Korkotaso on ampaissut ylös maaliskuun aikana Iranin sodan ja kiristyneen geopoliittisen tilanteen seurauksena. 12 kuukauden euribor on noussut lyhyessä ajassa noin 0,5 prosenttiyksikköä, ja tämä äkillinen korkopiikki heijastuu myös varainhoitajille nopeasti. Vaikutukset jakautuvat kuitenkin epätasaisesti riippuen yhtiöiden liiketoimintamalleista. Olemme tässä kirjoituksessa tarkastelleet korkojen nousun vaikutusta eri varainhoitajille.

Sotilaallinen kriisi on myrkkyä koko sektorille

On tärkeää muistaa, että korkojen nousun taustalla oleva juurisyy – Iranin sota ja siitä kumpuava geopoliittinen epävarmuus – on itsessään myrkkyä koko varainhoitosektorille. Varainhoitajat elävät hallinnointipalkkioista, jotka lasketaan prosenttiosuutena asiakkaiden varallisuudesta. Kun sota ja nousevat korot painavat osake- ja korkomarkkinoita samanaikaisesti, hallinnoitava varallisuus (AuM) sulaa, mikä leikkaa suoraan yhtiöiden liikevaihtoa.

Lisäksi yleinen epävarmuus heikentävää sijoittajien riskinottohalua. Kun sijoittajat pelkäävät pahinta, uutta rahaa ei virtaa rahastoihin, ja osa sijoittajista saattaa vetää varojaan pois markkinoilta turvasatamiin. Tämä "kaksoisisku" – laskevat omaisuusarvot ja hiipuva uusmyynti – koettelee kaikkia alan toimijoita. Lisäksi yleisen koko markkinaa koskevan epävarmuuden nousu tyypillisesti nostaa osakkeiden riskipreemioita, millä taas on negatiivinen vaikutus myös varainhoitosektorin yhtiöiden arvoon – ainakin lyhyellä aikavälillä.

Keskitymme tässä kirjoituksessa puhtaasti korkojen nousun vaikutukseen eri varainhoitajille, sillä meneillään olevan Iranin sodan vaikutus on kaikille varainhoitajille negatiivinen. Korkotason muutos kuitenkin luo yhtiöiden välille merkittäviä eroja, joita avaamme seuraavaksi. Huomautamme myös, että korkotason nousun kestävyydestä ei tässä vaiheessa ole mitään takeita, ja mikäli korkopiikki jää lyhytaikaiseksi, jäävät sen vaikutuksetkin rajallisiksi. 

Mitä korkojen nousu tarkoittaa käytännössä?

Korkojen nousun selkein vaikutus varainhoitajille tulee luonnollisesti korkotuotteiden houkuttelevuuden kasvun kautta. Korkeampi korkotaso nostaa korkosijoitusten tuottotasoja, mikä vastaavasti tukee niiden uusmyyntiä. Tämä on ollut yksi sijoitusmarkkinan kantavia teemoja jo viimeisen parin vuoden ajan, kun korkosijoittaminen on kokenut todellisen renessanssin nollakorkoajan päättymisen jälkeen ja korot ovat ponkaisseet nollista ylös houkutteleville tasoille.

Vaihtoehtoisille sijoituksille, kuten kiinteistöille ja PE-sijoituksille, korkojen nousu on puolestaan myrkkyä. Nouseva korkotaso luonnollisesti laskee alla olevien omaisuuserien arvoja korkeampien tuottovaatimusten myötä. On myös selvää, että nouseva korkotaso tulee jälleen vaikeuttamaan putkessa olevien irtaantumisten tekemistä, kun ostajien rahoituskustannukset nousevat ja hintaodotukset erkanevat. Mikäli korkotaso säilyisi nykyisellä tasolla, on helppo ennustaa piristyneen irtaantumisaktiviteetin väliaikaista hyytymistä. Tämä puolestaan vaikeuttaa uusmyyntiä, sillä irtaantumisten puute ja vaisut pääoman palautukset ovat olleet keskeinen haaste vaisun vaihtoehtoisten uusmyynnin taustalla. Luonnollisesti pitkittyvät irtaantumisprosessit sekä laskevat arvostukset kasvattavat riskiä myös tuottopalkkioihin liittyen.

Korkotuotteiden kysynnän kasvu riskisempien omaisuusluokkien kustannuksella heikentää kautta linjan managerien tuotemixejä sekä palkkiomarginaaleja. Korkovarainhoidon hallinnointipalkkiot ovat tyypillisesti selvästi matalampia kuin osake- tai vaihtoehtoisten rahastojen. Jos sijoittajat siirtävät varojaan kalliimmista tuotteista matalamman marginaalin korkotuotteisiin, varainhoitajien keskimääräinen palkkiotaso laskee. Lisäksi instituutioiden salkuissa on riskinä se, että kun listattujen osakkeiden ja korkosijoitusten markkina-arvot laskevat, epälikvidien vaihtoehtoisten sijoitusten paino salkuissa nousee. Tämä puolestaan vaikeuttaa uusien sijoitussitoumusten tekemistä vaihtoehtoisiin omaisuusluokkiin.

Yhtiökohtaiset erot merkittäviä

Seuraamistamme listatuista varainhoitajista korkojen noususta hyötyvät selvimmin Evli sekä Mandatum. Molemmat ovat erikoistuneet etenkin korkosijoittamiseen, ja molemmilla korkojen myynti on vetänyt viime vuodet erinomaisesti. Myös Aktialla on korkovarainhoitajana edellytykset hyötyä korkojen noususta, mutta yhtiö ei ole kyennyt viime vuosina ulosmittaamaan korkojen nousun tuomia mahdollisuuksia sen uusmyynnissä. Huomautamme myös samalla, että Aktia pankkina hyötyy kohoavasta korkotasosta merkittävästi paisuvan korkokatteen myötä.

Selvimmät kärsijät tilanteessa ovat mielestämme puolestaan etenkin kiinteistöistä riippuvaiset varainhoitajat. Eniten kiinteistöille alttiita ovat Titanium ja eQ, joilla kiinteistörahastokriisin paheneminen heijastuisi suoraan myös niiden numeroihin. eQ:lla irtaantumismarkkinan jäähtyminen kasvattaisi myös epävarmuutta tuottopalkkioiden osalta. Myös CapManille korkojen nousu on selvästi negatiivista, sillä yhtiön tavoitteena on ollut kerätä tänä vuonna merkittävästi pääomia useisiin sen keskeisiin strategioihin 2026 aikana. Luonnollisesti tämä varainkeruu vaikeutuu ja pitkittyy, mikäli korkotaso jää ylös. United Bankersille vaikutus on myös negatiivinen, sillä yhtiö kaipaisi kipeästi vahvempaa uusmyyntiä sen keskeisistä vaihtoehtoisista tuotteista. Yhtiö pystyy kuitenkin kompensoimaan tätä jonkin verran täyden valtakirjan varainhoidon myynnillä.

Taalerille vaikutus on mielestämme neutraali, sillä Garantian sijoitussalkun juoksevan tuoton (running yield) nousu kompensoi negatiiviset vaikutukset muualla. Myös Alexandrialle vaikutus on mielestämme varsin neutraali, sillä korkeampi korkotaso tarjoaa sille enemmän mahdollisuuksia strukturoitujen tuotteiden puolella.