Lääkennällisten laitteiden luokittelu ja viranomaisprosessit Yhdysvalloissa

Jatkamme Life Science -sijoittamiseen keskittyvää artikkelisarjaamme, jonka ensimmäiset 4 osaa keskittyivät lääkekehitykseen (linkit artikkelin lopussa). Seuraavien artikkelien aiheet liittyvät lääkinnällisiin laitteisiin ja ensimmäisessä osassa käymme läpi laitteiden luokittelua ja viranomaisprosesseja keskeisimmällä markkinalla Yhdysvalloissa. Luokittelu vaikuttaa keskeisesti viranomaiskäsittelyn kestoon, myyntiluvan saamisen riskeihin sekä markkinoille pääsemisen kustannuksiin ja aikatauluun. Sijoittajien onkin hyvä tuntea perusasiat aiheeseen liittyen. Alla oleva taulukko kuvaa artikkelin keskeiset asiat tiivistetysti.

Lääkennällisten laitteiden luokitukset ja prosessit Yhdysvalloissa

Lähde: www.fda.gov; Yhtiöiden vuosiraportit

Lääkinnälliset laitteet luokitellaan Yhdysvalloissa kolmeen luokkaan 

Maailman suurimmilla lääkinnällisten laitteiden markkinoilla Yhdysvalloissa valvova viranomainen FDA (Food and Drug Administration) jakaa lääkinnälliset laitteet kolmeen luokkaan: I, II ja III. Luokitus riippuu laitteeseen liittyvistä riskeistä sekä turvallisuuden ja tehon todistamiseen vaadittavan näytön määrästä ja laadusta. Laitteen luokitus määrittää millainen FDA:n arviointi tarvitaan myynti- ja markkinointilupaa varten. Arvioinnin tyyppi puolestaan vaikuttaa keskeisesti siihen, kuinka kauan viranomaisprosessi kestää sekä siihen kuinka paljon resursseja prosessi myyntilupaa hakevalta yhtiöltä vaatii.

Luokan I laitteet ovat matalan riskin laitteita, joiden turvallisuus ja teho voidaan kohtuullisesti varmistaa yleisiä säädöksiä (eng. General controls) noudattamalla. Näihin kuuluu mm. FDA:n laatujärjestelmäsääntelyn noudattaminen, tuotantolaitoksen rekisteröinti ja tuoteluettelointi, haittatapahtumaraportointi sekä asianmukainen tuotemerkintä-, mainonta- ja markkinointimateriaali. Prosessi on siten suhteellisen kevyt. Yleensä luokan I laitteet eivät tarvitse niin sanottua 510(k)-menettelyä toisin kuin luokan II laitteet (lisätietoa 510(k)-menettelystä alla). Esimerkkejä luokan I laitteista ovat esimerkiksi sideharso ja kuumavesipullo. Arviointiprosessi kestää tyypillisesti joitain viikkoja.

Luokan II laitteiden osalta pelkät yleiset säädökset (general controls) eivät riitä varmistamaan turvallisuutta ja tehoa. Lisäksi FDA vaatii erityissäädöksiä (special controls), joihin voi sisältyä esimerkiksi suorituskykystandardeja, markkinoille tulon jälkeisiä valvontavaatimuksia, potilasrekistereitä sekä FDA:n ohjeasiakirjoja.

Suurin osa luokan II laitteista Yhdysvalloissa vaatii niin sanotun 510(k)-menettelyn ennen myynnin ja markkinoinnin aloittamista. 510(k)-hyväksynnän saamiseksi valmistajan on todistettava, että laite on ”olennaisesti samankaltainen” (eng. substantially equivalent) jo markkinoilla olevan verrokkilaitteen kanssa. Jos FDA on valmistajan kanssa samaa mieltä “olennaisesti samankaltaisuudesta”, se myöntää 510(k)-hyväksynnän, eli markkinointi- ja myyntiluvan. Arviointiprosessi kestää tyypillisesti noin 6 kuukautta. Jos verrokkilaitetta ei ole, ehdotettu laite luokitellaan automaattisesti luokkaan III. Tämä tarkoittaa, että valmistajan on joko täytettävä tiukemmat PMA-vaatimukset tai pyydettävä laitteen uudelleenluokitusta de novo -menettelyn kautta luokkaan I tai II.

Raskain PMA-menettely korkean riskin luokan III laitteille

Korkean riskin laitteet sekä laitteet, jotka eivät ole “olennaisesti samankaltaisia” jonkin verrokkilaitteen kanssa, luokitellaan luokkaan III. Näiden laitteiden kohdalla vaaditaan yleensä FDA:n hyväksyntä PMA-menettelyn (Premarket Approval) kautta. PMA-menettely on vaativampi kuin 510(k)-menettely. PMA-hakemuksessa valmistajan on esitettävä laajasti koemalleista ja potilaista kerättyä dataa laitteen turvallisuuden ja tehon osoittamiseksi. Hakemukseen on myös sisällytettävä yksityiskohtainen kuvaus laitteesta ja sen komponenteista, täydellinen selvitys valmistusmenetelmistä, tuotantolaitoksista ja valvontajärjestelmistä sekä ehdotettu tuotemerkintä-, mainonta- ja markkinointimateriaali.

Kun FDA vastaanottaa PMA-hakemuksen, se arvioi ensin, onko hakemus riittävän täydellinen perusteellista tarkastelua varten. Mikäli hakemus hyväksytään tarkasteltavaksi, FDA:lla on 180 päivää aikaa suorittaa arviointi. Käytännössä arviointi vie usein huomattavasti kauemmin – tyypillisesti 1–3 vuotta. Ennen PMA-hyväksynnän myöntämistä FDA suorittaa yleensä myös tuotantolaitoksen paikan päällä tehtävän tarkastuksen varmistaakseen, että valmistus täyttää laatujärjestelmävaatimukset (Quality System Regulation). Esimerkki PMA-hyväksynnän vaatimasta korkean riskin laitteesta on sydämen apupumppu.

De novo -menettely voi keventää prosessia PMA:n verrattuna

De novo -menettely tarkoittaa, että luokkaan III automaattisesti luokiteltu laite voidaan siirtää luokkaan I tai II. Jotta uudelleenluokittelu tapahtuisi, valmistajan täytyy osoittaa, että laite aiheuttaa vain vähäisen tai kohtalaisen riskin, jolloin raskaampi PMA-menettely on mahdollista välttää. FDA tekee päätöksen de novo -luokituksesta 120 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Arviointiprosessin kokonaiskesto on tyypillisesti noin vuoden. Jos valmistaja hakee laitteen uudelleenluokitusta luokkaan II, valmistajan on toimitettava ehdotus erityissäädöksistä (special controls) turvallisuuden ja tehon varmistamiseksi. FDA voi hylätä luokituspyynnön, jos sopiva 510(k)-kelpoinen verrokkilaite on jo markkinoilla tai jos se katsoo, että laitteen riskitaso on liian korkea de novo -menettelyyn. Esimerkki de novo -menettelyn kautta hyväksytystä laitteesta on Bioretecin RemeOs-traumaruuvi.

Kliininen tutkimus tarvitaan yleensä PMA- ja joskus 510(k)-hakemuksissa

Kliiniset tutkimukset ovat lähes aina vaatimuksena PMA-hyväksynnän saamiseksi, ja niitä saatetaan vaatia myös 510(k)-menettelyissä. Kaikkien laitteiden turvallisuuden ja tehon arviointiin tähtäävien kliinisten tutkimusten on noudatettava FDA:n IDE-säädöksiä (Investigational Device Exemption). Näissä säädetään mm. tutkimuslaitteiden merkinnöistä, markkinoinnin kiellosta tutkimusvaiheessa sekä tutkimuksen rahoittajien ja tutkijoiden kirjanpito-, raportointi- ja valvontavelvoitteista.

Jos laite aiheuttaa FDA:n määritelmän mukaan merkittävän riskin, tutkimuksen teettäjän on toimitettava FDA:lle IDE-hakemus ennen ihmisillä tehtävien kliinisten kokeiden aloittamista. Mikäli FDA katsoo, että tutkimuksessa on puutteita tai muita ongelmia, se voi sallia kliinisen tutkimuksen jatkumisen ehdollisella hyväksynnällä tai keskeyttää sen. Lisäksi tutkimus on hyväksytettävä kussakin kliinisessä toimipaikassa toimivalla eettisellä toimikunnalla (Institutional Review Board, IRB).

Biologisia tuotteita koskeva sääntely lyhyesti

Biologisille valmisteille kuten ihmisperäisille solu-, kudos- sekä solu- ja kudospohjaisille tuotteille (Human Cell, Tissue, and Cellular and Tissue-Based Product, HCT/Ps) on oma sääntelynsä. HCT/P-tuotteita valvoo FDA:n Center for Biologics Evaluation and Research (CBER) tai Center for Devices and Radiological Health (CDRH) riippuen tuotteen tyypistä, valmistustavasta ja käyttötarkoituksesta. Niin sanotut 361-tuotteet (kuten verivalmisteet) eivät vaadi varsinaista FDA:n hyväksyntää, mutta niitä koskee joukko muita vaatimuksia ja ohjeita. Valmistuksessa on esimerkiksi noudatettava kudosvalmisteiden hyviä tuotantotapoja (current Good Tissue Practices, cGTP). Biologisiksi lääkkeiksi luokiteltavat niin sanotut 351-tuotteet (esim geneettisesti muokatut solut) sen sijaan vaativat FDA-hyväksynnän (Biologics License Application BLA). Lisätietoja aiheesta löytyy artikkelissamme Lääkekehityksen viranomaissäätely.

Myyntiluvan jälkeinen sääntely

Kun laite on saanut hyväksynnän, useat sääntelyvaatimukset koskevat eri toimijoita, jotka osallistuvat laitteen jakeluun. Näitä toimijoita ovat esimerkiksi sopimusvalmistajat, uudelleenpakkaajat ja -merkitsijät, sterilointipalvelujen tarjoajat sekä alkuperäinen maahantuoja. Jos FDA toteaa, että sääntelyvaatimuksia on rikottu, se voi ryhtyä monenlaisiin valvonta- tai täytäntöönpanotoimiin, jotka voivat johtaa lievimmillään huomautuskirjeeseen ja vakavimmillaan aina hyväksynnän peruuttamiseen ja rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

 

Sarjassa aiemmin julkaistut artikkelit:

Lääkekehityksen kliiniset vaiheet

Lääkekehityksen onnistumisen todennäköisyydet

Lääkekehityksen viranomaissäätely

Lääkekehityksen yrityskaupat ja lisensointisopimukset