Protektionismi ja kauppasota Aamukatsauslivessä

Tällä kertaa sijoituskoulussa käsitellään ajankohtaista aihetta eli protektionismia. Lyhykäisyydessään protektionismi tarkoittaa kotimaisten tuotteiden suojelua kansainvälistä kilpailua rajoittamalla valtion toimesta.

Kauppasota on protektionismin äärimmäinen muoto, sillä siinä yritetään tuontia rajoittamalla paitsi suojata omaa tuotantoa, myös vahingoittaa kauppakumppanin tuotantoa. Kilpailua voidaan rajoittaa esimerkiksi suojatullein, mikä nostaa ulkomaalaisten tuottajien hintoja, valtion suorilla tuilla kotimaiseen tuotantoon, tai esimerkiksi kiintiöin.

Nykyaikana liberaalin taloustieteen näkökulmasta protektionismi on käsitteenä saanut negatiivisen sävyn, sillä useat teoriat tukevat kaupan avaamista ja erikoistumista tiettyjen hyödykkeiden tai palveluiden tuotantoon. Kaupan rajojen poistaminen onkin ollut yksi globalisaation edellytyksistä, minkä puolesta on rakennettu myös ylikansallisia organisaatioita, kuten Maailman kauppajärjestö WTO.

Toisaalta esimerkiksi USA:n halu suojella omaa teollisuuttaan on ymmärrettävä, sillä globaali kauppa ei ole kohdellut kaikkia maita tasa-arvoisesti ja joillakin mailla kaupan esteet ovat edelleen selvästi korkeammalla suhteessa muihin. Tästä hyvänä esimerkkinä on autoteollisuus: Kiinalla on esimerkiksi 25 %:n tuontitulli amerikkalaishyödykkeille, kun taas USA:ssa tulli on vain kymmenesosa, 2,5 %. Keskimäärin USA:n asettamat tullit tuontihyödykkeille ovatkin alempia esimerkiksi Kiinassa, Kanadassa ja Meksikossa, kun niitä vertaa amerikkalaishyödykkeistä näissä maissa maksettaviin tulleihin. Presidentti Trump perustelee oikeutusta tullien nostamiselle nimenomaan hänen mielestään epäreiluilla kauppasopimuksilla, ja on ottanut tullien noston nyt aseekseen kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa.

Protektionismi ideana hyvä, käytännössä vahingollinen

Ajatuksena protektionismi esimerkiksi tuontitulleja asettamalla vaikuttaa kotimarkkinan kannalta aluksi hyvältä, mutta historia on osoittanut, että käytännössä tullit vahingoittavat paitsi kansainvälistä kauppaa, myös kotimarkkinan yrityksiä.

Esimerkiksi USA:ssa tuontitullit teräkselle eivät suinkaan ole uusi asia, vaan erilaisia kaupan rajoituksia tuontiteräkselle on kokeiltu jo 1960-luvulta alkaen. Tästä huolimatta terästeollisuuden alamäki on jyrkentynyt ja USA:n osuus globaalista terätuotannosta supistunut alle 5 %:iin 1960-luvun lopun 25 %:sta. Edellisen kerran tuontitulleja teräkselle nostettiin vuonna 2002, jolloin presidentti Bush määräsi 8-30 %:n tullit tuontiteräkselle. Liike kyllä supisti teräksen tuontia, mutta kotimarkkinan kustannuksella: selvä enemmistö USA:n tuontiteräksen käyttäjistä oli pienyrityksiä, joilla ei ollut hinnoitteluvoimaa siirtää nousseita teräksen kustannuksia tuotteidensa hintoihin, vaan kustannuksia piti karsia mm. työntekijöitä vähentämällä. Nettovähennys työpaikoissa oli noin 200 000 - ja tämä oli yksinomaan tullien vaikutusta. Ilmeisesti 16 vuoden takaiset tapahtumat ovat kuitenkin Valkoisessa talossa jääneet unholaan, sillä nyt tulleja perusteella nimenomaan halulla suojata amerikkalaisia työllisiä. Samanlaisia esimerkkejä löytyy muitakin, mm. USA:n autoteollisuudelle asettamista tulleista.

Näin ollen oman teollisuuden suosiminen globaalin kaupan kustannuksella on vain harvoin hyvä valinta, etenkin kun riskinä on kauppasota.

Globalisaation loppu?

Protektionismin lisääntyminen maailmankaupassa on noussut puheenaiheeksi presidentti Trumpin poukkoilevan kauppapolitiikan myötä. Tosiasia kuitenkin globaalissa mittakaavassa on se, että maailmankaupan osuus BKT:sta on kaikessa hiljaisuudessa laskenut viime vuosina, eikä finanssikriisiä edeltäviä tasoja olla onnistuttu saavuttamaan uudelleen. Samaan aikaan tullimaksuissa on ollut pientä nousupainetta, joka tulee todennäköisesti lisääntymään USA:n viimeaikaisten tapahtumien myötä. Kehitys kuvaa sitä, että protektionismi on alkanut nostaa jälleen päätään, minkä myötä globaalin kaupan osuuden voi odottaa edelleen supistuvan.

Lähde: Lombard Street Research

Toisaalta tavara- ja palvelukaupan arvoketjuista on tullut entistä monimutkaisempia ja yhden tuotteen valmistusprosessissa voi olla mukana useita maita (esim. iPhone), mikä osallistaa laajemman joukon talouksia maailmankauppaan. Luonnollisesti protektionismin lisääntyminen on vahingollista erityisesti niille maille, joiden osuus globaaleissa arvoketjuissa on korkea. Kuten alla olevasta kuviosta on huomattavissa, korkeimpia osuuksia pitävät Euroopassa ulkomaankaupasta vahvasti riippuvaiset Belgia, Hollanti, Iso-Britannia, Ruotsi ja Saksa. Protektionismin lisääntymisen välillisiä vaikutuksia on kuitenkin vaikea laskea, ja ne riippuvat mm. eri maiden viennin rakenteesta. Mitä laajemmin kaupan rajoitteita lisätään, sitä huonompi asia se on maailmankaupalle ja sitä kautta koko maailmantalouden kasvulle. Siksi USA:n ja Kiinan välisen kauppasodan uhka on merkittävä asia myös osakemarkkinalle.

Lähde: United Nations, Lombard Street Research