukauteen nähden samppanjan myynti laski Suomessa peräti 20 prosenttia. Näin kävi vuosina 2022–2025. Muutos on viime aikoina ollut se, että samppanjan myynti ei enää oikeastaan laske. Eli litramääräisesti katsottuna suomalaiselle maistuu samppanja ihan yhtä paljon kuin viime vuoden vastaavassa ajankohdassa. Samppanjan myynti on muuten aika kausiluontoista, se joulukuu kun aina on ihan valtava myyntipiikki. Sen takia on mun mielestä kiva verrata jokaista kuukautta aina edellisvuoden kuukauteen. Olettaen, että joulu on tietysti aina joulukuussa ja näin päin pois. Tuossa on myös VTV:n yhdistelmäindikaattori Suomelle, mikä kuvaa hyvin Suomen taloutta, mutta valitettavasti en löytänyt VTV:n sivuilta enää tuohon päivitettyjä tietoja. En tiedä, onko se peräti lopettanut tuon koko indikaattorin julkaisun, mutta sehän kääntyi myös pikkuhiljaa koilliseen päin tuossa jo viime syksyn kuluessa. Ja jos nämä hyvät uutiset jatkuvat, niin kenties yhä useammalla ihmisellä on syykin hakea Alkosta itsellensä samppanjapullo. Tämä ei ole siis mikään tietysti alkoholin juomiseen kannustava mainos.

Suomalaiseen tyyliin kuuluu aina vähätellä silloin, kun menee hyvin tai on tapahtumassa muutos parempaan. Ihmiset ovat mestareita keksimään negatiivisia tekijöitä. Miksi olisi vain ohimenevää? On totta, että koska Suomen talous kasvaa rakenteellisesti tosi hitaasti, niin jo pienikin positiivinen pyrähdys voi näyttäytyä ainakin hetken aikaa semmoisena voimakkaana ryöppynä. Suomen talouttahan mä jossain Vartissa vertasin vähän keskiaikaiseen talouteen, joka ei juuri kasva, niin jos tulee sellainen pienikin kulutuspyrähdys, niin se näyttää hetken aikaa siltä, että talous menee todella lujaa, kunnes se palaa taas sille nollakasvun möyrimiselle. Onhan sekin myös totta, että eiväthän pitkän aikavälin Suomen rakenteelliset tekijät ole muuttuneet mihinkään. Väestö vanhenee. Uutta väkeä syntyy tosi vähän, ja mikä vielä pahempaa, samaan aikaan kun nuorten määrä vähenee, niin heidän suhteellinen koulutustaso itse asiassa myös laskee, mikä pitkässä juoksussa syö myös Suomen talouskasvun edellytyksiä, koska meillä on yksinkertaisesti vähemmän inhimillistä pääomaa kohta tuolla työvoimassa. Nämä uhkakuvat ovat totta kai edelleen ilmoissa, mutta mä sanoisin myös, kuten monissa Varteissa on korostettu, viime vuodet ovat olleet Suomen taloudessa poikkeuksellisen huonoja, kun meillä on iskenyt korkojen nousu, inflaatio, idänkaupan jälleen kerran stoppi ja kaikkea muuta. Ja samaan aikaan julkinen sektorikin vielä yrittää leikata. Eiväthän nämä negatiiviset tekijät tietysti kuitenkaan ikuisesti jatku, koska jossain vaiheessa korkotasoon totutaan. Jossain vaiheessa inflaatio rauhoittuu. Jossain vaiheessa ihmiset ovat säästäneet tarpeeksi ja alkavat taas kuluttaa ja näin päin pois. Joten otetaan nämä juhlauutiset ihan täysin rinnoin vastaan.

Jos Suomessa alkaa olla yhä enemmän syitä poksautella niitä samppanjapulloja, ehkä jopa jo aamuisinkin, niin muualla maailmassa hommat näyttävät hyytyvän tai vähintäänkin hidastuvan. Näin ainakin tuoreiden ostopäällikköindeksien mukaan. Euroalueella ja Yhdysvalloissa. Ostopäällikköindeksit siis nopeasti kerrottuna. Kuukausittain kysellään eri tehtaiden ja teollisuuden päälliköiltä, mikä fiilis heillä oikein on elämässä ja miten se vertautuu suhteessa edelliseen kuukauteen. Nämä antavat aika näppärän ja ajantasaisen kuvan siitä, miten menee teollisuudessa ja palveluissa. S&P Globalin teettämän kyselytutkimuksen mukaan toukokuussa Iranin sodasta kumpuava inflaatio ja epävarmuus iskevät todellakin yrityksiin, joskin teollisuudessa on näkynyt varastojen kasvattamisesta johtuvaa piristymistä. Tästä huolimatta pörssit ovat käytännössä ATH:ssa. Meillä on meneillään tämä valtava tekoälyinvestointibuumi. Investointibuumia. Se saattaa ehkä nopeasti aiheuttaa sijoittajissa. Sellaista ajattelua, että tuolla Iranin sodalla ei ole mitään väliä. Mutta kyllä se todellakin näkyy reaalitaloudessa. Kun pumpulla bensan hinta on noussut, niin pikkuhiljaa hintojen nousu alkaa hiipimään taas kaikkialle. Ja tosiaan teollisuus voi hetkeksi piristyä sen takia, että monet asiakkaat tilaavat tällä hetkellä etukäteen varastoon peläten vielä pahempia toimitusketjujen häiriöitä.

Erityisen huolestuttavaa euroalueen datassa on mun mielestä se, että palvelusektori, mikä on siis moderneissa talouksissa se paljon suurempi lohko taloutta. Eli just se, että tehdään kaverille cappuccinoa ja IT-palvelufirmat, teknologiat ynnä muut. Palvelusektorin ostopäällikköindeksi itse hipoo jo kohta 45:n tasoja, mikä on perinteisesti ehkä ollut semmoinen taantumataso pikemminkin. Näin siis euroalueella, tosin erityisesti huonous. Muun muassa Ranskan meininkiä. No, Ranskassahan meininki on aina rosoista. Toisaalta Yhdysvalloissa molemmat noista, sekä palvelut että teollisuus, ovat edelleen turvallisesti päälle 50:n. Ja toisaalta jos katsoo vaikka Atlantan Fedin ylläpitämän GDPNow-sivustoa, niin se osoittaa, että talous pauhaa ihan täysillä. Hyvä, ettei talous kasva. Q2 sielläkin 4 %. Toi on antanut monesti ihan hyvää osviittaa talouden kasvamisesta. Eli nämä ovat vain yhtä kuitenkin otoksia. Mutta näyttää siltä, että ainakin jossain päin maailmaa, jos ei muuta niin meillä Euroopassa, hommassa on vähän hyytymisen merkkejä.

Iranin sota ei ole johtanut merkittäviin talousennusteiden leikkauksiin, ja markkina on samaan aikaan edelleenkin todella innokas. Tämä on mielenkiintoinen kontrasti vuoteen 2022. Tuolloinhan käytännössä, kun Ukrainan sota alkoi, inflaatiohan oli ottanut kierroksia tietysti jo ennen Ukrainan sodan alkamista, mutta se löi vielä lisää löpöä siihen hommaan. Ja samaan aikaan talousennusteet lähtivät laskuun, ja 2022 vuosihan oli osakkeille lopulta itse todella surkea. Vuonna 2022 inflaatioennusteet nousivat peräti neljä prosenttiyksikköä samaan aikaan, kun talousennusteet luiskahtivat tosi voimakkaasti. On jokseenkin mielenkiintoista, että Iranin sota, joka periaatteessa maapallon talouden energiansaannin kannalta on itse asiassa paljon dramaattisempi jossain määrin kuin tuo Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Siltikään ennusteet eivät ole hirveästi hievahtaneet. Inflaatioennusteet ovat nousseet vajaan prosenttiyksikön vasta vuoden alkuun verrattuna, ja toisaalta talouskasvuennusteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Eli ekonomistit eivät ainakaan uskalla ennustaa mitään hirveän dramaattista tuosta sodasta johtuvan, vaikka samaan aikaanhan pitkin kevättä me ollaan nähty mediassa paljon uutisia, että jos tuo Hormuzinsalmi pysyy kiinni, kuten se nyt ainakin osin näyttää jatkuvasti pysyvän, niin siitä tulee tosi dramaattiset seuraukset maailmantaloudelle. Mutta toistaiseksi ilmeisesti sekä ennustajilla että markkinoilla on sellainen oletus, että tavalla tai toisella tuo konflikti loppuu, vaikka sitten Yhdysvaltoja nöyryyttävään tappioon, tosi nopeasti ja öljy virtaa jälleen normaalisti. Ja nämä häiriöt jäävät lyhytaikaisiksi, ja sen takia niistä ei tarvitse välittää.

Tuo sijoittajien innostushan näkyy siinä, että vaikka syklisten osakkeiden indeksit ovat käytännössä nousseet paljon voimakkaammin kuin defensiivisten yhtiöiden, joskin näitä voidaan mitata silleen, että katsotaan vaikka MSCI:n indeksejä. Mun täytyy huomauttaa kylläkin se, että MSCI:n syklisten osakkeiden indeksi on käytännössä sama asia kuin megateknot, jotka ovat sielläkin siis suurimmalla painolla, mutta onhan ne jossain määrin, osa niistä ainakin, syklisiä ja kuvaavat hyvin tätä tekoälybuumia. Mikä ihmisiä niin tällä hetkellä innostuttaa. Myöskään salkunhoitajia ei näytä huolestuttavan sen koommin mikään inflaatio, joka voisi pilata bileet, tai korkojen nousu, mikä voisi painaa osakkeiden hyväksyttäviä arvostuskertoimia. Nimittäin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2020 lopun, enemmistö salkunhoitajista uskoo, että osakkeiden hinnoittelukertoimet tulevat nousemaan vuoden päähän katsottuna. Eli he uskovat ns. multiple-ekspansioon. Tässä näkyy viimeiseltä kymmeneltä vuodelta tämmöisen AGRESS:n salkunhoitajakyselyn tuloksia, että kuinka moni, kuinka iso % vastaajista uskoo hinnoittelukertoimien nousuun? Ja tosiaan viime vuosina yleensä tilanne on ollut se, että reilusti alle puolet salkunhoitajista uskoo ainoastaan siihen, että hinnoittelukertoimet nousisivat. Mutta nyt taas pitkästä aikaa yli puolet uskoo.

Tämä on mielenkiintoinen tulos ottaen huomioon nimenomaan sen, että inflaatio on nostamassa jälleen kerran päätään. Itse asiassa koronlaskuodotukset ovat vähän kärähtäneet, koska jos inflaatio jälleen kerran linnoittautuu tuonne talouteen, on tosi vaikea laskea korkoja. Siitä meidän ekonomisti Mariannekin kirjoitti Inderesin palveluun. Hyvä artikkeli muuten. Ehkä Fedissä yritetään katsoa asiaa sormien läpi, mutta käytännössä kyllähän tuo pikemminkin koronnostolta taas jatkossa näyttää. Ja mähän itsekin puhuin just äsken tässä Vartissa siitä, miten pitkin maailmantaloutta. Korothan nousevat tällä hetkellä tosi voimakkaasti, kuten me silloinkin muistettiin. Korkojen nousuhan ei yksinomaan ole mikään huono asia, mutta totta kai jos ne vain nousevat nousemistaan, niin ennemmin tai myöhemmin kyllä sieltä vähän osakkeillekin myös tulee vastatuulta. Niin, siinä kontekstissa on ihan mielenkiintoista, että salkunhoitajille riittää uskoa siihen, että osakkeet tulevat vain kallistumaan jatkuvasti. Vaikkakin myönnettäköön myös se, että esim. Yhdysvalloissahan tuloskasvu on tosi voimakasta. Yritykset ovat ihan älyttömän kannattavia tällä hetkellä, että siinä mielessä kalliimmat kertoimet voivat olla perusteltuja, jos kaikki menee ihan kuin Strömsössä, meneekö. Aika näyttää.

Kiitosta Vartin katsomisesta. Muista liittyä Inderesin yhteisöön. Jos et ole liittynyt jo, tässä on viikon ensimmäinen meemi. Se tunne, kun myit Nokiat hintaan 3,3 euroa. Siinä on kyllä huhhuh. Kiitos tosiaan, katso ja lue analyysit sekä hyvät osakepoiminnat. Tehkää myös hyviä osakemyyntjä, jos hyviä myyntipaikkoja ilmenee.