Miksi Inderes maksaa Blumman Terminaalista 30 000 euroa vuodessa? Verneri Pulkkinen Alokkaan haastattelussa
Monesti Verneri on puhunut Blumman terminaalista ja siitä, miten hän on kerännyt sieltä tietoja. Useimmat meistä ovat kuulleet tästä varsin hinnakkaasta Bloomberg Terminaalista, mutta aika moni varmasti miettii, miksi Inderes maksaa siitä noin 2 500 euroa kuukaudessa – eikö saman tiedon saa internetistä ihan ilmaiseksi? 🙂 Tämä kysymys päässäni aiheutti sen, että päätin pyytää Vernerin haastateltavaksi tästä jänskästä aiheesta.
1. Mikä on Bloomberg-terminaali?
Bloombergin terminaali on finanssialan työkalu. Nimensä se saa perustajasta Michael Bloombergista ja legendaarisen ulkonäkönsä syntymävuodestaan 1982. Sieltä voi hakea kaikkea yritystilastoista makrodataan ja analyyseihin. Se on integroitunut rahoisjärjestelmän systeemeihin. Esimerkiksi Suomen Valtiokonttori, joka laskee liikkeelle valtionvelat, hoitaa huutokaupat Blumman terminaalin kautta. Sen lisäksi se on kattava ja laadukas talousuutissivu. Eräs kollegani vitsailee siitä pukumiesten Iltalehtenä, on se kyllä joskus sitäkin. Bloombergin tietokoneelle asennettavan ohjelmiston mukana tulee erityisesti ohjelmiston käyttöön suunniteltu näppäimistö.
2. Miksi Inderes maksaa siitä jopa 30 000 € vuodessa? Eikö samat jutut saa yhtä kätevästi netistä?
Hyvä kysymys, koska mielestäni Inderesillä pitäisi suhtautua jokaiseen talosta ulosvaluvaan euroon (mikä ei mene omien osakkeiden ostoihin) vainoharhaisella kitsaudella. Bloombergin terminaalille ei ole kuitenkaan edelleenkään vaihtoehtoa, mitä tulee datan kattavuuteen. Inderes on kuitenkin siinä mielessä säästeliäs, että terminaaleja on vain yksi, minkä käytöstä työntekijät saavat häkkitapella Slackissa. Pröystäilevissä ja varakkaissa firmoissa terminaaleja voi olla jopa työntekijäkohtaisesti. Jahka kun kielimallit kehittyvät, ehkäpä päivä ilman Bloombergin terminaalia on joskus realiteetti.
3. Mihin Ruoholahden analyytikot käyttävät terminaalia? Entä muut - kuten sinä ja ekonomistinne Marianne?
Analyytikot käyttävät terminaalia esimerkiksi yhtiökohtaisten tilastojen ja verrokkidatan hakemiseen (jos haluaa tehdä jotain hienompaa sillä, koska meidän itse analyysiraportteihin verrokkirata tulee Reutersin omistamalta Refinitiviltä), toimialakatsauksiin (esim. investointien kehitys) yms. juttuihin. Käyttäminen vaihtelee. Jotkut tekevät siellä eteviäkin asioita, jotkut käyttävät todella vähän. Yhteisötiimiläisistä Marianne on tietysti makrodatan perässä, itse haen sieltä toimialadataa, talousjuttuja, yritysdataa ja uutisia sekä analyysejä Varttien valmistelun tueksi. Usein Vartin käppyrät pohjautuvat Blumman dataan. Minua syystetään toimistolla siitä, että katsoisin Blummalta reaaliaikaisesti Nordean osinkoennusteen kehitystä, mutta kiistän nämä syytökset jyrkästi.
4. Miksi se näyttää 80-luvun ohjelmalta? Onko se yhtä kankea kuin miltä näyttää?
Bloombergin ulkonäkö pettää: kankean näköinen liittymä kasarilta on optimoitu tehokkuus ja vakaus mielessä. Käyttöliittymä on mietitty raskaimmat ja syvimmän päädyn käyttötapaukset edellä. Sitä voi operoida nopeasti pelkällä näppäimistöllä (ken osaa). Koska ulkonäkö ja näppäinkomennot (ne on se juttu) eivät muutu koskaan, ei käyttäjien tarvitse opetella uutta liittymää. Moderni hieno “UI” (user interface) voisi epävakauttaa raskaudessaan järjestelmän. Musta tausta ja oranssi teksti on myös silmille levollinen ympäristö. Bloomberg on kriittinen ohjelmisto (ja näppäimistö). Koska se on elimellinen osa rahoitusjärjestelmän tietoinfrastruktuuria, ei sitä pidä mennä kepillä sohimahan.
Blumma-koneen taustakuvana on legendaarinen Youtube-kommentti “kusetusmarkkinoista” takavuosilta.
Kiitoksia Verneriä loistavista vastauksista!
Oli hienoa sivistyä tästä legendaarisesta Blumman työkalusta. Pitäisiköhän sitä laittaa tuollainen ihan tilaukseen… 🤔
