00:00Tervehdys Vartin katsojat. Korkojen nousu puhuttaa markkinalla. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö suunnittelee interventiota korkomarkkinalla niitä laskeakseen. Joko nyt valtioiden velka on ongelma? Pohditaan tässä vartissa. Yhdysvaltain aktiivinen valtiovarainministeri Scott Bessent viime viikolla uhosi, että valtiovarainministeriö aikoo ostaa miljardeilla dollareilla omia velkakirjojaan pois markkinoilta, mikä luonnollisesti pitäisi laskea edes jonkin verran korkotasoa. Mutta kuten mä yritän tuoda tossa kuvassakin ilmi, se on vähän kuin lähtisi tällaisella yksittäisellä helikopterilla sammuttamaan ihan valtavaa roihuavaa metsäpaloa, koska sehän ei tietystikään tartu niihin ongelman ytimiin. Porataan tosiaan tässä vartissa joko nyt valtioiden velka, erityisesti nyt Yhdysvaltain velka tämän vartin kontekstissa. Joko se alkaa olemaan ongelma? Luvassa jälleen kerran mielenkiintoisia käppyröitä velkaantumisesta ja muutamia ajatuksia, joiden pitäisi avartaa sinunkin ajattelua. Tämä valtioiden velkaantuminen sattuu olemaan yksi mun lempiaiheita. Tuttuun tyyliin pyydän mua peukuttamaan Varttia, ja se piristää mieltä sekä algoritmejä.

01:00Yhdysvaltain 30-vuotisen velkakirjan markkinakorko on tosiaan puskenut jo reilusti yli viiteen prosenttiin, mikä on saanut hikikarpaloita nousemaan sijoittajan otsalle. Korothan on kaksipiippuinen juttu, kuten monissa Varteissa tykkään tuoda esiin. Nehän heijastelevat tietysti parantuvaa talouskasvukuvaa. Toisaalta ne heijastelevat myös inflaatiota eli rahan arvon laskua, ja toisaalta ne heijastelevat sitä, että liittovaltio velkaantuu jatkuvasti. Sen takia sijoittajat haluavat muhkeampaa riskilisää siitä, että ne suostuvat lainaamaan tuollaiselle, jolla budjetinhoito sujuu noin löperösti. Mä monissa Varteissa nostan sitä näkökulmaa, että korkojen nousuhan ei ole kuitenkaan pelkkää pahuutta, koska se nimenomaan heijastelee myös vahvaa talouskasvua. Ja tässä mulla on uusin iteraatio siitä, miten tuoda tätä näkemystä sulle, hyvä katsoja, paremmin esille. Tuossa tosiaan näkyy tuo Yhdysvaltain 30-vuotinen korko. Mä oon rinnastanut sen Kiinan 30-vuotiaaseen korkoon. Kiinahan on virallisesti kuitenkin mun käsittääkseni edelleen sellainen pseudososialistinen valtio, ja silti se saa tällä hetkellä 30-vuotista lainaa vähän päälle kahdella prosentilla. Eli aika paljon halvemmalla kuin Yhdysvallat.

01:59Mutta se johtuu yksinkertaisesti siitä, että A: Kiinan työikäinen väestö romahtaa tällä hetkellä. B: Vaikka nimellisestihän Kiinan bruttokansantuote kasvaa tosi voimakkaasti, niin täytyy muistaa, että se on komentotalous, missä BKT voi olla ihan mitä sattuu, mitä poliitikot sen määräävät olevan. Käytännössähän Kiinan talous on tosi vakavissa ongelmissa. Deflaatio eli yleisen hintatason lasku jyllää. Kiinteistömarkkinan romahdus tai hirveä krapula sen kun jatkuu, ja maan kulutus on ihan vinksin vonksin, ja velkaakin alkaa olla aika paljon, varsinkin paikallishallinnolla ynnä muilla. Joten Kiinan talous on syvissä ongelmissa ja sen talouskasvunäkymä on tosi vaikea, vaikea, vaikea, vaimea, ja sen takia myös korkotaso olemattoman matala. Eli Yhdysvaltain korkopiikissähän on myös hopeareunus eli se voimakas talouskasvu. Mutta totta kai kukapa ei haluaisi matalampia korkoja, ja sen takia Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessent älähtikin viime viikolla poliitikoille. Hän haluaa halvempaa rahaa, kotitaloudet haluavat halvempia asuntolainoja, ja tietysti yrityksetkin haluavat lainata halvempaa rahaa. Eli korkohan on rahan hinta.

02:57Tosiaan tuo Scott Bessentin operaatio on pitkälti kuitenkin kosmeettinen. Mä en jaksa edes referoida tarkkoja lukuja, koska ne on pieniä, mutta käytännössä. Bessent meni uhoamaan, että valtiovarainministeriö aikoo imuroida miljardeilla velkakirjoja markkinoilta. Miten tämä käytännössä tapahtuu, on se, että Yhdysvaltain liittovaltio, joka velkaantuu siis jatkuvasti, laskee vain lyhyempiä velkakirjoja liikkeelle ja ostaa sitten vuorostaan sillä rahalla vaikka noita 20- tai 30-vuotisia, 10-vuotisia velkakirjoja yrittäen kosmeettisesti painaa korkotasoa vähän alemmas. Eli kun korkoihin tulee enemmän kysyntää, niin niiden korkotaso tuppaa hetkeksi aikaa laskemaan. Mutta sehän on, jos pistetään tämä kansankieliseen muotoon, niin sehän on sama asia. Jos tavallinen yksityinen ihminen nostaisi kuukauden pikavipin maksaakseen vaikka kymmenien vuosien asuntolainaa ihan vaan jonkun pienen erän pois. Eihän se ole taloudellisesti järkevää, mutta eihän poliitikoilta toki pidä odottaakaan mitään ihan neronleimaussuunnitelmia, vaan enemmän tuollaista just kosmeettista ja pompöösiä puhetta. Se on hölmöilemäistä. Ydinongelmahan on se, että Yhdysvaltain julkinen velka paisuu niin absoluuttisesti kuin erityisesti suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eli tällä hetkellä velkasuhde on vähän vajaa 110 %, kun vielä vaikka 2000-luvun alussa puhuttiin jostain noin 50 prosentin velkasuhteesta, eli koko ajan tasaisesti tai hyppäyksittäin velkasuhde nousee. Ja sitä ei hirveästi Scott Bessentin puheet. Tai tosiaan tuollaisella yhdellä palokopterilla metsäpalon sammuttaminen hirveästi muuta.

04:17Meissä monissa suomalaisissa kuulijoissa asuu vahva protestanttinen etiikka, missä on myös sellainen luonnollinen vastenmielisyys velkaa kohtaan. Ja sen takia mun mielestä suomalainen velkadiskurssi tai keskustelu ei ole usein hirveän järkevää, vaan mun mielestä varsinkin julkinen velkakeskustelu. No joo, lyhyt huomautus tuosta velan kehityksestä pidemmällä aikavälillä, tuodaan vähän kontekstia jälleen kerran katsojalle. Ehkä joillekin Vartin vakiokatsojille tutumpaa settiä, mutta on hyvä muistuttaa perusfaktat. Eli niin kauan kuin ihmisillä on halu säästää, pitää jonkun toisen velkaantua. Muutenhan säästäminen tuhoaisi taloudellista aktiviteettia. Eli aina kun te säästätte, niin te tavallaan pidätätte muiden tuloja, koska teidän menot on aina toisen tuloa. Jos te ootte vaikka yksityisellä sektorilla töissä jossain firmassa, niin on aika selvää, että teidän firman myynti tulee siitä, että toiset firmat tai yksityisasiakkaat käyttävät rahaa sen firman palveluihin ja tuotteisiin, ja sitä kautta tulee rahaa. Mistä tulee sun palkka, osingot ynnä muut asiat? Kun te käytätte rahaa, niin se menee jonkun toisen tuloksi, ja aina kun te säästätte. Tavallaan pidätätte teknisesti toisen tuloja, ja toisen velkahan on myös aina toisen saatava. Eli periaatteessa jos puhutaan vaikka julkiskeskustelussa liikavelkaantumisesta, niin sehän on pikemminkin toisen paperivarallisuuden epärealistista kerryttämistä, eli joku jättää rahaa vähän liikaa sinne, missä taas toinen säästää sitä vähän liikaa. Historiallisesti on hyvä, jos nämä vuorot vuorottelevat itse asiassa vähän sektoreittain.

05:35Finanssikriisin jälkeenhän julkisen sektorin velkaantuminen mahdollisti kotitalouksien massiivisen velka-asteen laskun Yhdysvalloissa kuin myös Euroopassa. Yhdysvalloista esimerkkejä käyttäen kotitalouksien velkasuhde laski 100 prosentista 66 prosenttiin BKT:hen vuonna 2009. Tähän päivään, samalla kun julkinen velka kasvoi vajaasta 60 prosentista noin 108–110 prosenttiin, mitä se on tällä hetkellä. Eli kun liittovaltio on velkaantunut, niin se on tavallaan injektoinut varallisuutta sitten kotitalouksille, jotka on saanut vähän happea ja tilaisuutta säästää. Mutta ongelmaksihan on tietysti muodostunut se seikka. Ja vaikka mä heitän näitä kirjanpitoteknillisiä hienoja settejä Varteissa, niin eihän se fakta poistu mihinkään, että onhan nuo rakenteelliset julkiset vajeet ongelma, ja erityisesti se, että sitä velkaa tulee paljon nopeammin kuin talous kasvaa, eli velan suhde bruttokansantuotteeseen kasvaa jatkuvasti. Ja mun mielestä se on vaikea kysymys. Milloin se kriisiytyy? Pohditaan sitä vähän myöhemmin tässä paletissa. Mutta mun mielestä hyvä kysymys on, että mitä käy seuraavassa kriisissä. Koska niin kuin vaikka tosta velkakäppyrästä näkyy, niin tuo julkinen velka tuppaa oikein pomppaamaan aina eri kriiseissä, kun joskus taas iskee seuraava kriisi. Onko meillä varaa elvyttää? Siinäpä kysymys.

06:48Yhdysvaltain julkisen velan erääntymistahti on myös hieman nopeutunut. Tämä trendi alkoi jo Bidenin kaudella, kun silloinen valtiovarainministeri Janet Yellen alkoi laskemaan enemmän Billsejä. Ja Billsit on siis tuommoinen nimitys alle vuoden pituisille velkakirjoille. Eli kun Yhdysvaltain liittovaltio velkaantui koronapandemian hulinaelvytyksissä niin voimakkaasti korkotasoa, ettei se lähtisi liikaa nousemaan, niin jälleen keksittiin, että ei viitsi. Että ei lasketakaan noita kymmenvuotisia velkakirjoja niin paljoa, vaan lasketaankin tuommoisia alle vuoden mittaisia, niin ehkä sijoittajat ei huomaa edes, kuinka paljon me oikeasti velkaannutaan. Luonnollisesti Scott Bessent silloin kritisoi tuota toimintaa, mutta sen näkee. Kun hän itse otti tuon valtiovarainministerin viran vastaan, niin hän on itse jatkanut sitä ihan iloisesti, ja Billsien osuus kokonaisvelan määrästä on noussut noin 15 prosentista tuonne noin vähän reilu 20 %:iin. Ei siis kuulosta sinänsä dramaattiselta muutokselta, mutta täytyy muistaa, että siitä uudesta velanotostahan Billsien osuus on ollut paljon dramaattisempi. Yhdysvaltain julkisesta velasta erääntyy arviolta kolmannes seuraavan 12 kuukauden sisällä. Sen lisäksi tietysti, että Yhdysvaltain liittovaltio velkaantuu sen jonkun parin biljoonaa vuodessa lisää. Eli voitte kuvitella, että joku noin ehkä 15 biljoonaa dollaria pitää saada velkamarkkinoilta joka vuosi, jotta voi uudelleenrahoittaa vanhoja velkakirjoja, koska velkaahan ei makseta pois, vaan se rullataan uusilla velkakirjoilla. Ja toisaalta pitää laskea uutta lainaa liikkeelle, jotta saadaan niitä paisuvia menoja katettua. Mainittakoon myös nippelitietona, että Yhdysvaltain liittovaltion budjetista korkomenot näihin velkoihin on kolmanneksi suurin menoerä. Melkein biljoona dollaria jo vuodessa, ja se paisuu hirveän nopeata vauhtia. Eli sen takia poliitikoilla on ihan massiivinen intressi pitää korkotaso mahdollisimman matalana, koska sitä velkaa on yksinkertaisesti niin paljon.

08:26Sen lisäksi, että korkoja nostaa tämä sijoittajien kasvava haluttomuus rahoittaa näitä poliitikoiden kasvavia vajeita, niin toinenkin seikka on muuttunut. Nimittäin rahalla on yhtäkkiä kysyntää muuallakin kuin vain julkisella puolella. Nimittäin nämä mainitut tekoälyinvestoinnit. Finanssikriisin jälkeenhän vallitsi pitkään tilanne, missä yleisesti ottaen, yleistäen, firmojen investoinnit olivat aika maltillisia, koska kotitaloudet vaan säästi ja kulutus oli heikkoa, ja etenkin megateknot, Alphabetit, Metat, Amazonit ynnä muut hillosivat yhteensä satoja miljardeja dollareita kassavaroja. Ja nehän sijoittivat nämä kassavarat tietysti noihin Yhdysvaltain valtion velkakirjoihin, mikä vuorostaan osiltaan painoi korkotasoa alaspäin. Nyt tilanne on muuttunut täysin. Nämä biljoonaluokan tekoälyinvestoinnithan ruokkivat velkaantumista. Bloombergin mukaan pelkästään tänä vuonna hyvän luottoluokituksen firmat ovat laskeneet liikkeelle 1,5 biljoonaa dollaria velkakirjoja, missä on 36 %:n kasvu viime vuoteen nähden. Ja nyt mun käsittääkseni eletään elokuun loppua, ja nyt on saavutettu jo reilusti yli viime vuoden tason. Eli kertoo siitä, että nyt on aika hurlumhei-meiningit. Koska yritysvelasta saa parempaa korkotuottoa yleensä, niin sijoittajat on lisänneet niiden painoa tuon julkisvelan kustannuksella. Ei siinä, Alphabetin äskeinen 30 vuoden velkakirja maksaa melkein 6,4 % korkoa, siinä missä tosiaan Yhdysvaltojen 30-vuotinen maksaa vähän päälle 5 %. Eli selkeästi sijoittajaa houkuttaa lainata pitkäksi aikaa rahaa mieluummin tuollaisille mastodonttifirmoille kuin valtiolle, mikä tietysti nostattaa entisestään valtion korkokuluja, kun ihmisten halukkuus lainata sille heikkenee. Uutisissa liikkuu jotain arvioita, että tekoälyn kysyntä nostaa jo jos jonkin verran valtionvelan korkoa. Mä en referoi tässä ankkuriharhan välttämiseksi mitään tarkkoja lukuja, koska munlaisella intuitiolla sellaisia ei voi laskea ihan tarkkaan. Mutta mun mielestä itsessään tuo havainto on varmasti oikea, että rahan kysyntä on kasvanut tosi paljon, ja sen takia korot ehdottomasti myös osin nousevat. Yritysten investointihalukkuuden lisäksi toinen asia, mikä on viime vuosina muuttunut tosi radikaalisti, on se, miten talouspolitiikka ohjaa taloutta rahapolitiikan jäädessä taakse.

10:19Sijoittajathan on edelleen tosi Fed-keskeisiä, jos seuraa paljon somekeskusteluita. Aina puhutaan siitä, että nostetaanko vai lasketaanko ohjauskorkoa, ja Fed sitä. Ja Fed tätä, vaikka oikeastihan Fedkin lopulta on itse asiassa häntä, ei se itse koira. Koira on se talous, ja se heiluttaa sitä häntää. Eli kyllähän keskuspankit vaan lopulta reagoivat siihen, mitä taloudessa tapahtuu. Mutta nyt siihen on tullut myös toinen peluri voimakkaasti. Eli käytännössä tämä julkisia vajeita voimakkaasti ajava liittovaltio ohjaa yhä enemmän taloutta. Sillä on hieno englanninkielinen termi Fiscal Dominance eli talouspolitiikan dominanssi. Fed-pääjohtaja Kevin Warsh on kommentoinut luottavansa nousevien korkojen voimaan inflaation ja talouden jäähdyttämisessä. Mutta nythän tämä valtiovarainministeriö yrittää omilla toimillaan suitsia korkojen nousua, kun Scott Bessent käy sinne markkinan kimppuun. Tosin täytyy huomauttaa, että tämä on historiallisesti ensimmäinen kerta, kun näin yritetään tehdä, ja yleensä näiden valtiovarainministerien temppujen toimivuus on lopulta ollut kuitenkin suht kömpelöä. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin aika monella tavalla manipuloida tuota korkotasoa, esim. Laskemalla lisää lyhyitä velkakirjoja liikkeelle se Yellenin reseptin mukaisesti. Sitten voi määrätä puolijulkisia finanssi-instituutioita, kuten Fannie Maeta ja Freddie Macia, finanssikriisin kuuluisaa kaksikkoa, jotka on noita asuntolainainstituutioita, ostamaan asuntolainavelkakirjoja itse. Trump määräsi tuossa hetki sitten, että niiden pitää ostaa joillain sadoilla miljardeilla noita asuntolainavelkakirjoja markkinoilta pois, jotta asuntolainojen korkotasoa laskisi vähäsen. Ja toisaalta sääntelyn kauttahan voi antaa keppiä ja porkkanaa ja ohjata pankkeja ja kryptomaailmaa vaikka stablecoinien kautta ostamaan lisää noita velkakirjoja. Eli kyllähän Scott Bessentillä on aika monta narua, mistä pystyy vetämään, mutta huolimatta kaikesta tästä metelistä iso kuva on muuttunut oleellisesti viime vuosina.

11:49Eli finanssikriisin arvet ovat umpeutuneet. Yritykset investoivat, eikä julkiselle vajeelle näy loppua. Ja kun nämä yhdistää samaan soppaan. Loppupäätelmä on se, että raha on taas niukkuushyödyke. Siis makrotaloudessa. Meidän omissa lompakoissa se on varmasti aina niukkuushyödyke meidän mielestä, mutta näin makrotalouden näkökulmasta raha on nyt niukkuushyödyke. Julkistalouden velkaantumiselle on vaikea määrittää sellaista rajaa, missä mennään hyvän maun yli, mutta mun mielestä Iso-Britannia on melko hyvä varoittava esimerkki kehittyneistä talouksista. Missä kohtaa sijoittajilta alkaa mennä hommasta maku? Tuossa vasemmalla näkyy Iso-Britannian 30-vuotinen lainakorko, joka on tällä hetkellä melkein jo 6 %. Ja kuten muutkin, niin se on pinkonut tuolla alle yhdestä prosentista tosi nopeasti tuonne. Iso-Britannia on siinä mielessä hyvä esimerkki, että sen punta ei ole enää mikään reservivaluutta. Se on maailman isoimpia talouksia, muttei enää mikään hirveän dominoiva, vaan se on vain sellainen minimisaarivaltio. Inflaatio riivaa sitä maata. Sijoittajan odottama inflaatio seuraavalle viidelle vuodelle on melkein 3,5 pinnaa, siinä missä Yhdysvalloille vastaava odotus on vähän päälle 2. Eli silloin hidas talouskasvu, kauhea inflaatio ja itse asiassa poliitikot vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin, että en uskalla nimetä edes ketään nimeltä varttia varten, koska siinä vaiheessa kun mä editoin tätä jaksoa, voi olla, että siellä on jo uusi pääministeri ja valtiovarainministeri ja uusi hallitus. Eli poliitikotkaan ei oikein saa hirveästi aikaiseksi, ainakaan silleen markkinan näkökulmasta.

13:05Tässä mielessä se on paljon heikompi kuin vaikka Euroopan valtiot, joita suojelee EKP, joka todennäköisesti puuttuu aina peliin, jos joku ei meinaa saada lainaa. Yhdysvalloilla on Fed, joka on kuitenkin ystävällinen, plus Scott Bessentin ovelat silmänkääntötemput, Kiinalla omat resurssinsa ja näin päin pois. Japanilla on keskeinen asema velan rahoitusmaailmassa ja näin päin pois. Britit on vähän semmoinen heikoin lenkki näistä isoista kehittyneistä talouksista, ja siinä mielessä brittien velkakirjojen korko on kuin. Kuumemittari. Jos siellä mennään kohti 6 %, niin eiköhän muutkin seuraa ajan kanssa perässä. Siinä missä Ison-Britannian korot toimivat tuollaisena riskimittarina, niin maailmassahan on tietysti myös turvasatamia. Esim. Sveitsin 10-vuotisen valtionvelan korko on tällä hetkellä vähän päälle 0 %, koska Sveitsi ei juuri velkaannu. Eli sijoittajat pakenevat tuollaisiin ns. turvallisina pidettyihin valuuttoihin ja velkoihin. Tai toisaalta klassinen inflaatio-omaisuushyödyke kulta, sehän on ollut 2000-luvun parhaita sijoituksia käytännössä, ja sehän on noussut melkein pystysuoraan viime vuosina. Jos katsotaan naivisti tuollaista asteikkoa, mikä mulla on tuossa kuvaajassa vahingossa jäänyt. Kultahan on semmoinen klassinen suoja valtioiden velkaantumista vastaan, vaikkakaan se ei ihan aina toimi inflaatiota vastaan. Ei se vedenpitävä ole, mutta sijoittajat pitävät sitä sellaisena klassisena turvasatamana.

14:15Onko valtionvelka nyt ongelma? Pohditaan lopuksi tuota Vartin otsikkoa. Kuten kaksi ja puoli vuotta sitten totesin Vartissa. Ei valtionvelka ainakaan Yhdysvalloissa välttämättä muodostu pitkään aikaan ongelmaksi. Tuossa laitan linkin alas tuohon jaksoon. Tuo 2,5 vuotta vanha, ehkä vähän populistisesti otsikoitu jakso Rahan arvo romahtaa kannattaa edelleen katsoa. Toimii edelleen ihan täysin kurantisti. Mun täytyy huomauttaa, että tämmösiä velka-doomsday-skenaarioita on ollut tosi pitkään. Te voitte vaan googlata, vaikka kuinka paljon uutisotsikoita löytyy vuosien varrelta Yhdysvalloista, kun aina ylitetään joku biljoonarajapyykki velkamäärässä. Mun täytyy mainita anekdoottina Adam Smithin Kansojen varallisuus. Kirjassa mainitaan, miten Iso-Britannia on. Velkamäärät menevät ihan just yli äyräiden, ja se maa romahtaa. Ja tämä kirja on julkaistu vuonna 1776. Eli siis vanhimmat kommentit liiasta velasta, mitä olen itse paikantanut historiassa, ajoittuvat 1700-luvulle, eli aika kauan. Pitkään on saanut kuitenkin odottaa, eli odottavan aika voi käydä pitkäksi.

15:13On vaikea määrittää mitään tarkkaa rajaa, missä tosiaan velkaa on liikaa. Sitä yritti pari taloustieteilijää semmoisessa eeppisessä kirjassa kuin This Time Is Different, mikä käy tosi hyvin eri taloushistoriallisia kriisejä läpi. Mulla ei valitettavasti tässä kirjahyllyssä saa sitä esille. Se on tuolla. Mun taloushistoriallisessa kirjahyllyssä. Joka tapauksessa he määrittivät jonkun tarkan prosenttirajan, missä tulee ongelmia, mutta myöhemmin eräs opiskelija löysi heidän Excelistään virheen, ja se raja ei pidäkään paikkaansa. Vaikka joskus saatatte nähdä vielä uutisissa, että siihen rajaan viitataan, mutta se ei pidä siis mun käsittääkseni enää paikkaansa. Ainoa mitä voi todeta varmaksi on se, että selkeästi muuttuneiden olosuhteiden takiahan sijoittajat on nihkeämpiä valtioiden velkaantumisen suhteen, mikä näkyy kasvavina korkoina ja preemioina eli riskilisänä. Yhdysvalloissa talous kuitenkin kasvaa toistaiseksi vauhdikkaasti, mikä näkyy siinä, että se velkasuhde paisuu ehkä aika verkkaiseen tahtiin kuitenkin. Eli jos julkinen vaje on joku 6 pinnaa BKT:sta, mutta talous kasvaa viisi pinnaa nimellisesti, niin sithän se velka kasvaa jonkun pinnan vuodessa. Eli aika monta vuotta saa mennä vielä ennen kuin se velkataso on ihan merkittävästi noussut. Mutta totta kai. Kuten aiemminkin sanoin, niin korkea velkatasohan voi jarruttaa jossain vaiheessa elvytysvaraa tulevissa kriiseissä. Eli jos tai kun velasta tulee joskus ongelma, niin sitten siitä tulee ihan hervoton ongelma, koska seuraavassa kriisissä ei välttis tule enää samanlaista pelivaraa.

16:23Mielenkiintoista katsoa vaikka, miten Iso-Britannia pärjää seuraavassa taantumassa. Onko varaa julkisella sektorilla elvyttää? Tai sehän näkyy Suomessa, missä on päätetty, että meillä ei ole enää varaa mihinkään. Julkisen sektorin pitää vaan säästää, vaikka viime vuosina talous on ollut ehkä enemmän tai vähemmän heikossa hapessa. Eli eiköhän se heikennä sitä kokonaistilannetta. Ja jos maailmantalouteen tulee. Aikamoinen tömäys, jos Yhdysvallat päätyisi tuollaiseen vastaavaan tilanteeseen. Historiallisesti velkamassoja on sulateltu talouskasvulla, takaisin maksamalla ihan oikeasti, tai konkursseilla, konkurssien lainausmerkeissä, sen takia, että valtioiden maksukyvyttömyys on yleensä sellainen, että ne neuvotellaan uudelleen. Ne lainat. Onhan Argentiina mennyt niin monta kertaa konkurssiin, että mä en muista. Espanja on mennyt monta kertaa nurin, mutta kyllä aina neuvotellut ja palannut selkeästi aina markkinoille kuitenkin kiltisti. Tai inflaatiolla. Jokainen voi miettiä, että mikähän on poliitikoille helpoin tie. Varmaankin se inflaatio eli rahan arvon lasku, koska velkakirjathan on kuitenkin siihen rahaan sidottuja. Siihen auttaa lääkkeenä ihan lyhyt kertaus tuosta aiemmasta Vartista: hinnoitteluvoimaiset yhtiöiden osakkeet, jos niitä saa tarpeeksi edullisesti. Ja tietysti kulta, mitä mainitsin. Jos tosiaan toimii, inflaatio kuumottaa enemmän, eli valtion velka ei välttis ole just tällä hetkellä ongelma. En tiedä, enkä usko että kukaan muukaan tietää, milloin siitä tulee ongelma, mutta nykymenolla todennäköisesti jossain vaiheessa siitä tulee ongelma. Rehellisin analyysi mun mielestä tällä hetkellä. Kiitos. Vartin katsomisesta.

17:37Tässä viikon ensimmäinen meemi Divineesialta. Terve pojat! Haluatteko kuulla taas kerran, miten olen ansainnut kaikki nämä rahat? Sanoo Roope-setä. Ja tällä Divineesillä viittaan siis tuohon. Meidän Inderesin Osti/Myi-ketjuun, jossa kieltämättä on paljon onnistumisia. Tässä on totuuden siemen. Täytyy kyllä ehkä sen verran puolustaa yhteisöä, että mun mielestä ihmiset myös ihailtavalla tavalla tuovat omia virheitäkin esiin, koska nehän kuuluvat tietysti sijoittamiseen. Mutta onhan toi myös totta, että on kivempi tuoda esiin niitä kauppoja, mitkä aina onnistuu, ja siinä mielessä tosi osuva meemi, ja saanutkin yli 100 tykkäystä. Mitä jos sä, Warren, katsoisit lukuanalyysiä tekeviä osakepoimintoja? Ehkä myös hyviä osakemyytejä, jos myyntipaikkoja ilmenee?