EKP ilmastoaktivistina ja sananen elpymisrahastosta

Tällä viikolla julkisuudessa on keskusteltu Suomen kutistuneesta elpymisrahasto-osuudesta ja yleisestikin elvytysrahaston hyvyydestä. Tukien kohdentaminen on vielä Suomessa suunnitteluvaiheessa, mutta pääteemat on päätetty. Niitä läpi käydessä alkaa jo hengästyttää, sillä niin monta talouden ongelmaa lähdetään kerralla ratkomaan: torjutaan ilmastonmuutosta, nopeutetaan talouden rakennemuutosta, vahvistetaan kasvupotentiaalia ja tuottavuutta sekä saatetaan tuotanto ja kulutus kestävälle perustalle. Mielenkiinnolla odotan, mihin kohteisiin elvytysrahoja ohjaamalla nämä kunnianhimoiset tavoitteet toteutetaan.

Ilmasto on elvytyksessä in

Ilmastonmuutoksen torjunta nousee elpymisrahastossa pääteemaksi, ja eräänlaiseksi ilmastoaktivistiksi on ryhtynyt myös EKP, joka on jo suunnannut velkakirjaostojaan vihreisiin velkakirjoihin ja suunnittelee ilmastonmuutokset painottamista entistä vahvemmin rahapolitiikassaan. Ilmastoystävällisyys on nyt elvytyksessä in, ja luonnollisesti erittäin tärkeä asia meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta. Kahta asiaa tässä kuitenkin ihmettelen: 1) Miten ilmastoteema istuu EKP:n hintavakausmandaattiin ja etenkin 2) Minkälaisia sivuvaikutuksia keskuspankin ilmastoelvytys voi tuoda tullessaan.

EKP on ostanut vihreitä velkakirjoja jo vuosien ajan, joten teema ei ole uusi. Kaikista velkakirjoista vihreät velkakirjat edustavat edelleen selvää vähemmistöä niiden osuuden ollessa n. 5 % velkakirjamarkkinasta. Viime vuonna vihreitä velkakirjoja liikkeelle laskettiin 269 miljardilla dollarilla, ja EKP:n omistuksessa euroalueen vihreistä yritysvelkakirjoista oli 2019 lopussa noin 20 %. Markkina kuitenkin kasvattaa kokoaan kovaa vauhtia, ja EKP:lle vihreiden velkakirjojen painottaminen ostoissa olisi kätevä tapa torjua ilmastonmuutosta. Ongelmana on kuitenkin vihreiden velkakirjojen kriteeristön puuttuminen, sillä esimerkiksi EU:n vihreiden velkakirjojen standardit ovat vielä vaiheessa. Kun tarkat säännöt puuttuvat ja samaan aikaan markkinalle ollaan syytämässä miljardeja, viherpesun vaarakin kasvaa. Lisäksi negatiivisina sivuvaikutuksina voi olla markkinavääristymät ja tietynlaiset ”viherkuplat”, kun kaikki valtioita ja keskuspankkeja myöten haluavat olla ympäristövastuullisia.

Ilmastopuheilla hiilidioksidireunukset?

Lisäksi kun EKP:n ympäristövastuusta puhutaan, on katse syytä kohdistaa myös muihin käynnissä oleviin ohjelmiin. Keskuspankin taseeseen on nimittäin imaistu QE:n kautta yritysvelkakirjoja myös esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tuottajilta/käyttäjiltä, joista kriitikoiden listoilla on mm. Shell ja E.On. Tässä mielessä keskuspankin ilmastopuheilla on hiilidioksidireunukset, ja ympäristövaikutuksia arvioitaessa pitäisi mielestäni ottaa myös aikaisemmat ostot huomioon.

Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin väheneminen huolettavat minua ja yritän omilla toimillani tehdä parhaani niiden hidastumiseksi. Keskuspankeilla ja valtioilla olisi suuret muskelit vaikuttaa asioihin, mutta myös valtava vastuu rahoituksen oikeasta kohdentamisesta. Nähtäväksi jää, saadaanko nyt jaettavana olevilla elvytysmiljardeilla jotakin talouden ja ympäristön kannalta kestävää aikaan, vai valuvatko ne parhaiden lobbareiden ja ympäristöbrändinsä kirkkaaksi kiillottaneiden taskuihin.

Marianne Palmu

Ekonomisti fundeeraa -juttusarja sisältää ajatuksenvirtaa talouden ilmiöistä.

Aikaisemmat tekstit:

7.12.2020: Kulutuksen dilemma

21.11.2020: Rakas kilpailu, kaipaan sinua

31.10.2020: Tiistaina edessä poliittisen vastakkainasettelun juhla

19.10.2020: Miltä tuntuisi 21 692 euroa lisävelkaa omalla tilillä?