Erinomaista iltapäivää minunkin puolestani. Nimeni on Sauli Vilén. Seuraan meillä Inderesillä varainhoitosektoria. Ja tervetuloa varainhoitoiltaan. Tänään päivän agenda on seuraavanlainen. Meikäläinen aloittaa käymällä läpi sektorin kuulumisia. Sen jälkeen siirrytään yhtiöihin. Ensimmäisenä meillä menee lavalle Aktia. Sen jälkeen Alexandria ja viimeisenä sitten eQ. Mutta mennään asiaan. Minulla on vaatimattomasti otsikoitu. Juttu: pörssin paras sektori? Tämä, koska minä edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että varainhoitosektori on Helsingin pörssin paras sektori. Varainhoidon fundamentit Suomessa on erinomaiset. Jos katsotaan mitä tahansa säästämisen mittaria ja sijoittamisen mittaria Suomessa, ne on kaikki all time high. Tässä ei ole kysymys mistään väliaikaisesta. Pikku-buumista, vaan tässä on kyse useamman vuosikymmenen kestäneestä kasvutrendistä. Se on ihan sama, katsotteko te osakesijoittajien lukumääriä, arvo-osuustilien tai osakesäästötilien lukumääriä, rahastopääomia, rahastosijoittajien lukumääriä. Nämä kaikki mittarit on kautta aikain korkeimmalla tasolla. Tästä on helppo tehdä se tulkinta, että suomalaiset ihmiset sijoittavat ennätyspaljon muualle kuin asuntoihin ja seiniin tänä päivänä. Ja tämä on se selkäranka sen varainhoidon kasvun taustalla. Jos mietitään vähän toista kulmaa, mitä tämä tarkoittaa, tämä tarkoittaa sitä, että ammattimaisen varainhoidon tarve myös kasvaa. Täällä on kolme syytä, miksi suomalaiset säästää mun mielestä yhä enemmän ja miksi tää markkina kasvaa tulevaisuudessa. Ensimmäinen on huoli meidän eläkejärjestelmästä. Tää ei oo mikään uusi asia. Tämä on ollut jo pitkään tiedossa. Eläkejärjestelmän lupaus heikkenee koko ajan. Eläkejärjestelmän lupaus omalla kohdalla voin sanoa, että vaikka minun vanhemmilleni on ollut ihan dramaattisesti parempi, mitä se on meikäläiselle tai mitä se on vaikka minun lapsille. Ja vaikka eläkejärjestelmä ei ole mihinkään romahtamassa, sitä en ole todellakaan sanomassa, niin valitettavasti se lupaus heikkenee ja ihmiset tiedostaa tämän. Se keski-eläke, mitä se järjestelmä tarjoaa, niin se jää reippaasti alle sun palkan, ja sen takia yhä useampi ihminen haluaa sijoittaa täydentääkseen tätä. Toinen asia on perinnöt. Suomihan on hyvinkin nuori kansa vaurastumisen suhteen. Meillä varallisuus ei valitettavasti ole vielä ehtinyt liikkua sukupolvelta toiselle vuosikymmeniä tai vuosisatoja, anteeksi. vaan meillä käytännössä nyt on käsillä, voidaan sanoa, että ensimmäiset, aidot, semmoiset sukupolvet, jotka aidosti perii merkittävää varallisuutta. Ei puhuta siitä kuvassa olevasta punaisesta tuvasta ja perunamaasta, vaan puhutaan finanssivarallisuudesta, voidaan puhua ihan sijoitusomaisuudesta, yritysvarallisuudesta. Sijoitusomaisuudesta, keskusta-asunnoista sun muista. Eli nämä tekijät on ne, mitkä tota, mikä tämä tulee johtamaan siihen, että, ja nyt muistetaan, että meillä on ikäluokat myös pienenemään päin, eli siellä on vähemmän saajia sillä perintöpuolella. Tämä kaikki johtaa siihen, että meillä yhä enemmän tulee varainhoidon piiriin ihmisiä, joille tulee. Ja yllättäen tämä on aika nopeasti merkittävää varallisuutta ja he tarvitsevat apua sen kanssa. Kolmas varainhoidon kasvua tukeva juuri on varainhoitomarkkinan ja sijoittamisen monimutkaistuminen. Tai siinä mielessä paradoksaalisesti sijoittaminen ei ole ikinä ollut näin helppoa. Sä voit avata arvo-osuustilin muutamalla klikkauksella. Muutama klikkaus lisää, niin sä voit ostaa osakkeita sieltä. Superhelppoa. Kyllä. Sama homma. Voit marssia pankin nettipankkiin ja merkata rahastoa varmaan samalla määrällä klikkauksia. Mutta samaan aikaan tämä markkina on muuttunut selvästi aiempaa kompleksisemmaksi. Jos aikaisemmin oli sitä, että sä poimit muutamia osakkeita salkkuun tai sä ostat vähän osakkeita ja vähän korkoja. Nyt sun pitäisi moderniin sijoitussalkkuun osata tehdä oikeasti globaalia hajautusta. Sun pitäisi osata ottaa sinne mukaan vaihtoehtoisia tuotteita. Sitten kun pitäisi osata vähän verosuunnitteluakin mielellään, se olisi aika hyödyllistä. Se on pitkässä juoksussa oikeinkin fiksua. Sitten pitäisi mahdollisesti miettiä asioita vaikka, että miten sitä varallisuutta siirretään eteenpäin jälkipolville ja muita verotehokkaasti. Nämä on tällaisia asioita, mitkä ajaa sen ammattimaisen varainhoidon tarvetta pitkällä aikavälillä. Mä tiedän, moni katsoja on osakepoimija, sitä on itsekin. Yes, meille nämä on tuttuja asioita. Enemmistölle ihmisistä sijoittaminen on aika vierasta. Se voi olla vähän jopa jännittävää, rahaa. Se on monesti vaikeaa, sijoitusasioihin ei haluta perehtyä itse. Kaikki ei halua olla oman elämänsä Warren Buffetteja, jossa tapauksessa niin se ammattilainen varainhoito on ihan paikallaan. Tämä ala on myös ihan äärimmäisen kannattava. Tuota Suomessa keskimääräisen varainhoitajan marginaalit, jos katsotaan kaikki sijoituspalveluyhtiöt meillä, niin on jossain 30 prosentin korvilla. Tuota, ohessa taululla yhden nimeltä mainitsemattoman varainhoitojohtajan lainaus, ehkä vähän arrogantti lainaus ehkä, mutta antaa toki kuvaa siitä, että tällä toimialalla on mahdollista tehdä huippumarginaaleja. Helsingin pörssin listatuista varainhoitajista keskiarvo viimeisen viiden vuoden aikana on ollut semmoinen 30 prosenttia ja parhaat omat. rahat on mennyt lähemmäs 60 prosenttia. Eli tämä ala skaalautuu ihan äärimmäisen hyvin. Otetaan pikku anekdootti tähän väliin. Tästä kannattavuudesta on kiittäminen tätä ihmistä. Hänen nimensä on Alfred Winslow Jones. Ja hän on tiettävästi perustanut maailman ensimmäisen hedge-rahaston vuonna 1949. Ja hän on samalla ainakin tarinan mukaan lanseerannut tämän suhteellisen palkkiomallin, mikä varainhoitoon on otettu. Eli varainhoitajahan ottaa aina suhteellisesti sen palkkion siitä hallinnoitavasta varallisuudesta. Se ei ole absoluuttinen. Absoluuttinen se palkkio, vaan se on suhteellinen palkkio, ja näin tosiaan hän myös kehitti samalla tämän tuottopalkkiokomponentin, mikä on myös varainhoitajille erittäin kannattava. Eli hän on tämän 2 ja 20 -mallin isä. Tarina myös kertoo, että se 20 prosentin osuus perustui siihen, että merikapteenit siihen aikaan niin olivat aikanaan perineet sen 20 prosenttia. prosenttia siitä onnistuneen matkan voitoista. Mutta tosiaan tämä alleviivaa vaan sitä, miten hyvin skaalautuva varainhoitosektori on, kiitos tämän suhteellisen palkkiorakenteen, mikä sektorilla on. Eli kun tällä sektorilla varainhoitoyhtiö kasvaa, se kasvu on ihan äärimmäisen kannattavaa yleensä. Keskimäärin, kun otetaan Helsingin pörssinkin varainhoitajat, ketkä on pystynyt kasvamaan, niin siellä viivan alle on valunut 50-80 prosentin väliin keskimäärin. Jokaisesta eurosta, mitä saadaan yläriville. Toimiala skaalautuu kyllä erittäin hyvin. Toimialan trendejä. Sen lisäksi, että meillä toimiala kasvaa totta kai, se on mun mielestä ihan keskeinen trendi, mitä kävin tuossa läpi Suomessa, niin meillä on myös muita trendejä siellä alla. Yksi keskeinen asia ollut jo useamman vuoden on korkojen normalisoituminen ja korkojen paluu relevantiksi omaisuusluokaksi. Monet muistaa nollakorkoajan. Silloin korkoihin ei ollut mitään järkeä käytännössä sijoittaa, jos olisi ollut pakko. Korkomarkkina ei tarjonnut järkeviä tuottoja. Siinä vaiheessa, kun Suomen ja Saksan valtion bondit treidaavat negatiivisilla yieldeillä, niin siinä huonompikin tuotto muista omaisuusluokista kelpaa. Tämähän johti aikanaan siihen, että koroista ajautui valtava määrä pääomia pois, semmoisiin muihin omaisuusluokkiin. Tuo vei osakkeisiin ja myös vaihtoehtoisiin sijoituksiin. Nyt. Korkotaso on normalisoitunut, niin kuin sanoin. Koroista saa jälleen oikeinkin järkevää tuottoa, ja korot ovat jälleen takaisin relevanttina omaisuusluokkana. Tämä on johtanut siihen, että sitä pääomaa on palautunut sieltä, minne se ei alun perinkään kuulunut, sieltä osakkeista ja vaihtoehtoisista korkoihin. Sijoittajan kannalta tilanne on ihan älyttömän hyvä nyt. Se on ollut tosi hankala tilanne ammattisijoittajille, kellä on pakko olla korkoa paljon salkussa, kun korko-omaisuusluokka on käytännössä käyttökelvoton. Nyt sä pystyt rakentamaan tosi järkevän salkun, mikä nojaa osakkeisiin, korkoihin ja vaihtoehtoisiin. Ja tämähän on nähty myös Suomessa. Korkovarainhoitajat on olleet Helsingin pörssissäkin ne suurimmat voittajat viimeisen pari vuotta, kun korkomarkkina on vetänyt niin hyvin. Toinen trendi, ei ole mikään uusi juttu, on kestänyt jo vuosikymmeniä, on passiivisen sijoittamisen voittokulku. Passiivisen sijoittamisen alaisuudessa olevat pääomat on tiettyjen tutkimusten mukaan Jenkeissä ylittäneet 50 prosenttia eli yli puolet pääomista olisi näissä passiivituotteissa. Euroopassa trendi on huomattavasti pienempi vielä, koska meidän jakelujärjestelmä on niin pankkikeskeinen. Meillä sitä ei hallitse nämä Vanguardit ja BlackRockit, mitkä Yhdysvalloissa sitä hallitsee. Mutta joka tapauksessa se on tulossa meillekin. Ja mitä tämä tarkoittaa? Se jatkuva palkkiopaine perinteisessä varainhoidossa on tosi kova. Se trendi on jatkunut, niin kuin sanoin, vuosikymmeniä, mutta yhä perinteisten managerien on yhä vaikeampi perustella sitä salkunhoidollista palkkiotaan, kun samaan aikaan sä saat käytännössä passiivisen tuotteen lähes nollakustannuksella siihen. Ja yhä enemmän, kun tätä trendiä vastaan se aktiivinen salkunhoito on ollut paineessa, niin tätä trendiä vastaan toimijat on ennen kaikkea menneet sillä palvelulla. Eli ei myydäkään sitä. salkunhoito, joka yrittää voittaa sen indeksin, vaan myydään ennen kaikkea sitä koko varainhoitopalvelua, mihin kuuluu nämä tänään aiemmin mainitut jo, puhutaan vaikka perintösuunnittelusta, verosuunnittelusta, muusta konsultatiivisesta sparrauksesta. Ihan siitä, että joku huolehtii niistä sijoitusasioista sun puolesta, että sinun ei tarvitse huolehtia niistä. Tämä on myös tärkeää ymmärtää monien katsojien, ketkä varmasti. Kellekin osakeindeksin voittaminen on se kaikki kaikessa, niin varainhoidossa. Sulla on kaksi tapaa luoda arvoa. Toinen on se palvelupuoli ja toinen on sitten se salkunhoidollinen puoli. Sitten kolmas trendi, mikä edelleen toimialalla on, on vaihtoehtotuotteet. Ei ne ole menneet mihinkään pois, vaikka ne onkin olleet pari vuotta vähän epäsuosiossa nyt, kun toi korkomarkkina on normalisoitunut siellä. Joo. Hommat meni vähän yli silloin nollakorkoaikaan, pikkusen ylikuumeni markkina, mutta vaihtoehtoisista sijoituksista on tullut osa normaalia sijoitussalkkua. Jos aikanaan silloin kauan sitten puhuttiin 60-40 salkusta, 60 pinnaa korkoa, 40 pinnaa osakkeita tai vähän 10 pinnaa sinne tänne miten haluat riskiä säätää, tänä päivänä se salkku mun mielestä näyttää enemmänkin siltä, että siellä on kaikkia näitä komponentteja. Komponenttia kolmasosa. Siellä on kolmannes korkoja, kolmannes osakkeita ja kolmannes vaihtoehtoisia suunnilleen. Eli vaihtoehtoiset ovat myös edelleen merkittävä tukijalka modernissa sijoitussalkussa. Vaihtoehtoiset on myös se paikka, missä sitä palkkiopainetta on merkittävästi vähemmän kuin tuolla passiivisten puolella. Vaihtoehtoisissa marginaalit ovat kestäneet hämmentävänkin hyvin jopa nämä viime vuodet. Ja siellä se erottautuminen on totta kai myös jossain määrin helpompaa, koska siellä ei ole Ei ole tarjolla sitä semmoista passiivisen sijoittamisen vaihtoehtoa. Ja siellä ne erot totta kai managerien välillä ovat myös ihan valtavat. Jos katsotaan vielä vähän Suomen varainhoitosektorin segmenttejä, niin tossa on karkeasti jaoteltu tämä skaala. Eli sulla on toisessa ääripäässä nämä jättimäiset niin sanotut Tier 1-sijoittajat. Nämä on meille ennen kaikkea isot eläkeyhtiöt, jotka ovat valtavan kokoisia. Ja toisessa päässä on sitten ihan yksityissijoittajat. Ja siinä välissä on sitten tämmöistä private bankkia ja erittäin varakasta yksityishenkilöä ja näin. Miten tämä karkeasti menee on se, että noi isot instituutiot ne ostaa tuotteita. Ei niitä kiinnosta se palvelu. Niitä kiinnostaa tuote. Ne poimii hyviä tuotteita, salkkuunsa, pyörittää sillä, ansaita sitä kuuluisaa ylituottoa. Niille ei tarvitse apua verosuunnittelusta tai missään muussa kädestä pitämisessä tai neuvonnassa. Ne ostaa tuotteita. Ja mitä enemmän mennään taas yksityispäähän, tämä on palvelubisnestä itse asiassa. Siellä se ei olekaan sitä indeksin jahtaamista, sitä alfan kiinni juoksemista, vaan se on itse asiassa ennen kaikkea palvelubisnestä. Ja tämä on taas tärkeää ymmärtää, miten tämä markkina toimii, koska tämänkin illan yhtiöstä yhtiöt operoivat itse asiassa ihan molemmissa skaaloissa tätä kuvaa. Sitten Helsingissä meillähän on varainhoitosektorilla tosi kiva tilanne. Meillä on tosi laaja joukko yhtiöitä, meillä on tosi iso sektori. Näin isoa sektoria listattuja varainhoitajia ei itse asiassa ole missään Euroopassa. Meillä on käytännössä ne ainoastaan pankit listattuina. Tosi harvoin varainhoitajia on edes listoilla Suomessa. Meillä niitä on iso joukko. Tuossa mä oon pikkusen hahmotellut niiden positioita, ketkä on fokusoituneet yksityissijoittajiin, ketkä instituutioihin, ja toinen skaala on sitten vaihtoehtoiset tuotteet. Ja perinteiset tällaisella yhtiöstössä, kun näkee, eQ on ihan tuolla toisessa kulmassa. He on hyvin vahvasti keskittyneet vaihtoehtoisiin ja sinne instituutiosijoittajapäähän ainakin historiassa. Aktia on taas keskittynyt ennen kaikkea perinteisiin tuotteisiin ja he ovat tuossa puolessa välissä. Heillä on paljon yksityissijoittajia, mutta he ovat myös vahvoja instituutioissa. Ja Alexandrialla taas sitten, niin he ovat keskittyneet ennen kaikkea tuohon yksityissijoittajapäähän ja heillä... Ja hei, se paino on riippuen, mihin rakenteet tuotteet lasketaan, onko se perinteinen vai vaihtoehtoinen. Omissa papereissa mä lasken sen kuitenkin perinteiseksi, niin se on tuolla. Mut tosiaan tää antaa vähän kuvaa, minkälaista yhtiötä meiltä löytyy Helsingistä ja mitä yhtiötä meillä on tänään täällä lavalla. Sitten mä aloitin esityksen sillä, että pörssin paras sektori, kysymysmerkki. Nyt on ehkä hyvä antaa tämän höpötyksen jälkeen vähän katettakin sille. Tota, katotaan raakaa dataa. Viiden ja kymmenen vuoden aikana, kun tehdään salkku tästä sektoriyhtiöistä, niin indeksi voittaa molemmilla aikajaksoilla. Pörssi on yleensä pitkässä juoksussa oikeassa. Ainakin itse uskon siihen, ja minun mielestä tämä alleviivaa sitä, että meillä on erittäin laadukas yhtiöjoukko pörssissä, mitkä on tuottaneet myös hyvin. Tämä unohtui äsken sanoa noista meidän varainhoitajista, mutta mikä on Helsingin pörssissä kivaa, että meillä on käytännössä kaikki kaupungin parhaat varainhoitajat listattuina. Jos te katsotte ihan mitä tahansa instituution rankingia tai näitä muita erilaisia tutkimuksia, missä arvioidaan varainhoitajia laadun perusteella, niin ne on käytännössä kaikki listattuja pois lukien sitten muutama isompi pankki, mitkä ei ole Suomessa listattuja. Viimeinen kalvo arvonmäärityksestä. Tämä on kiva sektorin arvonmäärityksen mielessä siinä, että Nää tekee kaikki tulosta, nää jakaa osinkoa. Näitä voi kattoo niillä ihan perinteisillä arvostuskertoimilla. Voi kattella P/E-kertoimia, osinkotuottoja. Täällä ei tarvi kattoo EV/salesseja tai keksiä jotain muita kertoimia. Täällä voi kattoo nyt ihan perinteisiä fundamenttikertoimia. Tämän vuoden P/E sektorille on 14-15, osinkotuotto 6-7 pinnaa. Nämä firmathan ei sitä pääomaansa juuri liiketoiminnan pyörittämiseen tarvitse, pois lukien pankit toki, niin nämä pystyy jakamaan valtaosan tuloksestaan ulos. Ja tota, ei minun mielestäni oikeastaan mitään kovia ole, noin on sektorin laatuun nähden edelleen hyvin järkevällä tasolla. Joo, ei tämä mitään räikeästi aliarvostettu sektori ole, mutta ottaen huomioon tämän tuloskasvukuvan, mikä tällä sektorilla on, niin kyllä minä edelleen uskon, että... sektori tarjoaa hyviä tuottoja ihan kollektiivinakin tällä tasolla. Hyvä, siinä oli meikäläisen alustus. Vielä kerran tervetuloa seuraamaan tätä varainhoitoiltaa. Pyydetään ensimmäisenä lavalle Aktia. Hyvä.