Blogisarjassa pohditaan pörssielämää yrityksen näkökulmasta

Tulosraportoinnin oikaisuerät ovat finanssitaidetta, jossa panokset voivat olla korkeita.

Kun 2010-luvulla nuorena analyytikkona seurasin IT-yhtiö Tietoa, ei huomio voinut olla kiinnittymättä vuosittain toistuviin kymmenien miljoonien eurojen oikaisueriin tuloksessa. Yhtiön johto kertoi, että kertaluonteiset erät ovat tavallaan jatkuva osa heidän liiketoimintamalliaan. Jotain liiketoimintoa on aina uudelleenjärjesteltävä. Markkinoille ja meille analyytikoille jopa sanottiin, että nämä kulut ovat noin 1-2 % liikevaihdosta vuosittain. Jäin miettimään, miksi näitä kuluja ylipäätään oikaistaan sijoittajille raportoitavasta tuloksesta, jos ne ovat jatkuva osa normaalia liiketoimintaa..? Raportointi oli toki sijoittajille läpinäkyvää ja johdon uskottavuus kesti, vaikka käytäntö herätti huomiota muissakin analyytikoissa.

Inderesin listautumisen jälkeen ajattelin, että meistä ei tule sijoittajien kesken niin sanotuksi kertaeräaristokraatiksi kutsuttua yhtiötä. Kolme vuotta raportoimme vain raakoja lukuja ja tulosohjeistuksemme oli sidottu raportoituun EBITA-liikevoittoon.

Sitten tuli vuosi 2025. Hallituksen vahvaa pörssiyhtiötaustaa omaavat jäsenet olivat ajaneet jo jonkin aikaa muutosta, jossa siirtyisimme ohjeistamaan EBITA-liikevoittoa poislukien kertaluonteiset erät sekä lisäämään jatkuvaan raportointiimme kyseisen tunnusluvun. Talousjohtaja puolsi muutosta. Minä entisenä analyytikkona vastustin. Hävisin väittelyn, ja uusi malli otettiin käyttöön. Hallituksen jäsenillä oli kuitenkin taas kerran yhtiöiden puolelta pöytää nähtyä viisautta, joka osoittautui hyödylliseksi.

Kuva: Inderesin H1’26 puolivuosikatsauksen avainlukutaulukko. EBITA ja osakekohtainen tulos esitetään erillisinä riveinä. *Tarjoiluehdotus

Kertaluonteiset erät voi jakaa kahteen kategoriaan:

• Omistajien lompakosta maksettavat erät, kuten uudelleenjärjestelykulut
• Puhtaasti kirjanpidolliset erät, joilla ei ole kassavirtavaikutusta, kuten liikearvopoistot tai -alaskirjaukset

Puhtaasti kirjanpidollisten erien oikaiseminen tuloksesta on aina perusteltua, jotta yhtiön raportointi antaa oikean kuvan yhtiön liiketoiminnan tilasta. Monilla First North -yhtiöillä, kuten Inderesillä, on FAS-kirjanpito, jossa yrityskauppojen liikearvopoistot ovat puhtaasti kirjanpidollinen erä. Niiden oikaisu tekee yhtiöistä vertailukelpoisempia IFRS:ää soveltaviin pörssiyhtiöihin. Inderesillä olemme oikaisseet kyseiset FAS-erät osakekohtaisen tuloksen laskennassa alusta alkaen. Tämä helpottaa sijoittajia esimerkiksi arvostuksen perusmittarin, P/E-luvun laskennassa sekä EPS-kasvun seuraamisessa. Lisäksi raportoimme ensisijaisena mittarina EBITA-liikevoittoa. EBITA:ssa viimeinen kirjain ”A” tarkoittaa sitä, että kyseessä on liikevoitto ennen yrityskaupoissa syntyneiden aineettomien tase-erien poistoja (”Amortizations”).

Omistajien lompakosta maksettavat kertaluonteiset kulut ovat vaikeampi rasti. Oikaiseminen on perusteltua ja läpinäkyvyyttä lisäävää, kun kulut ovat aidosti kertaluonteisia ja mittakaavaltaan relevantteja. Oikaisun tarkoitus on valaista sijoittajille yhtiön operatiivisen liiketoiminnan terveyttä, antaa totuudenmukaisempi kuva. Niissä on kuitenkin vaarana jatkuva houkutus lipsua epäluottamusta herättävään kikkailuun. Jos hieman työnnämme enemmän kuluja ”kertsien” puolelle, saamme oikaistun tuloksen näyttämään paremmalta? Muistan Suomessa yhden otsikoihin päässeen tapauksen, kun yhtiö kommentoi ”kertaluonteisten messukulujen” rasittaneen neljänneksen tulosta. Kun myynnin kuluista tulee kertaluonteisia, voidaan samalla logiikalla liikevaihtoakin alkaa raportoida kertaluonteisena.

Yhdysvalloissa osataan tarinankerronta parhaiten. Kun toimitilavuokraaja WeWorkin mielestä sijoittajat eivät ymmärtäneet yhtiön erinomaisuutta ja sen yhteisössä piilevää valtavaa piiloarvoa, se alkoi raportoida rahoittajilleen ”Community Adjusted EBITDA” -lukua. Siinä tuloksesta oikaistiin muun muassa markkinointi-, hallinto- ja kehityskuluja. Koska mikäpä firma ei ilman näitä toimintoja pyörisi. Miljardin tappio muuttui voitoksi. Tässä kohtaa sijoittajat kysyivät oikeutetusti: pidättekö meitä idiootteina?

WeWorkin ääripään raportointi sisältää tärkeän opetuksen. Se kääntyi rajusti yhtiötä itseään vastaan, kun sijoittajat ja talousmedia tarttuivat aiheeseen pitäen sitä härskinä kikkailuna ja sijoittajien aliarvioimisena. Rahoittajien luottamuksen rapautuminen osaltaan vaikutti yhtiön arvon romahdukseen, listautumishankkeen peruuntumiseen ja WeWorkin rahoituskriisiin.

Palataan Inderesin tilanteeseen. WeWorkiä meistä ei myöskään tehdä, vaikka Inderesin yhteisö on aidosti arvokas.

Vuonna 2025 jouduimme toisella neljänneksellä uudelleenjärjestelemään Ruotsissa aiemmin ostetun tapahtumaliiketoiminnan, koska päätimme siirtyä uuteen toimintamalliin. Olimme lisäksi osana yrityskauppaa tehneet kumppanisopimuksen, joka ei tuottanut tavoiteltuja tuloksia ja oli purettava. Vaikeasta mutta tarpeellisesta operaatiosta aiheutui lopulta 0,6 miljoonan euron kassavirtavaikutteiset kulut. Se oli Inderesin mittakaavassa tuntuva tulosrasite ja aidosti kertaluonteinen. Ilman hallituksen ajamaa ohjeistusmallin muutosta olisimme maalanneet itsemme nurkkaan: joko tehdään tarvitut toimenpiteet ja annetaan markkinoille erittäin raju tulosvaroitus, tai sitten jätetään toimenpiteet tekemättä ja toivotaan parasta.

Yhtiön raportoinnin laajentaminen sisältämään oikaistu liikevoitto sekä tulosohjeistuksen esittäminen oikaistun tuloksen muodossa antaa johdolle liikkumatilaa tehdä ajoittain vaikeita päätöksiä ilman, että homma pitäisi aloittaa printtaamalla markkinalle tulosvaroitus. Kun edessä on esimerkiksi haastava toimintojen uudelleenjärjestely, kukaan toimitusjohtaja ei halua siihen päälle julkista lisähälinää ja painetta. Tässä asui hallitusjäsenten viisaus, jota mustavalkoisesti ajatelleella analyytikko-Mikaelilla ei ollut. Ja jokaisella yhtiöllä näitä tilanteita tulee jossain kohtaa eteen. Homma on ok, kun yhtiö ei ajaudu joka vuosi toistuvien ”kertaluonteisten” erien ja uudelleenjärjestelyiden kierteeseen. Jos oikaistu tulos on systemaattisesti selvästi korkeammalla tasolla kuin yhtiön raportoitu tulos tai kassavirta, ei kyseessä ole kertaluonteinen erä. Silloin oikaistut luvut menettävät uskottavuuden sijoittajien silmissä.

Kiitos blogin lukijoille tähänastisista palautteista ja keskusteluista! Jos haluat seurata Inderesin pörssielämää vielä lähempää, lippuja matkalle saa First North -markkinapaikalta päivän hintaan. Aiemmat jaksot löydät tästä:

Elämää pörssissä – Osa 1 | Mitä maksaa olla listalla? Laskin euron tarkkuudella

Elämää pörssissä – Osa 2 | Onko ohjeistamisessa mitään järkeä? Tulosvaroitus 50 tuhannen euron takia

Elämää pörssissä – Osa 3 | Olin väärässä! Osakemyynnit listautumisessa eivät olekaan syntiä

Elämää pörssissä – Osa 4 | Aloimme raportoida liikevaihtoa kuukausittain. Sitten tapahtui jotain yllättävää.