Nousuviikko takana, EKP:ssa neutraalin maistelua riskien keskellä

Viime viikko oli Euroopan osakemarkkinalla nousuviikko, mutta pääsiäisen jälkeinen kaupankäynti aloitettiin Yhdysvalloissa jälleen laskutunnelmissa. Huhtikuu on ollut sijoittajille kaikkea muuta kuin aurinkoinen, sillä Dow Jones on tähän mennessä menestynyt heikoimmin vuoden 1932 suuren laman jälkeen, ja S&P 500 on Donald Trumpin kauden alussa laskenut enemmän kuin kenenkään aikaisemman presidentin kohdalla lähes sataan vuoteen. Uhkia on nyt monia taantumasta ja meneillään olevien kauppaneuvottelujen viipyilystä keskuspankin itsenäisyyteen. Jälkimmäinen nousi taas äskettäin pintaan, kun Trump uhkasi Powellin erottamisella, ellei keskuspankki ryhdy koronlaskutalkoisiin (aiheesta lisää Vernerin artikkelissa). Monta ongelmaa on siis nyt sijoittajien mielissä, ja tuskin yksikään niistä ratkeaa hetkessä.

Epävarmuus näkyy myös EKP:ssa

Euroopan keskuspankin torstainen korkopäätös toi tullessaan jälleen yhden odotetun laskun talletus- ja ohjauskorkoon, ja tämän jälkeen talletuskorko on 2,25 %:n tasolla. Lasku oli järjestyksessään seitsemäs viime kesäkuun jälkeen. Keskuspankissa on ilmeisesti alettu makustelemaan neutraalia korkotasoa. Nyt olennaista on se, kuinka paljon alle neutraalin ollaan valmiita menemään.

Keskuspankki tiputti torstaina sanan “rajoittava” päätöksestään, mikä tarkoittaa neutraalin koron rajan lähestymistä. Vielä maaliskuussa päätöksessä luki, että “Rahapolitiikka on muuttumassa merkittävästi vähemmän rajoittavaksi”, mutta torstaina tästä ei ollut enää mainintaa. Tämän saattoi tulkita siirtymäksi kiristävästä neutraaliin korkoympäristöön. Tosin pääjohtaja Christine Lagarde totesi, että neutraalin koron määritelmä pätee riskittömässä maailmassa, eikä sellaisessa nyt olla. Lagarde ei halunnut asemoida keskuspankkia mihinkään janalla kiristävä-neutraali-elvyttävä.

Seuraavaksi pohdittavana on se, mihin koronlaskuissa lopulta päädytään. Kuten tiedämme, tilanne taloudessa on muuttunut radikaalisti maaliskuun korkokokouksen ja ennustetarkistusten jälkeen. Maaliskuussa EKP ennusti euroalueen talouskasvun olevan 0,9 %, 1,2 % ja 1,3 % vuosina 2025-2027. Vielä tuolloin koronlaskut olivat kaikkea muuta kuin varmoja. Ennusteissa ei vielä tuolloin ollut otettu huomioon Saksan investointi- ja puolustuspakettia eikä tietenkään myöskään sen jälkeen ilmoitettuja tulleja. Nyt korkopäätöksessä todettiin, että “euroalueen talous on vahvistanut jonkin verran kykyään selviytyä maailmantalouden sokeista, mutta kasvunäkymät ovat heikentyneet kauppapoliittisten jännitteiden voimistumisen vuoksi”. Aineksia on siis positiivisiin sekä negatiivisiin aihioihin. Positiivista päätöksessä on se, että disinflaatioprosessi on vauhdissa, mikä antaa liikkumatilaa rahapolitiikassa muutoin haastavassa tilanteessa. Lagarden mukaan tulleilla on ensisijaisesti negatiivinen kysyntävaikutus, mikä siis olisi disinflatorinen. Nettovaikutukset inflaatioon kuitenkin nähdään vasta tulevina viikkoina ja kuukausina.

Korko-odotuksissa oli ennen kokousta ainakin kaksi laskua vielä hinnoiteltuna tälle vuodelle, eli rahapolitiikka menisi selvästi elvyttävälle alueelle ja alla kahden prosentin niiden mukaan. Mielestäni tässä vaiheessa odotuksissa ollaan jo selvästi taantumatunnelmissa eli paljon on pahaa sisällä. Lopulta, ikävä kyllä, Valkoisen talon poukkoilevat päätökset sanelevat myös korkouraa tälle vuodelle ja siksi näkyvyys on heikko.