Pidin viime viikolla tauon blogin julkaisussa, koska olin HS Vision Podcastissa keskustelemassa Elina Lappalaisen kanssa Hesulin IPO-kentän aktivoitumisesta.

Podcastissa heitin ilmoille ensimmäistä kertaa julkisesti ennusteeni siitä, että Helsingin pörssissä voisi olla kymmenen vuoden päästä 400 yhtiötä. Se tarkoittaisi pörssin yhtiömäärän kaksinkertaistumista ja tekisi Suomesta Ruotsin rinnalla yhden Euroopan johtavista ”koko kansan pääomamarkkinoista”. Tällä tarkoitan sitä, että pienten piirien tai ulkomaisen pääoman sijaan meillä kotimaisia kasvuyrityksiä ja niiden menestystä omistaisi vahvemmin kotimainen pääoma, mukaan lukien tavalliset kansalaiset.

Optimistisen näkemykseni taustalla on 15 vuodessa näkemäni kulttuurimuutos. Listautuminen on monelle yrittäjälle nykyään vähintään yksi vaihtoehto ja monelle se on unelma.

Näin asia ei ollut vuoden 2012 syyskuussa, kun Taloussanomien toimittaja soitti minulle ja halusi haastatella minua Siili Solutionsin First North -listautumisesta. Olin aiheesta yhtä hämmentynyt kuin toimittaja. First North, siis se jämälista, josta löytyy Eirikuva Digital Image Oyj? Siili Solutions, reilun 10 miljoonan euron liikevaihtoa tekevä IT-konsultti, josta kukaan ei ole kuullut? Aikoo kerätä pörssiin listautumalla vain 1,5 miljoonaa euroa?

Vuonna 2012 harva kasvuyrittäjä ajatteli pörssiä vaihtoehtona. Mielikuva oli suunnilleen, että yhtiön kokoluokan on oltava lähellä Wärtsilää ja vuotuisen osingonjaon 100 miljoonaa euroa, jotta pörssi olisi realismia.

Tuosta hetkestä tasan kymmenen vuotta myöhemmin Nasdaq Helsingin First Northiin oli listautunut 70 uutta yhtiötä, joista 14 oli jo jatkanut päämarkkinalle. Kasvuyhtiöiden markkinapaikka oli herännyt henkiin. Tarvittiin ensimmäiset esimerkkiä näyttävät yhtiöt, jotka kävivät särkemässä jään.

Puhun First Northista ja pienyhtiöiden listautumisista, koska ne ovat keskeisessä roolissa pörssin yhtiömäärän kasvusta puhuttaessa. Ensimmäinen First North -aalto kirjautui nähdäkseni historian kirjoihin vuosille 2012–2022. Sen jälkeen markkina jäätyi vuonna 2021 tapahtuneen kuplaantumisen jälkeisen krapulan takia. Mutta jos hyvin käy, on seuraava sykli nyt alkamassa, ja siitä tulee voimakkaampi kuin edellisestä.

Mikä pörssissä sitten vetää kasvuyrittäjiä puoleensa? Puhun itseni ja monen muun yrittäjän puolesta, kun sanon, että taustalla on ajatus tietyn kontrollin ja itsenäisyyden säilyttämisestä. Jos yhtiö tarvitsee uskottavuutta, pääomaa ja lisää muskeleita kasvuunsa, on pörssi mekanismi, jolla se on tehtävissä ilman laajaa kontrollin menettämistä yhtiöstä. Yritys saa hajautuneen omistuspohjan ja yritystä voidaan kehittää ajattomalla filosofialla verrattuna esimerkiksi sijoittajaan, joka tulee ennakkoon määritetyllä aikahorisontilla mukaan kehittämään yhtiötä. Pörssi tarjoaa myös mekanismin, jossa omistuspohja voi elää omaa elämäänsä ja uusiutua luonnollisesti yhtiön kehitysvaiheiden mukana. Pörssielämän mukana tulee toki omat haasteensa ja kuormitus, joista olen blogin aiemmissa osissa kirjoittanut.

Kulttuurimuutoksen lisäksi kehitystä ruokkii kasvuyritysekosysteemimme nopea kehitys. Kymmenen vuoden päästä Hesulissa on varmasti listattuna monta yritystä, joita ei ole vielä tänä päivänä perustettu. Suomeen on myös syntynyt kasvuyritysten rahoitukseen Springvestin kaltaisia alustoja, jotka samalla osaltaan madaltavat kynnystä pörssiin. Listautumisen toteuttamiseenkin löytyy enemmän tietoa ja palveluntarjoajia, vaikka myönnettäköön, että meillä neuvonantajilla on vielä omalta osaltamme valtavasti töitä tehtävänä kynnyksen madaltamiseksi kustannusten ja kompleksiteetin osalta.

Suomessa on onneksi yhä enemmän uudistajia, kuten Siilin silloinen tiimi ja toimitusjohtaja Seppo Kuula, joilla on rohkeutta tehdä asioita eri tavalla kuin kaikki muut. Siili oli yhtiönä pörssimenestys ja listautumisen jälkeisen kymmenen vuoden aikana yhtiön koko kymmenkertaistui. Pörssi käytännössä mahdollisti Siilille yritysostovetoisen strategian toteuttamisen ja antoi yhtiölle IT-palvelutalojen konsolidaatiopelissä epäreilun kilpailuedun listaamattomiin pelureihin nähden (Siilin vaikeudet vuonna 2022 päättyneen IT-markkinahuuman jälkeen onkin sitten eri tarina, mutta se ei pyyhi pois edellisen vuosikymmenen menestystä).

Tarkistetaan vielä matematiikka – onko laskelmani realistinen? Pörssiyhtiöiden määrän kasvu 400:aan nykyisestä vaatisi vuosittain keskimäärin 25 listautumista, jos oletetaan, että 1,5 % pörssiyhtiöistä myös poistuu vuosittain. Luku on kiistatta kunnianhimoinen, mutta uskon, että Suomesta löytyy riittävä määrä kasvuyhtiöitä sekä riittävä määrä sijoittajia ja pääomia, jotta tämä olisi mahdollista. Jos tämän päälle verotus, poliittiset päätökset, listautumiskulujen lasku ja teknologian kehitys hieman silottaisivat tietä pörssiin, ei ajatus ole täysin mahdoton. Tuhannen listayhtiön Tukholma on jo näyttänyt, että se on mahdollista.