Kevin Warsh: Tuottavuusloikan kautta matalien korkojen maailmaan
Tiivistelmä
- Kevin Warshin mahdollinen nimitys Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajaksi on herättänyt ristiriitaisia reaktioita, sillä hänen aiempi maineensa rahapoliittisena haukkana perustuu vanhentuneeseen mielikuvaan.
- Warsh vastusti aikanaan määrällistä elvytystä, mutta on sittemmin muuttanut näkemyksiään ja siirtynyt tuottavuususkovien leiriin, uskoen tekoälyn aiheuttamaan deflatoriseen tuottavuusloikkaan.
- Presidentti Trumpin kiinnostus Warshiin liittyy enemmän hänen kykyynsä myydä näkemyksensä avomarkkinakomitealle ja perustella korkojen laskua uskottavasti kuin tiukkaan rahapolitiikkaan.
- Warshin nimitys Fedin pääjohtajaksi voisi tarkoittaa rahapolitiikkaa, joka tähtää tuottavuusloikan ja disinflaation kautta matalampiin korkoihin, mikä tekee hänen haukkamaisesta maineestaan enemmän naamiaispukua.
Tämä sisältö on tekoälyn tuottamaa. Anna siihen liittyvää palautetta Inderesin foorumilla.
Kevin Warshin mahdollinen nimitys Yhdysvaltain keskuspankin seuraavaksi pääjohtajaksi on herättänyt markkinoilla ristiriitaisen reaktion: haukkana tunnetun Warshin pääjohtajuus tarkoittaisi ehkä tiukempaa rahapolitiikkaa, olihan Warsh äänekkäimpiä määrällisen elvytyksen vastustajia finanssikriisin jälkimainingeissa. Ongelma on, että tämä tulkinta on pitkälti vanhentuneen mielikuvan varassa. TS Lombard julkaisi äskettäin analyysin, jossa muistutettiin tosiasioista: jos Warsh olisi aidosti rahapoliittinen haukka, hän ei edes olisi ehdolla tehtävään. Avaan tässä tekstissä lisää Warshin ajattelua.
Federal Reserve: Ohjauskorko ja tase
Lähde: LSEG
Warshin nykymaine syntyi vuonna 2010, kun hän vastusti näkyvästi Fedin tuolloin aloittamaa määrällistä elvytystä (QE, lisää aiheesta täällä). Warshin kritiikki QE:tä kohtaan oli äänekästä ja periaatteellista. Hän pelkäsi mm. markkinoiden vääristymiä, varallisuuserojen kasvua ja lopulta hallitsematonta inflaatiota. Lisäksi Warshin mukaan talouspolitiikka olisi ollut tuossa tilanteessa selvästi tehokkaampaa kuin rahapolitiikka. Historia ei kuitenkaan tukenut näitä pelkoja ainakaan suoraviivaisesti. Hyperinflaatiota ei tullut, ja jälkeen päin Warsh onkin muuttanut ajatuksiaan.
Tämä käännös kertoo olennaisen Warshista. Hän ei ole perushaukka, vaan pikemminkin opportunisti, joka mukailee ajan henkeä. Viime vuosina hänen ajattelunsa on siirtynyt yhä selvemmin tuottavuususkovien leiriin. Warsh ei usko lyhyen aikavälin inflaation kiihtyvän, eli hän ei ole edelleenkään datariippuvainen, vaan vakuuttunut siitä, että edessä on tekoälyllä perusteltu voimakas deflatorinen tuottavuusloikka. Tällaisessa maailmassa korkojen pitäminen korkealla olisi kuin olisikin hänen logiikallaan virhe.
Tämä selittää myös Trumpin kiinnostuksen Warshiin. Presidentin valintakriteerit eivät näytä liittyvän niinkään tiukkaan rahapolitiikkaan, vaan uskottavuuteen: Warshin kykyyn myydä näkemys muulle avomarkkinakomitealle ja perustella korkojen laskua uskottavasti. Warshin “haukkamainen” maine antaa hänelle paremmat edellytykset laskea korkoja kuin jos hän olisi jo valmiiksi valkoinen kyyhky.
Jos Warsh nimitetään Fedin pääjohtajaksi, kyse on etenkin uskottavista kasvoista rahapolitiikalle, jonka tavoitteena on tuottavuusloikan ja disinflaation nojalla matalammat korot. Siksi haukan höyhenetkin ovat Warshin yllä ennemminkin naamiaispuku.
