Väärin ymmärretty MMT?

Moderni rahateoria eli MMT on taas noussut talouskeskustelussa pinnalle ja jakaa nytkin asiantuntijat eri leireihin. Viimeksi teoria oli keskusteluissa yli kaksi vuotta sitten, jolloin elettiin keskellä koronakriisiä ja elvytyspakettien kautta. Tuolloin tosin talousympäristö oli tyystin toisenlainen kuin nykyään. Lieneekin aika tehdä päivitys MMT-kuulumisiin: miten se istuu korkean inflaation talouteen?

Kertaus MMT:hen: mistä on kyse?

MMT:n lähtökohtana on, että talouspolitiikka, eli valtiontalouden meno- ja tulopuolen koordinointi, on kaiken avaimena ja valtion menot katetaan keskuspankkirahalla. Jotta teoria toimii, kolmen ehdon on täytyttävä: valtiolla on oltava oikeus laskea liikkeelle rahaa (oma keskuspankki), oma valuutta ja velanoton on tapahduttava tässä omassa valuutassa.

Eräs teorian lähtökohdista on, että valtiosta ei voi tulla maksukyvytöntä eikä julkista alijäämää tarvitse paheksua. Koska budjettirajoitetta ei ole, julkisen talouden ei myöskään tarvitse olla tasapainossa eli menojen ei tarvitse vastata tuloja. Tällöin julkiseen yli- tai alijäämään suhtaudutaan neutraalisti, ei erityisenä paheena tai hyveenä.

MMT:ssä talouspolitiikan tavoitteet ovat hyvin samankaltaisia kuin nykyään rahapolitiikan tavoitteet: hintavakaus- ja työllisyystavoitteisiin yltäminen. Keinot vain ovat täysin erilaisia. Inflaatio olisi tässä perinteisten teorioiden mukaan suuri huolenaihe, sillä rahan määrän holtiton lisääminen kasvattaisi hinnannousupaineita kovalla vauhdilla. MMT:ssä lähtökohtana kuitenkin on, että inflaatiopaineet alkavat kunnolla kasvaa vasta, kun talouden kaikki resurssit ovat täydessä käytössä, eli talous pyörii täystyöllisyydellä.

Myös verot käsitetään MMT:ssä eri tavalla kuin perinteisessä talousteoriassa. Niitä ei kerätä julkisen talouden tasapainottamiseen, vaan inflaation hillitsemiseen. Veroja siis kerätään, jotta kotitalouksien ja yritysten kysyntä ei ylikuumene ja inflaatio karkaa käsistä.

Inflaatio karkasi käsistä, syytämmekö MMT:tä?

Koronapandemian aikoihin julkinen velkaantuminen sai synninpäästön, ja esimerkiksi EU:n velkasäännöt on sittemmin laitettu jäihin odottamaan uudistamistaan. Koronaelvytyksessä oli rahateorian mukaisia elementtejä, kun julkinen talous elvytti ja keskuspankki osti velkakirjoja. Taloudessa oli MMT:n mukaisia piirteitä. Koronaelvytyksen aikana harhauduttiin myös luulemaan, että inflaatio pysyisi alhaisena siitä huolimatta.

Mutta kuinka sitten kävikään: 1) kysyntä ylikuumeni erityisesti Yhdysvalloissa, mikä aiheutti inflaatiota. Lisäksi 2) tarjontapuolen häiriöt ja energiakriisi iskivät talouden tarjontapuolelle, ja aiheuttivat inflaatiota. Ja 3) Yhdysvalloissa työmarkkina elpyi käytännössä täystyöllisyyteen, mikä aiheutti palkkainflaatiota.

Jälkiviisaasti voi sanoa, että keskuspankit reagoivat tilanteeseen liian myöhään rahapolitiikan kiristyksellään eli elvytys vietiin liian pitkälle, mutta MMT-kehikon sisällä syyttää voi myös julkista sektoria. Korkean inflaation aikana MMT:n mukaisesti pitäisi julkisen vallan ottaa ohjat käsiin ja veronkorotuksin estää inflaation karkaaminen käsistä (tai lisätä tarjontaa, jos mahdollista). Käytännössä on tehty aivan päinvastaisesti. Etenkin energiakriisin uhan alla kamppailevalla euroalueella maa toisensa jälkeen on ilmoittanut velanotosta taloutta tukeakseen mm. energiatukien avulla. Isossa-Britanniassa hallitus julkisti suuren talouspaketin verohelpotuksineen, mutta joutui lopulta siitä perääntymään markkinariskien nousun ja julkisen kritiikin myötä. Julkiset päättäjät voivat nyt yrittää ostaa talouspolitiikalla äänestäjiä puolelleen, mutta hintavakautta tavoittelevia keskuspankkeja se harmittaa, sillä energiatuissa piilee inflaatiopaineiden vaara.

Lähde: TS Lombard

Teoriassa totuuden siemen

Julkinen MMT-keskustelu vaikuttaa olevan vahvasti polarisoitunutta: Kärjistäen kaikki vastuuttomaan talouspolitiikkaan linkittyvä on MMT:tä ja loppu talouskuria. Näin asia ei kuitenkaan ole. Vaikka teoria on mielestäni melko vaikeaa soveltaa käytännössä (euroalue ei ole optimaalinen MMT:n kannalta eikä se istu moneen kehittyvään talouteenkaan, ks. lisää täältä), sen olennaisena ajatuksena on yksi seikka, joka nytkin on ajankohtainen: raha- ja talouspolitiikan on syytä olla keskenään koordinoitua, eli keskuspankin ja poliitikkojen on vedettävä yhtä köyttä. Silloin voidaan välttyä korko-elvytyskierteeltä, jonka vaara on kasvanut. Tosin täytyy muistaa sekin, että tarjontavetoisen inflaation tapauksessa molempien kädet ovat enemmän tai vähemmän sidotut.

Aikaisemmin julkaisemani MMT-sarjan osat:

Mikä ihmeen MMT? Osa 1: Julkinen talous

Mikä ihmeen MMT? Osa 2: Raha, korot ja keskuspankki

Mikä ihmeen MMT? Osa 3: Käytännön sovellutuksia ja vähän kritiikkiäkin